Jos tietäisit että joku nainen olisi ihastunut/rakastunut sinuun ja sinulla ei kuitenkaan olisi samanlaisia tunteita häntä kohtaan niin miten reagoisit jos tämä nainen kertoisi tunteensa, ihan vaan sen takia että saisi mielenrauhaa itselleen ja yrittäisi unohtaa pari vuotta kestäneen tunteensa? Lähtisittekö te miehet kertomaan asiaa kavereille vai pysyisikö asia vain omana tietona? Ja mitä ylipäätään ajattelisitte tilanteesta. Mies on varattu ja nainen sinkku, eronnut.
Miehille kysymys
Ikuistako tämä?
11572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Omana tietona pysyisi. Tilanteen mukaan katsottaisi jatko sitten
tuo on ihan yksilöllistä. joku sanoisi kyllä siitä kavereilleen aivan varmasti, mutta minä en todellakaan kertoisi siitä eteenpäin.
Käyttäisin naista hyväkseni tämän heikkona hetkenä.
Sitten en pitäisi enää yhteyttä.
En näin keski-ikäisenä enää lähtisi asialla elostelemaan kavereilleni. Saattaisinpa todeta tunteensa kertovalle tuntevani sanoin häntä kohtaan ja että nykyliittoni on aivan perseellään. Tarkoittaen joka sanaa. Ehkä tunteiden ilmaisusi voisi olla minulle sykäys avata silmäni ja lähteä taas elämässä eteenpäin.
Varmaankin koittaisin jotenkin kauniisti kiittää osakseni tulleesta huomiosta, ja jättäisin asian kahden väliseksi. Mitäpä sitä olisi tarvetta asiaa sen kummemmin levitellä eteenpäin.
Yleisesti ottaen ne ihastuneetkaan naiset eivät ole uskaltaneet kertoa, kun hiireilevät. Toisaalta heidän kavereilta on sitten saanut kuulla kautta rantain. Naiset pelaavat niin paljon omia typeriä sosiaalisia salajuonipelejään, että sotkeutuvat niihin, kun olennaista olisi kertoa tunteensa, eikä vikistä.
omana tietona pitäisin 26v.
"Mies on varattu"
Elä ny helkkari soikoon elättele jotain epätoivosia odotuksia VARATTUUN mieheen.. Jos olis vapaa niin sanosin että ehdottomasti kannattas kertoa, mutta varattu on varattu.
Ihan sivullisena heitän kommentin: tunteita ei tarvitse "elätellä". Ne "pirulaiset syttyvät, kun tahtovat ja hiipuvat vain ajan saatossa. Ainakaan minä en pysty määräämään ihastumisiani - vaikka kyllä lujasti tahtoisin.
Mutta jos hän ei olekaan onnellinen, eikä vaan osaa lähteä?
Eräs tyttö oli minuun ihastunut lukiossa. Olimme olleet kavereita 2 viimeisintä vuotta ja juttelimme usein välitunnilla. En tiennyt hänen tunteistaan ennen lakkiaispäivää, jolloin asia tuli epäsuoralla tavalla tietoisuuteeni. Tein typerimmän teon mitä kuvitella saattaa, eli häivyin paikalta kiireeseen vedoten. Emme ole nähneet tai pitäneet yhteyttä sen jälkeen (enkä kyllä ihmettelekään). Tekosyyni oli osittain totta, mutta suurimmaksi osaksi keksitty. Minulla ei ollut tunteita kaveriani kohtaan, koska olin ihastunut toiseen. Omaa pölkkypäisyyttäni mokasin siinäkin, enkä aio enää haksahtaa samalla tavalla.
Tuotan muille kärsimystä omaa sosiaalista taitamattomuuttani. Koska asia on vaikea korjata, on parempi jättää se sikseen.
En ole kertonut asiasta edes lähimmille ystävilleni, enkä sukulaisilleni. Häpeä on omani, ja sellaisena se myös pysyy.