Hei kaikki!
Olen 25-vuotias nainen ja huolenani on kauhea HIV:n pelko ja siitä johtuva stressi ja unettomuus.
En yleensä ottaen ole koskaan ollut mitenkään luulotautinen tai bakteerikammoinen, mutta HIViä olen pelännyt ihan kauheasti ja monta kertaa elämässäni! Pelkään kauheasti, että olen saanut sen itselleni, sillä minulla oli muutama vuosi sitten suojaamatonta seksiä miehen kanssa, joka oli Etelä-Eurooppalainen, tai jopa Afrikkalainen! Menin sen jälkeen sukupuolitautitesteihin, joita minulla ei ollut, mutta verikoe jäi ottamatta. Ja kun jälkeenpäin muistelen tuota aikaa, niin minulla oli vatsakipua ja lievää lämmönnousua ensimmäisen seksikertamme jälkeen! Olen lukenut, että HIVin ensioireet ovat juuri nämä!
Sittemmin aloin seurustelemaan suomalaisen ihanan miehen kanssa ja muistan, että hänelläkin oli alkuaikanamme lievää lämmönnousua! Olen huolesta sekaisin, sillä pelkään niin paljon, että olen tartuttanut tämän kiltin ja kunnollisen miehen ja pilannut näin hänen elämänsä.
En myöskään saa rauhaa ajatukselta ja minua ahdistaa epätietoisuus ja se tunne kuristaa minua, kun olen varma, että sairastan sitä tautia! Koska oireet olivat juuri sellaiset, mitä niistä on kerrottu. Tuntuu, että jos olen positiivinen, elämäni loppuu. Jättäisin korkeakouluopintoni ja eristäytyisin maailmasta varmasti! Miten voin ikinä antaa anteeksi itselleni, jos olen tietämättäni tartuttanut sen miehen, ketä rakastin! (Erosimme vastikää, mutta ero ei liittynyt mitenkään tähän asiaan, vaan asia on alkanut painamaan minua sen jälkeen).
Tiedän, että tauti on varsin harvinainen ja luotin sittemmin Italiaan muuttaneeseen eteläläiseen mieheen, ettei hänellä mitään vastaavaa voi olla! Hän oli Tunisiasta kotoisin, mutta muuttanut Italiaan pakolaisena ollessaan vasta 15-vuotias. Se oli siis syy miksen heti hakeutunut testiin. Nyt olen menossa verikokeeseen, mutta tulokset tulevat vasta kuukauden kuluttua! Miten voin elää tämän kuukauden, kun pelkään niin paljon, etten voi nukkua ja minua etoo ja minulla on huono olo! Pikatestiinkään en pääse (AIDS-tukikeskukseen) sillä sitä ei ole paikkakunnallani ja minun pitäisi matkustaa yli 500km lähimpään pisteeseen!
Kuka osaa antaa minulle tukea tai neuvoja, että selviydyn tästä kuukaudesta?
Olen epätoivoinen ja peloissani!
Olen 25-vuotias nainen ja huolenani on kauhea HIV:n pelko ja siitä johtuva stressi ja unettomuus.
En yleensä ottaen ole koskaan ollut mitenkään luulotautinen tai bakteerikammoinen, mutta HIViä olen pelännyt ihan kauheasti ja monta kertaa elämässäni! Pelkään kauheasti, että olen saanut sen itselleni, sillä minulla oli muutama vuosi sitten suojaamatonta seksiä miehen kanssa, joka oli Etelä-Eurooppalainen, tai jopa Afrikkalainen! Menin sen jälkeen sukupuolitautitesteihin, joita minulla ei ollut, mutta verikoe jäi ottamatta. Ja kun jälkeenpäin muistelen tuota aikaa, niin minulla oli vatsakipua ja lievää lämmönnousua ensimmäisen seksikertamme jälkeen! Olen lukenut, että HIVin ensioireet ovat juuri nämä!
Sittemmin aloin seurustelemaan suomalaisen ihanan miehen kanssa ja muistan, että hänelläkin oli alkuaikanamme lievää lämmönnousua! Olen huolesta sekaisin, sillä pelkään niin paljon, että olen tartuttanut tämän kiltin ja kunnollisen miehen ja pilannut näin hänen elämänsä.
En myöskään saa rauhaa ajatukselta ja minua ahdistaa epätietoisuus ja se tunne kuristaa minua, kun olen varma, että sairastan sitä tautia! Koska oireet olivat juuri sellaiset, mitä niistä on kerrottu. Tuntuu, että jos olen positiivinen, elämäni loppuu. Jättäisin korkeakouluopintoni ja eristäytyisin maailmasta varmasti! Miten voin ikinä antaa anteeksi itselleni, jos olen tietämättäni tartuttanut sen miehen, ketä rakastin! (Erosimme vastikää, mutta ero ei liittynyt mitenkään tähän asiaan, vaan asia on alkanut painamaan minua sen jälkeen).
Tiedän, että tauti on varsin harvinainen ja luotin sittemmin Italiaan muuttaneeseen eteläläiseen mieheen, ettei hänellä mitään vastaavaa voi olla! Hän oli Tunisiasta kotoisin, mutta muuttanut Italiaan pakolaisena ollessaan vasta 15-vuotias. Se oli siis syy miksen heti hakeutunut testiin. Nyt olen menossa verikokeeseen, mutta tulokset tulevat vasta kuukauden kuluttua! Miten voin elää tämän kuukauden, kun pelkään niin paljon, etten voi nukkua ja minua etoo ja minulla on huono olo! Pikatestiinkään en pääse (AIDS-tukikeskukseen) sillä sitä ei ole paikkakunnallani ja minun pitäisi matkustaa yli 500km lähimpään pisteeseen!
Kuka osaa antaa minulle tukea tai neuvoja, että selviydyn tästä kuukaudesta?
Olen epätoivoinen ja peloissani!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Todennäköisesti sinä et ole HIV-positiivinen. Luepa netistä vähän tilastoja. HIV on edelleen harvinainen virus, ja lisäksi HIV tarttuu äärimmäisen harvoin. Siis silloinkin kun toinen osapuoli suojaamattomassa yhdynnässä ON positiivinen, tämä pelätty virus ei helpolla tartu. Tätä tosiasiaa, että HIV tarttuu huonosti, eivät terveysviranomaiset ymmärrettävästi halua kauheasti mainostaa, koska se varmasti saisi ihmiset suhtautumaan suojaamattomaan seksiin huolettomammin, jolloin taas muut, vähemmän vaaralliset virukset yms lisääntyisivät.
Oman mielenterveytesi vuoksi hakeudu pian tutkimuksiin, ja aina kun pelko tulosten odotusaikana pulpahtaa mieleesi, sano itsellesi rauhoittavasti, että pelkosi on realiteetteihin nähden liiallinen.
Lievä lämmönnousu ja alavatsakipu suojaamattoman seksin jälkeen ovat ihan normaalia uuden seksikumppanin kanssa. Ainahan siinä jotain bakteerikantaa vaihtuu. Seksi tauon jälkeen voi myös aiheuttaa ns. honeymoon-syndrooman eli virtsaputken ja -rakon tulehdusoireita ilman bakteeria eli ilman että tila näkyy virtsatesteissä. En todellakaan vetäisi HIV-johtopäätöksiä tuosta mitä kerroit. Kun oikein panikoi jotain aikoja sitten tapahtuneita asioita, saattaa myös muisti tehdä tepposet, eli muistaa asiat dramaattisempana kuin mitä ne todellisuudessa olivatkaan.
Parempaa jatkoa :)
Vatsakivut ja lämmönnousu ovat melko yleisiä oireita, jotka voivat liittyä melkein mihin tahansa flunssaan. Tuskinpa pääset koskaan lopullisesti eroon pelostasi, ellet mene testiin. Todennäköisyys, että sairastaisit ko. tautia on pieni. HIV on myös nykyään lääkkeillä täysin hoidettavissa oleva sairaus.
Kiitos tuhannesti kannustavista viestetistänne! Mieleni on jo paljon valoisampi kuin ennen tänne kirjoittamista. Testi on huomenna ja tuloksen kuulemma saan jo reilu viikon kuluessa, joten saan mielenrauhan aikaisemmin, kuin olin luullut. Tämä on ollut ainakin hyvä opetus minulle, jos ei muuta! Tästä eteenpäin otan elämästäni terveydestäni enemmän vastuuta! Hyvää jatkoa teille vastaajille! Ja lupaan raportoida tuloksesta, niin jos joku muukin, jolla on HIVin pelko, lukee tämän kertomukseni ja negatiivisen tuloksen, niin se voi olla apuna arvioimaan omia todennäköisyyksiään. Minusta kun tuntuu, että minulla on suuri todennäköisyys saada positiivinenkin vastaus!
hei. Itse painin tällähetkellä samaisen kammon suhteen. Välillä se häviää mutta esimerkiksi nyt olen itkenyt ja tärissyt jo tovin. Olen joulun jälkeen ollut ennemmän tai vähemmän kipeä. Palan tunne kurkussa jo kuukauden verran, flunssaa ja yskää. Myös kitarisat ovat olleet turvoksiss, mutta kun tulehdusta niissä ei ollut testien mukaan ollut eivätkä ne muuten häiritse elämääni ei lääkäri niille mitään tehnyt. o_O Tiedän tehneeni tyhmästi kun surffaillut netissä ja googlannut oireita jatkuvasti. Mielestäni myös tuo soliskuopan imusolmuke on turvonnut kovinkin paljon. Lääkäri ei moista huomannut. Testeihin menen, oman mielenrauhani takia. Pelkään kuitenki tuloksen olevan positiivinen. Saako kysyä mikä oli sinun testisi tuloa?
Sitä saa mitä tilaa. Jos tulos on positiivinen, niin ethän maksata tautisi hoitoa meillä muilla (vastuullisilla) veronmaksajilla, vaan muuta sinne taudin levittäjän kotimaahan. Se olisi sentään rehellisen suomalaisen teko.