Näin jäkeenpäin näkyy kaikki, kun hiljenee tahti elämälle.
Onko elämä ollut unelma.
unelmako aika.
24153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Näitä ketjuja kun on jonkin aikaa seurannut niin tulee siihen päätökseen ettei ainakaan kaikilla ollut unelmaa.
Happamia vainoharhaisia päällekäyviä vanhuksia.
Piste
puhut nyt itsestäsi, kyllä yksikin ilkeä saa paljon pahaa aikaan.
Melkein on ollu unelma, ainoa mikä harmittaa tuli mentyä ensimmäisen nuoruuden huuman kanssa naimisiin, en nähnyt muita miehiä maan päällä, elämä on eleety yli viisikymmentävuotta joten koko elämäni näkyy lapsineen ja lastenlapsineen, elämä jatkuu nuorissa, oma elämäni on valmis.
Ei enään annettavaa elämälle,
Koskaan, edes milloinkaan, en osannut unelmoida onnesta, jota jo vuosikymmenet olen saanut elää.
Miten olisin voinut uneksua ihanasta aviopuolisosta, kodista kauniista, suuresta, minä, hellahuoneen kasvatti.
Työllämme saimme kaiken, mita halusimme, rakkaudella olemme onneksi saaneet täyttää henkisen elämämme.
Elämä ei ole ollut unelma. Siihen on aina liittynyt myös kärsimys ja sairaus. Silti se on antanut monin kerroin enemmän, kuin on edes osannut odottaa.
Jotenkin Sana" Unelma " on minulle täysin vieras.
Se mikä on tullut ,on tullut ilman unelmia.
Ja useimmiten ei ole ollut moittimista ,.
Itsehän olen elämäni aikuisiässä päättänyt . En ole Tehnyt lastenkaan suhteen sen kummpia unelmia , olen katsonut mihinkä he pystyy , se onkin siinä asian ydin.
Miksi tehdä lapsistaan omien unelmiensa uhria.
Olen impulssi ihminen . Jos huomaan , että minulla olisi mahdollisuus johonkin parempaan , tartun siihen empimättä.
Jo tänne Ruotsiin tuloni ihmetutti monessa ystävässäni ihmetystä , sitä en ymmäerrä , että jollakin unelmalla olisi jotain merkitystä elämän kulussa.
Poikani varmaankin osti minulle Jerrycottonin ,kun huomas ,Että se äidin elämä ei ollut seestynyt tippaakaan iän myötä.
Mutta kun jään yksin , annan taas vauhtia ,tähän yksitoikkoiseen elämää.
Eikä ole senkummempia unelmia ,sen näkee sitten kun seb aika on, jos on tullakseen .
Näin eläessä ei tule pettymyksiäkään.
Ainut unelma pienenä oli päästä pois Suomesta muuta unelmaa ei koskaan ole ollut ja se kävi toteen kauan sitten.
Elämä ei ole yksitoikkoista mutta pettymyksiä on tullut toivottavasti ei enään.
En ole elänyt aina unelmaelämää, mutta unelmia minulla on vieläkin.
Sosialistiseen unelma'taivaaseen' täällä maan päällä; kun persoonattomat luonnonlait täällä kuitenkin jyrää meitin. No tietenkin
Että kaikilla hemmoilla ja helenoilla olisi tasa kurjaa.
Mitäs sitten tapahtuikaan. meni kuin siinä Orwellin klassikkokuunnelmassa Eläinten kapina; toiset olivatkin tasa-arvoisempia kuin toiset.
Muistan unelmoineeni vanhuudesta, jolloin olisi aikaa maalata, ilman että 1001 työtä vaatii huomioni. Nyt elän sitä aikaa, voin maalata sydämen kyllyydestä!
Silti on unelmia jäljellä, ystävyydestä, kumppanuudestakin ja matkaseurasta talveksi etelän maille :)
Ehkä meillä pitääkin olla jotakin, josta voimme unelmoida!
maalaamaan, nyt kun on aikaa.
Ei ollu suur Unelma,eletty elämä. Eik tullu Prinssi Uljast,joka olis kantannu yli kaikitte murheitte. Paremminki sitä toist sortti o ollu vallanki tarppeks. Siltin täyty ol ain kiinnostunnu, vaik piänemmästäkki. Jos niit vanhoi pitäis koko aja miälessäs,nii surkkiast olis assia. Kyll niit tekemättömi töit ja toteutumattomi Unelmi jää tänn meijä jälkkemmekki. Tälläi mää miäti.
Aina ei ole mennyt kuin olisi toivonut. Tulee sairauksia, avioeroja, kuolemia ja vaikka mitä. Niistä täytyy kuitenkin selvitä hyvin tai huonosti kukin kykyjensä mukaan, virhearviointeja tekee jokainen.
Unelmointia ei saa lopettaa, täytyy olla tavoitteita vaikka pieniä sellaisia mutta joskus "kauas pilvet karkaavat"..
Nuorempana kaikki oli mukavaa (tai melkein mukavaa), huolta ei juuri huomisesta ollut. Mitään ei saa takaisin mutta eipä olisi enää aina tarpeellistakaan.
voi kun olisikin mennyt noi. Että oli jokapäivä huoli huomisesta näin minulla
. Silloinkaan ei auttanut unelmoida oli elettävä täysillä sitä päivää.
Ja harkittava tarkkaan tulevaisuus , ei mitään haaveiden varaan , silloin kyllä olisi tullut takapakkia.
Olen Realisti , sen varmaankin jokainen joka lukeetätä huomaaKIN .
jA LUOTTAMUS HUOMISEEN JOKA ON HARKITTU , ETTEI SATU MITÄÄN , JOKA TULEE, SE TULEE SITTEN , VAIKKA KUINKA OLISI JÄRJESTÄNYT ELÄMÄNSÄ. MUTTA VÄHEMMÄLLÄ PÄÄSEE , KUN ON JÄRKI -- EIKÄ UNELMA JOKA OHJAA.
Joopa, järki olisi aikanaan pitänyt olla päässä aikoinaan, ei ollut. Nyt on ja pieniä unelmia vieläkin.
Olen realisti minäkin mutta joskus repsahdan sivupolulle unelmoimaan.
Elämää on turha etukäteen kovasti suunnitella, yksi aivoinfarkti muuttaa vanhan pariskunnan elämän totaalisesti erilaiseksi kun on suunniteltu. Toinen muuttuu "kiviriipaksi" ja toinen hoitajaksi. Esimerkki on lähipiiristäni.
Huom! Unelmat ei saa ohjata elämää vaan lähinnä piristää.
Tänään elän unelmapäivääni, sillä kanssani tämän päivän viettää lapsenlapsi, joka tällä viikolla täyttää kuusi vuotta. Rakensimme jo palapelin, jossa poika oli ihan haka, nyt hän pelaa pelikonsolillaan hetken jotain, kun tarkistin sähköpostini. Seuraavana on ohjelmassa muistipeli, kortit on jo levitetty lattialle peliä varten. Joten hyvä päivä tänään! :)) Parempia ei olekaan.
Nuo päivät lastenlasten kanssa on hauskoja, itsekin ihan nuortuu:D
Unelmista oli otsikko, ilman unelmia olisi arjen harmaus vallitseva, ei niin ettenkö pitäisi arjestani, mutta mielikuvituksen siivin saa elämäkin uutta väriä! Joskus jopa unelmat toteutuvat, vaikka se ihastuttavin onkin niiden ollessa vain kimmeltäviä haaveita:)
Uskon niiden täyttävän jonkin tarpeen ihmisellä, nousta mielikuvituksen siivin mahdollisuuksien maahan,. Lapsillahan tuo kyky on uskomaton, ja onnellinen se vanhus, joka on pystynyt säilyttämään tuon taidon!
Nyt on katsottava tarkkaan ,joka kerta kun innostun liikaa ja kirjoitan A kirjaimen Klikkaan Caps Lookia . Ja kun olen sellainen, että se mikä tulee saatulla --en viitsi korjata ---eihän täälä anneta kisjoittajille pisteitä ---vai annetaanko .
Minua ainakaan ei haittaa tahattomat kirjoitusvirheet tai caps lock -erehdykset, eiväthän kaikki ole edes tottuneita kirjoittamaan koneella, toiset taas ovat kirjoittaneet elämässään tai työssään paljonkin. Tärkeintä lienee se sanottava. :)
Onhan niitä niuhoja palstoilla jotka korjaa koko ajan jonkun kirjoitusvirheitä. Teen joskus virheitä mutta ei minua toisten virheet rassaa, kuitenkin se asia on tärkeämpi.
Sain vaimokseni maailman kauneimman naisen.
Hankalahan tuo oli, mutta kun naapurit olivat ai-
na niin kateellisia, niin kestin sen.
Sullahan kävi hyvä mäihä! ;) Onneksi olkoon vain. Onnesi jatkukoon kauniin naisesi kanssa!! Kivaa, että jollakin menee tosi hyvin ja kateudenkin kestät kuin Mies. :)
Aika lähellä sitä viime kevääseen saakka.
Jos koskaan ei olisi keljua niin mukavakaan ei tuntuisi miltään!
Olet varsin oikeassa, kurjien aikojen jälkeen osaa nauttia hyvästä päivästä, kun sellainen koittaa.
Sanotaan että jokainen on oman onnensa seppä - siispä sukumme sepät ja sepäskät ovat taantuneet elämänsä uria takoessaan.
Sepistä omppuihin - nekään niin kauas puistaan putoile...ja höpinät heikkariin - unelmat ovat rapisseet mäkeen kuin ne vesitipat vesilinnun päältä.
Mutta ei se mitään, näillä pahveilla mennään mitä on käteen saatu Täältä saunan takaa tähän. cc