alkuun pyydän anteeksi että teen uuden keskustelun aiheesta joita on jo varmaan se sata ja kaksi.
minulle on tulossa perjantaina koiran pentu (sekarotuinen) ja mietin miten totutan sen toiseen koiraan?
kannattaako totuttaa koirat toisiinsa pihalla joka on "puolueeton" alue vai sisällä vanhemman koiran reviirillä?
ja jos sattuu käymään niin että koirat ei tule toimeen keskenään, missä vaiheessa on toisesta luovuttava?
ja vielä haluaisin tietää pitääkö koirilla olla jonkun sortin "arvojärjestys" siinä kumpi menee ovesta ulos ja kumpi saa ruuan ensin? tuntuu että törmään siihen kaikkialla missä luen aiheesta tietoa. en haluaisi koirilla olevan "arvojärjestystä" minun silmissä.
minulle on tulossa perjantaina koiran pentu (sekarotuinen) ja mietin miten totutan sen toiseen koiraan?
kannattaako totuttaa koirat toisiinsa pihalla joka on "puolueeton" alue vai sisällä vanhemman koiran reviirillä?
ja jos sattuu käymään niin että koirat ei tule toimeen keskenään, missä vaiheessa on toisesta luovuttava?
ja vielä haluaisin tietää pitääkö koirilla olla jonkun sortin "arvojärjestys" siinä kumpi menee ovesta ulos ja kumpi saa ruuan ensin? tuntuu että törmään siihen kaikkialla missä luen aiheesta tietoa. en haluaisi koirilla olevan "arvojärjestystä" minun silmissä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten se piha on puolueeton reviiri????????
Ja toisekseen, SINÄ olet se pomo, sinulle koirat ovat samanarvoisia.
Koirien keskinäinen arvojärjestys onkin sitten toinen juttu.
Eikä ne heti ekana päivänä hierargiaa selvitä, vaan pentu ensin kotiutuu ja asettuu uuteen kotiinsa.
ai koko kaupunki on sen vanhemman koiran reviiriä?!?! ja ei löydy paikkaa mikä ei ole kummankaan reviiriä?! niinhän sen toki menee, aivan niin...
Edelliset vastaukset ovat tietämättömiä, unohda ne.
Vanhempi koira on ilman muuta arvojärjestyksessä ylempänä pentua, tilanne voi muuttua parin vuoden jälkeen. Aikuisten koirien suhtautuminen pentuun vaihtelee: jotkut hyväksyvät heti, jotkut hyökkäävät kimppuun, jotkut ovat välinpitämättömiä ja jotkut jopa pelkäävät. Tuokaa pentu taloon suojellen sitä. Tarjotkaa pentu vanhemman koiran haisteltavaksi takamus edellä. Vanhaa koiraa pitää myös estää ja tiukasti komentaa, jos se syöksyy samantien pennun luo: silloin se hyökkää. Pentua ei pidä säälitellä, mutta aikuiselle pitää tehdä selväksi, että TE otatte uuden pennun laumaanne, ettekä salli aggressiota.
Yleensä noin viikossa koirat ovat tutustuneet ja ne voi luottaa yhteen. Siihen asti valvotte joka hetki niiden yhdessäoloa. Ihmisen on hyvä pitää vanhempi koira arvojärjestyksessä aina edellä, jotta pentu oppisi nöyräksi ja tappeluilta vältyttäisiin.
Pentua koulutatte ja ulkoilutatte myös kahdenkesken, ilman sitä vanhempaa koiraa.
kiitos kauheesti vastauksesta.. toi vanhempi koira ( tosi vanha onkin ku vajaa 2 vuotta :D) on tosi hötky kaikki on sen mielestä aina uutta ja kivaa ja ei malta rauhottua ennekun sen melkein välipakoin sulkee toiseen huoneeseen. hieman jännittää miten se pentu suhtatuu ku toinen hyppii ja riehuu innoissaan ensinnäkin siitä ku tullaan takasi kotiin ja toisekseen siitä ku saa uuden kaverin.. pitää vaan toivoo että kaikki menee hyvin ja että neiti ottaa pikkusen hyvin vastaan.
pakko vielä kysyä ihan varmuuden vuoksi miten kauan pitää kattoo sitä tappelua jos ne ei tuu toimeen ennekun kannattaa sitten luopua toisesta. ei sillä että odottaisin mitään veristä tappelua heti kärkeen mutta ihan varmuuden vuoksi.. tiedän että vanhemmiten saattaa olla jopa verisiä tappeluja arvojärjestyksestä mutta raja varmaan menee jossain missä vaiheessa kannattaa harkita uuden kodin ettimistä..
Tappeluihin pitää puuttua, niitä ei vain sivusta katsella. Jo murinoihin pitää reagoida päättäväisesti. Perheen koirat tappelevat silloin, kun ihminen ei ota riittävän selkeää johtajuutta perheessä, ja koirat tappelevat siitä johtajanpaikasta. Ensin ei tarvitse ajatella koirasta luopumista vaan lisätä omia toimiaan tappeluiden estämiseksi. Laittakaa myös tiukat rajat vanhemman koiran käytökselle, sitä hötkyilyä ja hyppimistä ei pidä sallia, vaan vaatia rauhoittumista. Vanhempi koira hihnaan, ettei riehu. Totteleeko se kieltoa? Toiseen huoneeseen vieminen ei ole paras keino, vaan koira pitäisi saada tottelemaan siinä tilanteessa.
tottelee ainoastaan ku huutaa kurkku suorana ja en haluais huutaa koiralle aina ensinmäisenä ku tuun kotiin... yleensä käännän vaan selän ja koira rauhottuu... tosin vain hetkeksi, heti kun lähen jatkamaan matkaa eteisestä koira alkaa taas riekkumaan.. tiedän koiran kärsivän eroahdistuksesta. olen koittanut opettaa sitä ettei hypi mutta jos 55 kilonen koira hyppää minun päälle niin en voi mitään... eri huoneeseen laittaminen toimii kylläkin aina ja tiedän että on väärin tehdä se aina kun tulee vieraita mutta koira osaa käyttäytyä sen jälkeen ja tottelee kuin unelma...
muuten koira on todella kiltti luonteeltaan..
neiti on vielä minun ensinmäinen kouluttama koira joten kaikkia asioita en osannut kouluttaa kunnolla vaikka etsin tietoa netistä ja kyselin tutuilta. kaikilla tuntui olevan eri näkemykset muutenkin koiran koulutuksesta.
toisen kohdalla toivottavasti menee hieman paremmin jotkut asiat.
voi toki olla että neiti rauhoittuu kun on toinen koira ja ei ikävöi perään niin pahasti. mutta jos molemmat alkavat ikävöimaan pahasti perään on varmaan maalle muutto edessä.
Yleensä käy niin, että jos toinen koira otetaan korjaamaan ensimmäisen virheitä, saadaan aikaan kaksi ongelmakoiraa. Alkakaahan vain jo katsella niitä maatiloja... :) TAI sitten voisi tässä vaiheessa konsultoida koirakouluttajaa, joka antaisi sinulle keinoja selvitä sen 55-kiloisesi kanssa. Netti-neuvoja ei koskaan tiedä kaikkea asiaan liittyvää, koska ei näe, millainen sinun ja koirasi suhde ja kommunikaatio on. Meillä ei koiran tottelemiseen tarvita ääntä lainkaan, katse ja käden viittaus riittää. Mielestäni tarvitset lisää auktoriteettia koirasi edessä, kouluttaja voi sitä sinulle opettaa.
monilla tutuilla on paljon kokemusta koirien kouluttamisesta ja ne on vaan sanonu että se riehuminen loppuu ennen kun koira täyttää 5 vuotta.. en kyllä haluaisi odottaa kolmea vuotta että koira ei koita tulla syliin kun tulen kotiin. tiedän että tein virheitä koulutuksessa esim se että kannoin sylissä aika pitkään koska asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja ei hissiä, kerran sitten ulos mennessä koira kompastui tai liukastui rappusissa ja vieri seuraavalle tasanteelle ja sen jälkeen pelkäsi pitkään kulkea niissä... vaikka herkuilla koitettiin houkuella niin ei suostunut tulemaan alas tai ylös.. ja tottui sitten siinä samalla olemaan sylissä vaikken sitä muuten nostellut, ainoastaan rapuissa...
mutta se olisi varmaan koirakouluttajalle soitto edessä ensiviikolla ja samalla varata aika pentukouluun pikkuisen kanssa ettei kohta ole kahta koiraa jotka koittavat tulla syliin heti kun ovesta sisään astuu...
Minulla vähän samankaltainen tilanne, mutta kyseessä yli 10-vuotias koiravanhus ja 8-viikkoinen pentu. Ovat jo olleet kohta viikon samassa taloudessa ja olen miettinyt että toiminko oikein vai väärin, kun vanhus välttelee pentua ja pentu tietty sitten vaan innostuu enemmän jahtaamaan ja kiusaamaan. Pentua on komennettu ja alussa kun vanhus murisi pennulle niin tuli kiellettyä, kun pelotti että käy vielä pennun päälle tai jotain.
Mietin lähinnä sitä, että pitäisikö vanhan koiran antaa vaan rauhassa komentaa pentua, ettei pentu vaan luule olevansa "niskan päällä". Sitten tuo vanhus vielä tuntuu aina luulevan että sitä komennetaan kun komennamme pentua, ja näyttää surkealta.
Olen yrittänyt totuttaa pentua ja vanhusta toisiinsa makupalojen avulla. Kun ovat nätisti vierekkäin, niin käsken kumpaakin istumaan ja menemään maahan ja annan palkkiot. Silloin tuntuu että vanhuskin piristyy eikä huomaakaan pennun olemassaoloa. Kehun myös jos kumpikin ovat rauhallisia yhdessä jne.
Kävelyllä vanhus ei paljoakaan huomaa pentua, joka juoksee perässä ja välillä innostuu hyppimään vasten ja haukkumaan (silloin tietysti kiellämme).
Eli ongelma siis on ollut se, että vanhus joutuu "piilottelemaan" pennulta ja siirtyy aina pois tieltä kun pentu tulee paikalle. Ei enää nuku sänkymme vieressäkään kun pentu on vallannut paikan. Varmaan stressaantuu kun ei omassa kodissaan saa rauhassa olla. Rakensin vanhukselle aitauksen sisälle, että saisi rauhassa nukkua. Tuntuu vaan, että kohta pentu kuvittelee että muu kämppä on sen reviiriä ja seuraa taas jotain uusia ongelmia.
tuliko teidän vanhus miten hyvin muiden koirien kanssa toimeen ennenkuin otitte pennun?
meillä tuo koiruli on tottunut onneksi olemaan muiden koirien kanssa ja ainut ketä alistaa on sen oma sisko :D
muille koirille alistuu heti, jopa 5 kilosille pikkukoirille.
Koiravanhus on vähän valikoiva ollut seurastaan. Siinä suhteessa tullut toimeen muiden koirien kanssa, että esim. koirapuistossa ei ala tappelemaan vaikka toinen koira hyökkäisikin hampaat irvessä vastaan. Muuten saattaa kyllä komennella (murahtaa tai haukkua) muita koiria, jos ovat ylienergisiä tai liian tuttavallisia. Parhaiten tullut toimeen rauhallisten, tasapainoisten ja vähän vanhempien koirien kanssa. Toisaalta myös ihastuu komenteleviin uroksiin (narttu siis kyseessä) ja tykkää myös dominoivista nartuista eli ei tykkää liian "nössöistä" :) Hieman dominoiva narttu on itsekin (saksanpaimenkoirasekoitus), vaikka myös vähän epävarma (ruoka-aineallergiat voivat vaikuttaa, kun on ollut kutinaa ja ihotulehduksia jne). Nyt on vaan alkanut ikä painaa ja vauhti on hiipunut. Tuntuu että monet koirat pelkäävät sitä (iso ja musta) ja sekin vaikuttaa "koirakemioihin".
Pentu on onneksi melko rauhallinen (pennuksi) ja luonnettakin löytyy tarvittaessa. Vanhusta on vaan helppo kiusata kun askel painaa eikä pakoon pääse.
Vanhempi koirasi vaikuttaa sen verran hyväluonteiselta että tuskinpa suurempia ongelmia tulee ellei pentu ala pomottamaan liikaa (riippuu millainen luonne pennulla on).
Meillä koirat tutustutettiin niin, että otimme vanhuksen mukaan kun lähdimme hakemaan pentua ja ne tapasivat puolueettomalla maaperällä. Vanhus ei edes murahtanut pennulle vaan haisteli ja sitten vaan istuskeli kun juttelimme kasvattajan kanssa. Automatkalla kotiin pentu oli takapenkillä ja vanhus tavaratilassa (farmariauto) eikä vanhus huomioinut pentua mitenkään. Kotiin tultiin yhdessä autolta kävellen (pentukin käveli sisälle nätisti hihnassa). Sisällä vanhus alkoi komennella (murisi) pentua, jos pentu tuli liian lähelle tms. Yhdessä vaiheessa tuntui että vanhus murisi pennulle jo monen metrin päästä jos pentu näytti kävelevän edes sinne päin. Tuntui ettei vanhuksen mielestä pentu saisi edes liikkua. Sitten aloimme kieltää murisemisen, koska se vaikutti aiheettomalta. Jossain vaiheessa pentu sitten alkoi haukkua vanhukselle, jos se murisi (vastalause). Pentu varmaan ajatteli että me ollaan "sen puolella" joten sillä on oikeus pomottaa vanhusta. Puutumme kyllä pennun haukkumiseenkin heti.
Ja nyt sitten ollaan tässä ja mietitään, että tulikohan toimittua oikein. Toisaalta koirat kyllä tulevat melko hyvin toimeen muuten eli ovat jopa nukkuneet n. metrin päässä toisistaan. Nukkuva pentu ei vanhusta kyllä muutenkaan pahemmin häiritse -- mutta heti kun pää nousee ja vilkaisee vanhukseen päin, niin vanhus vähän murahtaa ja sitten nousee ylös ja köpöttelee toiseen nurkkaan. Ja pentu syöksyy perään.