Ensiviikolla odotus palkitaan ja saan oman nuppuni vihdoin syliini.
Yhteistuumin päädyttiin lääkärin kanssa sektioon. (Bakteeri synnytysteissä, ahtaat paikat, omassa lapsuudessa tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö joka on aiheuttanut pelkoa raskauden aikana yms)
Nyt alkanut jännittämään, minua on operoitu aikaisemminkin mutta kaikki leikkaukset ovat tapahtuneet hyvin esilääkittynä ja nukutettuna. Nythän mennään saliin ilman esilääkitystä ja puudutuksella, vaikka itsehän en kyseistä operaatiota näe ja tuskin tunnenkaan mitään niin silti jännittää huimasti.
Onko muilla kokemusta sektiosta? Haluaisin mielusti kuulla muiden kokemuksia ja leikkauksen jälkeisestä paranemisesta.
Yhteistuumin päädyttiin lääkärin kanssa sektioon. (Bakteeri synnytysteissä, ahtaat paikat, omassa lapsuudessa tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö joka on aiheuttanut pelkoa raskauden aikana yms)
Nyt alkanut jännittämään, minua on operoitu aikaisemminkin mutta kaikki leikkaukset ovat tapahtuneet hyvin esilääkittynä ja nukutettuna. Nythän mennään saliin ilman esilääkitystä ja puudutuksella, vaikka itsehän en kyseistä operaatiota näe ja tuskin tunnenkaan mitään niin silti jännittää huimasti.
Onko muilla kokemusta sektiosta? Haluaisin mielusti kuulla muiden kokemuksia ja leikkauksen jälkeisestä paranemisesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuolla on tuo Synnytys-osio, saanet sieltä enemmän vertaistukea.
Minulle tehtiin kiireellinen sectio pari vuotta sitten etisen istukan takia, alkoi kova verenvuoto, sovittu sectioaika olisi ollut viikon kuluttua. Minulla siis kiireellinen, ei hätäsectio.
Ihan ok meni, olin väsynyt kaksi ensim. vuorokautta syn.jälkeen, olimme onneksi perhehuoneessa, puoliso auttoi paljon.
Haava parani nopeasti.
Tsemppiä!
Sain heinäkuussa ihanan tyttösen kiireellisellä sektiolla, kun päätti syntyä ennen suunniteltua sektiopäivää (perätila, ahdas lantio). Lähdin sektioon aika erilaisesra lähtökohdasta, kun minua ei pelottanut lainkaan itse leikkaus. Ja näppärästi se sujuikin, puudutteen laittaminen ei tuntunut edes verikokeen vertaa, puudutteen sivuvaikutuksena olin erittäin rauhallinen, lähes seeseinen (kysyin itse asiassa hoitajalta että annettiinko mulle jotain rauhoittavaa :D ei oltu annettu). Leikkausalueella toimiminen ei tuottanut yhtään kipua, mutta tuntui hieman, ei siis vähääkään epämukavaa. Leikkauksen aikana minua pisti hieman hartiaan (johtui jostain vatsakalvojen sorkkimiesta, heijastekipu?) ja lopussa hitusen kuvotti, ja kaikkeen sai lääkettä jo puolikkaasta sanasta :) Voisit ehkä kysyä mahdollisuutta esilääkkeeseen / rauhoittavaan. Mies istui mun pään vieressä niin kauan kunnes vauva syntyi, silitteli.
Eniten minua ahdisti joutua eroon vauvasta hänen synnyttyään, mutta isä kulki vauvan mukana koko ajan, sai vauvan rintakehälle ihokontaktiin jne. eli sielläkin kaikki hyvin.
Heräämössä olin lähes kivuton. Kohdun painaminen tuntui inhalta, mutta vain hetken, ja sitä ennen sai halutessaan tujua kipulääkettä :) Osastolla kivut alkoi, ja vuorokauden olin kyllä kipeä, en voinut muuttaa asentoa sängyssä. Minulla ei ollut epiduraalipumppua, joka ainakin meillä yleensä laitetaan, ja verenvuodon vuoksi ibuprofeeni oli pannassa, eli parasetamolilla mentiin. Yö oli kipeä jos yritti liikkua. MUTTA, jo seuraavana päivänä, aamupäivästä lähtien, oli jo ihan eri sävelet! Kolmantena päivänä kotiin ja viikon kuluttua pystyi luopumaan kipulääkkeistä. Ekan viikon ajan aamuyöt oli sellaisia, että vauvan parkaistessa olisi halunnut pompata pystyyn, mutta kipujen takia piti kömpiä hitaasti, kun pitkään paikallaan olon jälkeen liikkuminen sattui... mutta päivällä/illalla kivut eivät häirinneet. Neljän viikon jälkeen olisin tuntenut olevani valmis vaikka juoksulenkille... mutta en kokeillut!
Toivottavasti oli enemmän hyötyä kuin haittaa?