Kun luin tämän, minun piti pysähtyä hetkeksi:
Tunnettiin murhetta muun muassa siitä, että julkisiin puheenvuoroihin liikkeemme yhteisissä kokoontumisissa ja kannanotoissa on harvoin kyetty löytämään riittävästi rakkautta ja lämpöä, joka tavoittaisi uhrin – hänet, jota on kohdeltu väärin.
Hyvä SRK, hyvä.
Olen tavalline rivi-rksititty, vanhoillislestadiolainen uskovainen perheenisä ja olen seurannut viime aikojen kuohuntoja pahoilla mielin.
Yhtäältä on ollut maailmallisuuteen menevä internetissä "moppilaisena" ja "etnisinä vl:inä" tunnettu näkemys jossa raja maailmaan on hämärretty. Kaikkea kritisoidaan ja mikään ei oikeastaan ole pyhää.
Toisaalta on ollut änkyräporukan "vl-foorumilaisuus" jossa jokainen kerran Päivämieheen kirjoitettu sana on muuttunut jumalansanaksi josta ei anneta periksi piiruakaan vaan keksitään vaikka millaisia selityksiä jotta systeemi pysyy kasassa.
Kolmantena on ollut tavallisten uskovaisten kilvoitus, jossa on murheellisina ihmetelty mihin tämä kristillisyys on menossa.
Neljäntenä on ollut SRK:n epäonnistunut tiedotuslinja, jossa on lähdetty puolustautumisen ja selittelyjen tielle ("kun muutkin, ja vielä enemmän").
Ei ole oikein tiennyt mitä ajatella. On pitänyt jopa miettiä, tuleeko tämä kuohunta väkisin uskomisen esteeksi, kun ei pysty sydämessään yhtymään siihen linjaan jota SRK:ssakin osa henkilöistä on toteuttanut. On tuntunut, että se kaikkein heikoin, uhri, on unohtunut.
Tämä Päivämiehen pääkirjoitus on hyvä merkki. On tervettä olla itsekriittinen ja pysähtyä arvioimaan missä on menty harhaan. Tulee lämmin olo. Näin juuri uskon kristillisyyden sydänäänien olevan.
Ihmisinä olemme erehtyviä ja epäonnistuvia. Omin voimin emme jaksa.
Vaikka nyt tuntuukin hyvältä, vielä yksi asia.
Miettikää siellä konttorilla nyt tarkasti miten toimitte jatkossa mm. sellaisten asioiden kanssa kuin henkilövalinnat. Teitä - tai paremminkin meitä - tarkkaillaan nyt niin uskovaisten kuin maailmankin taholta. Olavi-veljeä vastaan esitettiin uskottavan kuuloisia syytöksiä Kalevassa juuri insestiasian hoitoon liittyen. Näihin hän ei ole kyennyt uskottavasti vastaamaan. Suviseuroissa, jossa seurakansa odotti jotakin tämän tapaista kannanottoa joka nyt on tässä pääkirjoituksessa, Olavi-veli petti odotukset. Oliko hän oikea henkilö suviseurapuhujaksi, vieläpä avajaisissa? Vaikka tämä asia ei olekaan mediassa koko aikaa pinnalla, kannattaa silti huomata että myös uskovaiset ovat väsyneitä puolivillaisiin asioiden sivuun lakaisemisiin. Kristillisyydestä löytyy kyllä henkilöitä, jotka eivät tässä asiassa ole ryvettyneitä.
Hiljattain valittiin perhetyön sihteeriksi myös henkilö, jonka sopivuutta on täällä internetin ihmeellisessä maailmassakin arvosteltu. Sami-veli on toiminut aikaisemmin mm. remonttialalla. Se on yksi niistä aloista, joilla toimivat yritykset ovat ehkä osin syystäkin aiheuttaneet uskovaisten liikemiesten maineen huononemista Oulun seudulla. Kun nyt elämme kristillisyydessä tämän aihealueen (perhetyö) kannalta jonkinlaista kriisiä, niin ymmärrän hyvin joidenkin kristittyjenkin mielipahan siitäm, että tähänkin tehtävään valittiin remonttimies. Sami-veljeä en tunne, ja kuulemani perusteella hän on toimelias ja miellyttävä henkilö. Näin ollen en ole häntä vastaan sinänsä, mutta sitä vastaan oikeastaan olen, että tämäkin henkilövalinta saatiin ulospäin näyttämään eriskummalliselta. Eikö kristillisyydestä löytynyt sopivaa henkilöä tuohon toimeen, jolla olisi ollut alalta työkokemusta ja koulutusta?
Kiitos kun jaksoitte lukea.
Tunnettiin murhetta muun muassa siitä, että julkisiin puheenvuoroihin liikkeemme yhteisissä kokoontumisissa ja kannanotoissa on harvoin kyetty löytämään riittävästi rakkautta ja lämpöä, joka tavoittaisi uhrin – hänet, jota on kohdeltu väärin.
Hyvä SRK, hyvä.
Olen tavalline rivi-rksititty, vanhoillislestadiolainen uskovainen perheenisä ja olen seurannut viime aikojen kuohuntoja pahoilla mielin.
Yhtäältä on ollut maailmallisuuteen menevä internetissä "moppilaisena" ja "etnisinä vl:inä" tunnettu näkemys jossa raja maailmaan on hämärretty. Kaikkea kritisoidaan ja mikään ei oikeastaan ole pyhää.
Toisaalta on ollut änkyräporukan "vl-foorumilaisuus" jossa jokainen kerran Päivämieheen kirjoitettu sana on muuttunut jumalansanaksi josta ei anneta periksi piiruakaan vaan keksitään vaikka millaisia selityksiä jotta systeemi pysyy kasassa.
Kolmantena on ollut tavallisten uskovaisten kilvoitus, jossa on murheellisina ihmetelty mihin tämä kristillisyys on menossa.
Neljäntenä on ollut SRK:n epäonnistunut tiedotuslinja, jossa on lähdetty puolustautumisen ja selittelyjen tielle ("kun muutkin, ja vielä enemmän").
Ei ole oikein tiennyt mitä ajatella. On pitänyt jopa miettiä, tuleeko tämä kuohunta väkisin uskomisen esteeksi, kun ei pysty sydämessään yhtymään siihen linjaan jota SRK:ssakin osa henkilöistä on toteuttanut. On tuntunut, että se kaikkein heikoin, uhri, on unohtunut.
Tämä Päivämiehen pääkirjoitus on hyvä merkki. On tervettä olla itsekriittinen ja pysähtyä arvioimaan missä on menty harhaan. Tulee lämmin olo. Näin juuri uskon kristillisyyden sydänäänien olevan.
Ihmisinä olemme erehtyviä ja epäonnistuvia. Omin voimin emme jaksa.
Vaikka nyt tuntuukin hyvältä, vielä yksi asia.
Miettikää siellä konttorilla nyt tarkasti miten toimitte jatkossa mm. sellaisten asioiden kanssa kuin henkilövalinnat. Teitä - tai paremminkin meitä - tarkkaillaan nyt niin uskovaisten kuin maailmankin taholta. Olavi-veljeä vastaan esitettiin uskottavan kuuloisia syytöksiä Kalevassa juuri insestiasian hoitoon liittyen. Näihin hän ei ole kyennyt uskottavasti vastaamaan. Suviseuroissa, jossa seurakansa odotti jotakin tämän tapaista kannanottoa joka nyt on tässä pääkirjoituksessa, Olavi-veli petti odotukset. Oliko hän oikea henkilö suviseurapuhujaksi, vieläpä avajaisissa? Vaikka tämä asia ei olekaan mediassa koko aikaa pinnalla, kannattaa silti huomata että myös uskovaiset ovat väsyneitä puolivillaisiin asioiden sivuun lakaisemisiin. Kristillisyydestä löytyy kyllä henkilöitä, jotka eivät tässä asiassa ole ryvettyneitä.
Hiljattain valittiin perhetyön sihteeriksi myös henkilö, jonka sopivuutta on täällä internetin ihmeellisessä maailmassakin arvosteltu. Sami-veli on toiminut aikaisemmin mm. remonttialalla. Se on yksi niistä aloista, joilla toimivat yritykset ovat ehkä osin syystäkin aiheuttaneet uskovaisten liikemiesten maineen huononemista Oulun seudulla. Kun nyt elämme kristillisyydessä tämän aihealueen (perhetyö) kannalta jonkinlaista kriisiä, niin ymmärrän hyvin joidenkin kristittyjenkin mielipahan siitäm, että tähänkin tehtävään valittiin remonttimies. Sami-veljeä en tunne, ja kuulemani perusteella hän on toimelias ja miellyttävä henkilö. Näin ollen en ole häntä vastaan sinänsä, mutta sitä vastaan oikeastaan olen, että tämäkin henkilövalinta saatiin ulospäin näyttämään eriskummalliselta. Eikö kristillisyydestä löytynyt sopivaa henkilöä tuohon toimeen, jolla olisi ollut alalta työkokemusta ja koulutusta?
Kiitos kun jaksoitte lukea.
Vastaukset 22
Vanhimmat
>Kiitos kun jaksoitte lukea.
Tiukkaa teki, tiivistämisen taito on kullanarvoinen. Mutta asiaa jutussasi oli!
Hyvä että otit esiin henkilövalinnat. Tätä asiaa on sairastettu meilläpäin.
Kiitos sinulle vl-isä! Hyvää tekstiä kirjoitat! Tässä pieni katkelma SRK:n julkaisemasta kannanotosta:
""Keskustelustaan SRK:n johtokunta päätti antaa tässä lehdessä julkaistavan kannanilmaisun, missä se pahoittelee esiintyneitä harhoja ja väärinkäytöksiä. Jumalan kansa koki niinä vuosina ”korpivaellustaan”, mutta samanaikaisesti koettiin myös Jumalan siunausta evankeliumin työssä. Se, mitä Jumala puhdisti, on tuottanut hyvää hedelmää.
SRK:n viestintästrategian käsittelyssä tarkasteltiin sisäistä ja ulkoista viestintää. Sisäisen viestinnän eräänä tarkoituksena on rakentaa luottamusta ja turvallisuutta. Ulkoisen viestinnän yhtenä keskeisenä tavoitteena on poistaa esteitä evankeliumin etenemiseltä. Jumalan valtakunnan hyvän sanoman julistus ja opetus ovat keskeinen tehtävä sekä sisä- että ulkolähetystyössä.""
Varsinaista anteeksipyyntöä ei uskallettu vieläkään tehdä, vaikka hyvin tiedämme, miten keskeistä anteeksipyytäminen on liikkeemme opissa. Ihan puhdasta ei voi tulla, ellei ole vilpitön anteeksipyyntö, joten sanat, että Jumala puhdisti ja se on tuottanut hedelmää,niin on tuottanut vain osittaista hedelmää, koska ei ole annettu Jumalan puhdistaa kokonansa Saara-äidin tekemiä virheitä, ylpeän ja nöyrtymättömän erehtymättömyyden hengen johdosta. Olimme valmiit nöyrryttämään heikkoja vanhuksia, mutta oma nöyrtyminen nyt, kun olemme tulleet tuntemaan omat virheemme ja väärinkäytöksemme hoitokokousvuosilta, niin emme ole vieläkään valmiit nöyrtymään Hänen edessä, joka on tämän pahoittelun meissä synnyttänyt. Onko meidän koettava sama kuin ristin ryöväri aikanaan katsoessaan viattomaan ja synnittömään Kristukseen ristillä, että jo se aiheuttaisi sellaisen nöyryyden, että jos Kristus antaa noin anteeksi, niin miksi emme mekin nöyrtyisi ja anteeksipyytäisi niiltä, joita vastaan olemme rikkoneet.
Täysin samaa mieltä. Kiitos tästä kirjoituksesta. Tällaista saa haarvoin kuulla, ei oikeastaan koskaan. On paljon sydämestään loukattuja uskovaisia jotka joutuivat eroon itselleen rakkaista asioista. Uskoa ei ole tarvinnut jättää siltikään...
Hyvä vl-isä! Kiinnostaisiko sinua ajatella, mitkä lopunviimeksi ne harhaopit oli jotka hoitokokouksiin johtivat? Olisi mielenkiintoista kuulla sinun kommentti tähän.
http://freepathways.wordpress.com/2011/10/11/harhaoppeja/
Kiitos jo etukäteen.
Mahtava linkki Miettijä2:n viestissä, kiitos siitä!
(http://freepathways.wordpress.com/2011/10/11/harhaoppeja/)
Lukekaa ihmeessä se ja palatkaa ajassa taaksepäin varsinkin te, jotka sokeasti usko(i)tte hoitokokousten oikeellisuuteen ja silloin yhtäkkiä ilmestyneisiin "vääriin henkiin"!
"Lopuksi on todettava hoitokokousten taustalla vaikuttava todellinen harhaoppi, joka on SRK:n opettama eksklusiivinen seurakuntaoppi, erehtymättömyyden ja sokean tottelemisen tukemina.
Ilman tätä SRK:n hengen omaksumaa seurakuntaoppia olisivat muutkin harhaopit jääneet syntymättä, ja jäljellä olisi pelkkä puhdas evankeliumi."
SRK-lestadiolaisuudessa on aina korostettu sitä, että vikaan joutuneita tulee kehoittaa parannukseen synneistään. Vuosikymmenien ajan hoiokokouksia on perusteltu sillä että tulihan vikaan joutuneita nuhdella synneistä.
Minua ihmetyttää erittäin suuresti se että nyt kun hoitokokouksissa on myönnetty olleen väärää oppia ja henkistä väkivaltaa, noita useita vielä elossa olevia "hoitomiehiä" ei käydäkään nuhtelemaan ja kehoiteta parannukseen.
Kyllä ne hoitajien nimet on SRK:n ja paikallisten ry:tten tiedossa. Uhreja on kehoitettu ottamaan yhteyttä hoitomiehiin. Monet ovat vuosien varrella ottaneetkin, mutta hedelmättömin seurauksin. Ei hoitajilla ole ollut mitään tarvetta nöyrtyä parannukseen, koska heillä on kaikkien näiden vuosien ajan ollut srk:n tuki takanaan.
En tiedä yhtään hoitomiestä, joka olisi pyytänyt hoidetuilta anteeksi.
Eihän niille jotka ovat Pyhän Hengen pilkan tehneet tule teostaan tuntoa.
Siksi hoitomiehiltä on koskaan turha odottaa aitoa katumusta teoistaan.
Minä voisin vaikka tältä istumalta heti luetella pitkän listan "hoitomiesten" nimiä, joilla on paljon parannusta hoitovuosiltaan tekemättä, mikäli taivaaseen halajavat.
Koko henkisyntioppi oli Raamatun vastaista harhaoppia, jonka harjoittamiseen 70-80-luvulla osallistuneitten pitäisi tehdä parannus siitä epäuskosta johon henkisyntioppia harjoittaessaan joutuivat, koska ne kaikki henkioppiin hairahtuneet ovat, kuten Raamattu toisaalla sanoo "pois poikenneet, aivan tyyni kelvottmiksi tulleet".
Paljon on siis parannusta "hoitomiehillä" tekemättömänä.
Jos tähän nimilistan kirjoittaisin, tulisi siitä pitkä.
Hoitomiehet!: " Muistakaa siis, mistä olette langenneet, kääntykää ja palatkaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan." (Joh. ilm. 2:5).
Minusta on hyvin outoa että täällä vaaditaan "päitä vadille". Kun ei ketään voi pakottaa pyytämään anteeksi. Siihen täytyy tulla itsellä tunto ja tarve. Oma halu.
Jospa joku väärinkohdellut hoitaja pyytäisi anteeksi----mahtaisikohan vastapuolelta löytyä anteeksiantoa ?
Tällainen spekulaatio tässä. Ei ainakaan kaikissa tapauksissa,sikäli kun olen kirjoituksia seurannut.
Mutta se jäisi silloin anteeksiantamattoman synniksi ja hoitaja olisi vapaa.
Hoitokokouksissa pakotettiin. Oliko kaikilla hoidettavaksi joutuneilla tunto ja oma halu?
Hoitajilla ei edelleenkään ole tuntoa eikä halua. Oulun herrat vaan pahoittelevat muutamaa opillista harhaa, johon jukunen vl-seurakuntalainen oli yhteiskunnallisen arvomurroksen ajamana joutunut. Jumalan 'seurakunta', kuten Voittonen asian ilmaisi Kotimaa24:ssa ei ota täyttä vastuuta muutaman seurakuntalaisen harhaanmenosta.
Mene nyt...
Tule tuntoihisi.
Sitominen jää sitten vaihtoehdoksi, jos tuntoa ei hoitajille ala tulla julkisesti tiedossa olevista hirvittävistä teoista - tekijät myös voidaan nimetä. Ts. tekijä ei ole srk tai joku muu laaja käsite, vaan tietty henkilö. Tiedän kaksi.
Hyvä Kirjoitus! Kiitos!
Kiitos uskoa vahvistavasta kirjoituksesta vl-isä!
VL-isän kirjoitus vastasi Henkeen ja henkeeni täysin täysin.
Tuollaiset henkilöt kuin vl-isä, kun saataisiin SRK:n johtokuntaan, niin voitaisiin saada kitkettyä pois monia kieroutumia pedofilia-asiassa. Huomaan että sinä vl-isä et ole kieroutunut, vaikka nykyään tuntuu jopa enemmistö meidän vl-uskovaisten keskuudessa olevan.
Jumala käyttää monasti vaatimattomia ja itsessään heikkoja ihmisiä palvelustehtävässään. Monet ensimmäiset tulevat viimmeisiksi jne...
>>>Kiitos kun jaksoitte lukea.>etnisinä vl:inä" tunnettu näkemys jossa raja maailmaan on hämärretty. >>Päivämieheen kirjoitettu sana on muuttunut jumalansanaksi josta ei anneta periksi piiruakaan vaan keksitään vaikka millaisia selityksiä >Kolmantena on ollut tavallisten uskovaisten kilvoitus, jossa on murheellisina ihmetelty mihin tämä kristillisyys on menossa.>SRK:n epäonnistunut tiedotuslinja, jossa on lähdetty puolustautumisen ja selittelyjen tielle ("kun muutkin, ja vielä enemmän").>Hiljattain valittiin perhetyön sihteeriksi myös henkilö, ... Sami-veljeä en tunne,...>Eikö kristillisyydestä löytynyt sopivaa henkilöä tuohon toimeen,>Miettikää siellä konttorilla nyt tarkasti miten toimitte jatkossa mm. sellaisten asioiden kanssa kuin henkilövalinnat.
http://srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_srkn_johtokunta
Kiitos vl-isällle kirjoituksesta! En minäkään siitä kaikkea allekirjoita, mutta eikö juuri se ole tärkeää, että keskustellaan ja kaikki saavat tuoda aidosti oman näkemyksensä esille.