Narsismi ja yksinäisyys

Eivätkös yksinäiset ihmiset ole narsistien parhaita saaliita. Vähän kuin uskonlahkojenkin. Ihmisen, jolla asiat ovat reilassa, on helpompi vastustaa narsistin kiusausta. Itse olin kokenut burn outin kun narsisti astui kuvioon ja siinä hän yritti mut pelastaa masennuksen syövereistä. Siitä, josta olisin toipunut muuten n. vuodessa toivuin sitten noin 10 vuotta kun sain "hoitajakseni" narsistin. Narsisti lievitti aluksi yksinäisyyttä. Minulla oli kyllä paljon ystäviä, mutta kaipasin perhettä ja naisystävää. Narsistin jälkeen vasta koin mitä todella on olla yksinäinen. Ystävät inhosivat koko eukkoa, jaksoivat vähän aikaa, mutta eivät kauaa ja ymmärrän kyllä heitä. Silloin en ymmärtänyt kun olin niin naiseni lumoissa. Tai toki oli kaikenlaisia aavistuksia kun koko ajan oli kiristysvaateita jne. , mutta sivuutin ne. Olin narsistin tavatessa 35-vuotias ja aloin kokea jotenkin myös paineita perheenperustamisesta. Hän vaikutti mukavalta ja kiltiltä naiselta, joten ajattelin, että miksei.

Nyt olen saanut takaisin itselleni rakkaan ystäväporukan, vietän poikamieselämää. Haaveilen toki edelleen perheestä, mutta en ole samalla tavalla epätoivoinen kuin ennen narsistin tapaamista. (koska tiedän, mihin epätoivoinen mielentila todellakin voi johdattaa sinut). Yksinäisyys on inhottava mielentila, koska se tekee helposti epätoivoiseksi ja saa antamaan mahdollisuuksia ns. pahoille ihmisille.

Näin on, totta kirjoituksesi 0000000, montakos nollaa siinä nyt olikaan? :D
Joskus kauhulla luen täälläkin jotain yksinäisten kirjotuksia, jotka kyselevät täällä esim. yksinäiset osiossa, että "tuletko ystäväksi, olen niin masentunut yksinäisyydestäni" ja ajattelen että siinä on oiva paikka taas palstalla lukevalle narsistille (uskon että tällaisilla palstoilla saattaa olla narsisteja keskimääräistä enemmän "saalistamassa"), joka näkee tuossa mahdollisuutensa.

Tosi mukavaa, että olet selvinnyt siitä narsistista eroon ja sinulla menee nyt hyvin. Onhan tuollaisista kokemuksista ainakin se hyöty että sen jälkeen tietää, minkälaisia ihmisiä kannattaa varoa päästämästä elämäänsä. :) Liika sinisilmäisyys kaikkien ihmisten hyvyydestä ainakin karisee vaikka niitä narsisteja onkin aika pieni osa ihmisistä.

Pieni osa ihmisistä voi olla naristeja, mutta suurin osa on heidän mangneettejaan ja suurin osa siis käänteisnarsisteja - läheisriippuvia - ohutnahkaisia narsisteja.

http://www.youtube.com/watch?v=O1N1g4nEI5A&ob=av2n

Kaipa se yksinäinen ja puolustuskyvytön saalis kerää petoja ympärilleen.

Jos narsisti huomaa, että yksinäinen ihminen on avulias tai muuten hyödyllinen ja lisäksi sopii kohteeksi, johon narsisti voi projisoida omat heikkoutensa, niin kyllä varmaan ihastuu ikihyviksi ja käy kiinni kuin sika limppuun.

Ei silti kaikki yksinäiset varmasti ole niin helppoja nakkeja, narskullekaan. :)

Ylläolevaan viestiini viitaten (nimim. 11 15) haluan vielä erikseen korostaa, että missään nimessä narsismin uhriksi joutuminen ei ole silti yksinäisen ihmisen syytä.

Yksinäisellähän on lisäksi usein vähemmän tukiverkkoa, joka auttaa ja tukee häntä irti narsistista, siksi narskuille mieluisia uhreja.