Olen 28 vuotias mies. Minut on todettu kymmenen vuotta sitten todettu masentuneeksi, sittemmin diagnisoitu maanisdepressiiviseksi.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen menestynyt kohtalaisesti, sairaudesta huolimatta, tulotasoni on keskivertoa korkeampi ja minulla on parisuhde kestänyt 6 vuotta, kaikki aikalailla ok.
Missään vaiheessa lääkkeistä ei ole ollut sanottavaa apua. Puoli vuotta sitten lopetin lääkkeiden käytön ja haistatin vitut psykiatrille, kun oloni vain pahentui. Lopetin lääkkeiden käytön. Samalla loppui alkoholin käyttö.
Olo hiukan parani, ei masenna yhtään, mutta...
Oireina on aina vain pahenevat kognitiiviset ongelmat, en muista mitään, en pysty keskittymään mihinkään, pääni on täynnä ajatuksia ja saan todella omituisia assositaatiota (vaikka punaisesta väristä assositaation banaaneihin?!). Ahdistaa perkeleesti ja kamala sekoamisen pelko :(
Kirjoittaminen on yhtä tuskaa, jouduin tätäkin tekstiä oikolukemaan useampaan kertaan. En osaa myöskään edes alkeellisimpia päässälaskutoimituksia, teen todella tökeröitä virheitä ja olen sokea virheilleni.
Näitä oireita oli jo 10 vuotta sitten, lähinnä muistiin liittyen ja vaihdelleet vuosien mittaan, mutta nyt tulleet selvästi pahempina takaisin.
Olen aika perso ollut viinalle koko ikäni, mutta nyt sekin on jäänyt pois. Lievässä humalassa olo on kyllä mahtava, mutta seuraavana päivänä todella kamala, enkä nyt tarkoita krapulaa.
Tein tämän testin ja sain tulokseksi 95: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1227669-tee-suuntaa-antava-testi-oletko-sina-ad-hd-aikuinen-kaikki-ei-mene-kuin-pari-minuuttia/
Minua ei masenna, ei sitten yhtään. Minua ahdistaa levottomuus ja pääni täyttyminen ajatuksista, jotka ovat suurimmalta osin täyttä paskaa.
Lääkärissä olen käynyt valittamassa oloani ja tutlkimusten perusteella kilpirauhasarvot ovat koholla (mutta sallituissa rajoissa), samoin verenpaine (yläpaine 165, leposyke reilu 100). Nyt odottelen lääkärin vastausta, jospa päästään tutkimaan kilpirauhasta, mutta aika heikolta vaikuttaa että se olisi syynä...
Olen todella epätoivoinen tilani kanssa...
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen menestynyt kohtalaisesti, sairaudesta huolimatta, tulotasoni on keskivertoa korkeampi ja minulla on parisuhde kestänyt 6 vuotta, kaikki aikalailla ok.
Missään vaiheessa lääkkeistä ei ole ollut sanottavaa apua. Puoli vuotta sitten lopetin lääkkeiden käytön ja haistatin vitut psykiatrille, kun oloni vain pahentui. Lopetin lääkkeiden käytön. Samalla loppui alkoholin käyttö.
Olo hiukan parani, ei masenna yhtään, mutta...
Oireina on aina vain pahenevat kognitiiviset ongelmat, en muista mitään, en pysty keskittymään mihinkään, pääni on täynnä ajatuksia ja saan todella omituisia assositaatiota (vaikka punaisesta väristä assositaation banaaneihin?!). Ahdistaa perkeleesti ja kamala sekoamisen pelko :(
Kirjoittaminen on yhtä tuskaa, jouduin tätäkin tekstiä oikolukemaan useampaan kertaan. En osaa myöskään edes alkeellisimpia päässälaskutoimituksia, teen todella tökeröitä virheitä ja olen sokea virheilleni.
Näitä oireita oli jo 10 vuotta sitten, lähinnä muistiin liittyen ja vaihdelleet vuosien mittaan, mutta nyt tulleet selvästi pahempina takaisin.
Olen aika perso ollut viinalle koko ikäni, mutta nyt sekin on jäänyt pois. Lievässä humalassa olo on kyllä mahtava, mutta seuraavana päivänä todella kamala, enkä nyt tarkoita krapulaa.
Tein tämän testin ja sain tulokseksi 95: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1227669-tee-suuntaa-antava-testi-oletko-sina-ad-hd-aikuinen-kaikki-ei-mene-kuin-pari-minuuttia/
Minua ei masenna, ei sitten yhtään. Minua ahdistaa levottomuus ja pääni täyttyminen ajatuksista, jotka ovat suurimmalta osin täyttä paskaa.
Lääkärissä olen käynyt valittamassa oloani ja tutlkimusten perusteella kilpirauhasarvot ovat koholla (mutta sallituissa rajoissa), samoin verenpaine (yläpaine 165, leposyke reilu 100). Nyt odottelen lääkärin vastausta, jospa päästään tutkimaan kilpirauhasta, mutta aika heikolta vaikuttaa että se olisi syynä...
Olen todella epätoivoinen tilani kanssa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
voi hyvinkin olla adhd joka vaivaa
näköjään tuossa linkittämässäsi testissä käytetään vanhaa lyhennettä, nykyisin adhd riippumatta oirekokonaisuuksista ja lyhenteillä niin väliä olekaan, vaikka muuttuikin kymmenkunta vuotta sitten.
Kannattaa tutkituttaa ja hoitaa
adhd liitto http://www.adhd-liitto.fi/
on tehnyt valtavasti hyvää työtä vuosia adhd-ihmisten eteen
sivuilta löytyy yhteystietoja, puhelinnumeroja ym. joista kannattaa kysellä ja kertoa
näkyy muutaman päivän
http://areena.yle.fi/video/1318269262620
No nyt tuli vastausta lääkäriltä... Neurologi ei suostu ottamaan vastaan vaan kehoittaa menemään psykiatrille (kiitos aikaisemman masennusdiagnoosin)...
Toki hyväksyn sen vaihtoehdon että kuuppassa vippaa, mutta olisihan kai nämä muut sairaudet hyvä sulkea ensin pois?
Taidankin tilata ajan sinne psykiatrille, vittuilla sen verran sille, että tulee lähete takaisin neurologille...
Psykiatri on aivan yhtä hyvä tavata kuin neurologi,joten mielestäni lääkärisi etenee maltillisesti ja kaikki mahdollisuuten huomioon ottaen. Psykiatri voi yhtä lailla järjestää sinulle lähetteen neurologille, minkä vuoksi vittuilulla et ihan hirveän pitkälle pötki.
On hyvä, jos pidät puolesi, mutta ainakin minun adhd-diagnoosin saamiseen meni melkoisen pitkä aika ja maksoin kaiken vieläpä itse. Aloitin ihan yleislekurista, kävin psykiatrilla, sitten terapiassa, sen jälkeen neurologilla ja lopussa vielä neuropsykologilla. Minulle oli tärkeää saada jämpti diagnoosi ja jos olisin mekkaloinut heti kättelyssä, niin tuskin olisin saanut niin niin erinomaista apua, tukea, vinkkejä sekä ohjausta.
Lisään vielä, ettei adhd ole pelkästään kielteinen oireyhtymä ja suuresti ihmettelen tännekin kerääntyviä voivottelevia kirjoituksia, koska ainakin minä näen oireyhtymässäni valtaisasti mahdollisuuksia sekä kykyä tehdä asioita,joita joku tavallinen tallaaja ei pystyisi.Joten jos koet olosi levottomaksi, niin etpähän ainakaan sammaloidu sohvan pohjalle.
No voihan tuon noinkin ajatella... Mutta kun tämä levottomuus on sen verran rasittavaa, ettei loppujen lopuksi saa mitään aikaiseksi, kun keskittymiskyky on pikkulinnun luokkaa. Toki olen menestynyt elämässä kaikilta osin, mutta tämä oloni aikalailla sietämätön...
Ja mitä lääkäreihin tulee, niin olen kyllästynyt yksinkertaisesti niihin viimeisen 10 vuoden aikana. Kaikki ovat hokeneet "syö masennuslääkkeitä", mutta kun ei masenna, miksi söisin? Ja kymmentä eri merkkiä kokeilleena voin sanoa ettei niistä minun tapauksessani ole ollut mitään hyötyä, jotkut lääkkeistä jopa pahentaneet levottomuutta.
Anteeksi kielenkäyttöni, mutta olen vain niin turhautunut... :(