Voisitteko antaa palautetta, kiitos!:)

Devil's Daughter kirjoitti:

Istun kahvilassa ja viereisessä pöydässä alkaa soimaan legendarisen Yön Rakkaus on lumivalkoinen-soittoäänellä varustettu Nokia. Se biisi tuo mulle mieleen paljon muistoja, useimmiten saan vielä tipan linssiin...

Tää kaikki alko vuosi sitte joulukuus, olin lähteny kaverini Tiinan kans meijän cityyn katteleen tuttuja. Kaverini oli muuttanu toiselle paikkakunnalle edellisenä syksynä ja oli tullu viikonlopuks käymään meillä. Tämä jätkä, Sami nimeltään, ei ollu mikään mun päiväunieni kohde, mutta aina mä olin siitä jollain lailla pitäny. Niin kauan, ku mä muistin oli ollu olemas Sami. Olihan mulla ollu jotain jätkiä, mutta kukaan ei ollu Sami, joten mua ei suuremmin kiinnostanu. Mä itseasias seurustelinkin yhen jätkän kans hetken aikaa, mutta jätin sen, koska tajusin etten välittäny siitä niinkuin se välitti musta. Mä tajusin välittäväni Samista silloin ekan kerran, kun olin pelaamas korista muijaporukalla ja sinne oli sitte Samiki jostain syystä eksyny kaverins kans pelaan. Mun puhelin soi ja mä tiesin että siel oli mun jätkäkaverini Pasi, mutta mä en halunnu lähtee huoneesta vastaamaan Pasille, koska Sami oli siellä ja mä oisin voinu joutua sanoon kaikille pienen vittuilun jälkeen, että mun kultsihan se siellä oli. Mä en halunnu Samin tietävän Pasista, koska mä halusin Samin. Jotain viikko tästä, mä jätin Pasin.

Me siis oltiin Tiinan kans meijän pikku citys ja sit satuttiin näkeen Sami ja sen kaverit ajelemas ja maistelemas bissee. Ne sit oikee jostain syystä pysähty jutteleen meille, Sami oli jo aika lailla ottanu ja rupes heittään jotain tosi kuivaa läppää ja Tiina sit arähti sille siitä ja ne häipy. Tiina ja Sami ku ei oo koskaa suuremmin tykänny toisitaan ja tämän jälkee vielä vähemmän, Tiina osu Samia aika arkaan paikkaan... Mä olin siinä vaihees ollu jo ihan tippa linssis, koska mua sattu Samin näkeminen. Jätkät tuli sit kuitenki takas jutteleen ja siel oli sit mukana yks mun luokkakaverikin, Marika. Juteltiin siinä sit aikamme ja Sami pyys meijät autoon. Me epäröitiin Tiinan kans hetki, koska auto oli jo täynnä, mut mentiin sit kuitenki. Sami “komensi” mut syliinsä ja mähän menin. Me ajeltiin ympäri meijän pikku cityä ja meillä oli ihan helvetin hauskaa. Sami joi koko ajan, mutta ei se mua haitannu. Kaikki siellä autossa tapahtunu oli niin viatonta, ei mitään lääppimistä... Mä istuin Samin sylis ja sen käsi oli vain ja ainoastaan mun reidellä, eikä siitä liikkunu... Loppujen lopuks me suudeltiin siel takapenkillä ja mä sain tietää, että Sami oli ottanu musta selvää yheltä kaveriltansa, se tiesi muunmuassa missä mä asuin. Mun nimen ja vanhemmat se oli tienny jo kauan, oltiinhan me oltu samas koulus. Se ilta sit kuitenki päätty aikanaan ja tuli hyvästien aika, se tapahtu paikallisen pankin edessä. Se ei heti tajunnu et mä olin lähös, joten mun piti ärähtää sille, et voisko se nyt lopettaa ton pelleilyn ja olla hetken tosissaan. Se katto mua suoraan silmiin niinku näis nyyhkyleffois tehään ja sano että on tosissansa mun kanssa ja että vietettäiskö uusi vuosi yhdessä. No kyllähän se mulle sopi, meijän piti mennä sen kaverin mökille. Sami lupas vielä, että se soittais seuraavana päivänä. Kun mä pääsin kotiin, mä leijuin varmaan puoli metriä maanpinnasta ja säteilin. Ja kyllähän meijän porukatki sen huomas...

Se säteily loppu kuitenki seuraavana päivänä, kun mä turhaan odotin sen soittoo. Se kun ei ollu edes kunnolla muistanu edellistä iltaa, saati sitten sitä, että oli luvannu soittaa mulle seuraavana päivänä. Me viestiteltiin ja mä sit kysyin ihan suoraan, että mikä nyt oikeen on homman nimi. Se sano, että mä olin mahtava nainen, mutta meillä kun oli ikäeroo (peräti se oli mua kaks vuotta vanhee) ja välimatkaa, ku se asu toisella paikkakunnalla koulunsa takia, meijän juttu ei tulis toimiin. No mähän tietysti muserruin täysin, mutta päätin, että en näytä sitä Samille. Tässä meijän cityssä kun oli juttujen tapana levitä kulovalkean tavoin. Mä en tajunnu sen logiikkaa tässä jutussa, sehän tuli joka viikonloppu kotiinsa, kyllähän me oltais nähty. Ei se juttu olisi voinu siihen kaatua, tässä täytyi olla jotain muuta. Mä kuitenki elättelin toivoo koko joulun ajan ja sit ku pyhät oli ohi, me painuttiin sen mun luokkakaverin Marikan kans tällä kertaa cityyn. Sillä ku oli juttua Samin kaverin Ossin kans. No tottakai pojat sit oli siellä, jälleen kerran naukkailemas nallee. Ossi soitti Marikalle, kun me oltiin paikallises nuorisokahvilas, että tulla niiden autolle ja että Sami oli pyytäny mut mukaan. No mehän mentiin ja mun paikka oli ennalta määrätty, Samin syliin. No me ajeltiin, käytiin uimarannalla kattelemas, mutta mitään ei mun ja Samin välillä taaskaan tapahtunut. Ja mä menin kotiin itkeskellen...

Sitten koitti uusi vuosi, mä olin päättäny mennä Tiinan luo. Se asu kaupungissa ja sen porukat ei ollu kotona silloin. Meitä lähti sinne sit pari tyttöö ja mä olin päättäny, että nyt ei sitte Samia ajatella. Pidetään hauskaa tyttöjen kesken ja jos nyt sattuis jotai miespuolisia matkaan, niin mikäs siinä. Mun kaverit oli sit kuitenki jonkin verran kostonhimosia Samia kohtaan ja kun mä ehdotin, että pilailtasko vähän Samin kustannuksella, se sopi paremmin kun hyvin niille. Yks meistä soitti Samille tuntemattomalla numerolla ja esitteli itsensä “Niinaksi”. “Niina” siinä sitten kyseli kuulumisia ja että missä Sami oli. Kun Sami ei sitten tiennyt kuka “Niina” oli, tämä veti herneet nenään, että on siinä jätkällä otsaa, ei muista vaikka ihan vähä aika sitten tavattiin ja tehtiin ties mitä...!!! Taustalta kyllä kuulu jotai arvailuja kuka siellä olis voinu olla ja kuuluhan sieltä munkin nimi, mutta “Niina” ei itteensä paljastanu ja veti sitte loppujen lopuksi Samille luurin korvaan. Voi että meillä oli hauskaa, naurettiin ihan kippurassa. Musta tuntu kauheen hyvältä ja vahingoniloselta, kun kerrankin Sami ei ollut tiennyt mitä sanoa, se kun yleensä oli vähän turhanki hyvä suustansa! Eipä siinä sitten mennyt kauaakaan, kun Sami soitti mulle. Mä olin siinä ihan kaikes rauhas tupakilla parvekkeella, kun Tiina tuo mun soivaa puhelinta vihaisennäköisenä. No, mä vastasin ja ekana Sami kysy et olinko mä soittanu sille. Mä sit vaan sanoin, että en ollu ja kysyin sit pikkusen piruilen, että naisetko soittelee vai... Se vaan sit tokas että joku helvetin bimbo siellä soitti, eikä hänellä ollu aavistustakaan kuka siel oli. No sittehä se kysy et missä oo, mä sanoin vaan että kaverilla kaupungis. Sitte se pudotti pommin ja sano, että munhan ois pitäny mennä sen kans sinne sen kaverin mökille. Mä olin tapahtuneesta liian shokissa, enkä tajunnu sanoo, että eihän se saatanan idiootti muistanu edes kutsuneensa mua sinne!! En muista mitä sille tarkalleen ottaen sanoin, mutta sit se ehdotti, et lähtisinkö niille kahville seuraavalla viikolla. Kun niiden porukat olis kaks viikkoo lapissa ja niiden talo oli tyhjänä. Mä sit vaan sanoin, että kai mä ehkä voisin vaikka käydä, vaikka syvällä sisimmässäni mä tiesin että nyt olis mun hetkeni ja mä todellaki halusin mennä sinne!

Mä sit päädyin mutkan kautta Samille. Siä oli Marika ja Ossiki, enkä mä varmaan ilman Marikaa ois sinne mennykkää. Siellä me sit oltiin, kateltiin leffaa ja puhuttiin paskaa. Sami oli selvinpäin, joten me ei ihan hirvesti keskenämme mitään puhuttu. Tunnelma oli enemmän ku vaivaantunu. Mä vanhanaikasena ihmisenä odotin Samilta jonkilaista alotetta, mutta ei... Mun tarvi sit lähtee kotiin ja Marika yritti siinä sit vihjailla Samille, että eiköhän mua nyt jonku tarvis mennä saattaan, mut ei Sami ei ymmärtäny vinkkiä tai uskaltanu tai halunnu... Mä olin taas vaihteeks vähän maassa... Tapahtuneen päälle kuuntelin vielä vanhempieni piruilun, tämä kun oli virallisesti eka kerta kun mua haettiin pojan kotoo. Ja kun kyseessä oli vielä Sami, mun porukat tunsi Samin ja kaiken kukkuraks se oli meijän äidin “kultapoika”, joka oli aina niin mukava ja kohtelias ja pälä pälä pälä... Myöhemmin viestittelin sit vielä Marikan kans, joka jäi viel Samille, että miten menee ja vikas viestis oli sit terkut Samilta. Mutta suuremmin se ei mun mieltä piristäny...

Mun isällä oli merkkipäivä tammikuus ja me lähettiin koko porukka ikäänkuin "pakoon" yhteen lomakylään kauas kotoo. Siel oli ihan hauskaa, sai vähä mietiskellä ja ihan vaan olla. Viimesenä iltana ku olin pikkusiskon vahtina yksin mökillä, mä sain viestin ja se oli Samilta. Se kysy että olinko mä sille vielä vihanen. Mulla oli omas kännys ihan helvetisti laskua ja otin sit äitin kännyn, laitoin numeron pois ja soitin sille, että en oo... Se puhelu loppu lyhyeen, koska se oli selvä ja asia oli sen mielestä sitte selvitetty. Viestittely sit kyllä jatku viel, mutta ei siitä taaskaan mitään selvyyttä tullu...

Sit oli pieni tauko, että me ei Samin kans nähty eikä sitä kautta säädettykään, mutta silti se oli jatkuvasti mun ajatuksissa. Mutta sitten eräänä päivänä koulussa mä sain elämäni shokin. Meillä oli sinä päivänä opoo ja yhteishaku-aika oli käsillä, mä olin kuullu juttua, että meille tultais pitään kouluesittelyjä. Kuinkas ollakaan juuri Samin silloista oppilaitosta tultiin sitten meille esittelemään ja kas, Samihan se sitä tuli muutaman muun koululaisensa jätkän kans esitteleen. Mä olin aivan sanaton, kun mä näin Samin seiskoskelemas koulun käytävällä. Mä myös tunsin sen katseen selässäni, kun kävelin sen ohi. Eihän se mulle tietenkää mitään puhunu, turha luulo ja sehän oli tietenki selvinpäin... Se yks vaivanen tunti tuntu ikuisuudelta, kun piti koko ajan kattoo sitä ja yrittää näyttää välinpitämättömältä! Sinä iltana mä sitten tietenkin ajattelin sitä ja meinasin saada sydärin, kun mun känny yhtäkkiä piippas viestin saapumisen merkiks. Samihan se oli, kyseli että mitä olin tykänny niiden esityksestä. No mä sit vaan vastailin että ihan hyvinhän ne oli hommansa hoitanu, mutta mua se ei pahemmin kiinnostanu, koska mulla oli jo suunnitelmat valmiina ja mä en ollu sinne hakemas... Viestiteltiin sit jotain mun tulevaisuuden suunnitelmistani ja that´s it... Mä nukahdin varmasti tällä kertaa hymy kasvoillani...

Sen synttärit oli helmikuussa ja tietenki mä onnittelin ja sit tekstattiin siinä sit jotai tyhjänpäivästä. Se sai siis helmikussa myös kortin ja kas, heti ekana viikonloppuna mä pyysin sitä heittään mut kotiin ja se heittiki. Se yritti kauheesti jutella mulle, mutta mä istuin yhen sen kaverin kans siel takana enkä saanu suunvuoroo Tonilta. Se oli tainnu alottaa jo karhu-oluen koemaiston... Kortin saamisen jälkee se joskus kuskas mua ja Marikaa ja haki meille, mutta mitään sen kummallisempaa ei koskaa tapahtunu... Yks viikonloppu se soitti mulle ja kysy että missä olin ja lähtisinkö yhen tutun muijan bileisiin, mutta mua ei sinne kiinnostanu lähtee ja olin jo kotona, eli se siitä jälleen.

Pääsiäisenä lähettiin helvetinmoisella lössillä Tiinalle ja kaljaa piti tietysti saada, joten ei muutaku viestiä Samille ja asia hoidossa. Mä sain kaljani, samoin sai muut. Me sit odoteltiin linkkaa paikallisella matkahuollolla ja siihen sit yhtäkkiä ilmesty Sami ja koko niiden lössi saattaan meitä ja varotteleen ettei otettais liikaa... Mulla oli fiilikset niin korkeella, että sinä pääsiäisenä ei paljo Samia ajateltu... Yritin silloin säätää sit yhen Mikan kans, mutta silloin ku mä suutelin sitä, mä näin Samin kasvot. Ei ollu kovin ystävällistä sitä Mikaa kohtaan, mutta mä sanoin sille kuinka asia oli ja se siitä sitten. No hard feelings, kummaltakaan puolelta.

Mä vietin vapun serkkuni luona ja menin seuraavana päivänä töihin tulevaan kesätyöpaikkaani. Samiki oli jo sit vappuaattona kyselly mun suunnitelmia, mutta ei sitte ollu ehdottanu mitää. Mä olin jo varautunu vaihtaan suunnitelmaa, jos se ois pyytäny mua jonnekki. Meillä oli kyllä serkutytön ja sen kavereiden kans ihan helvetin hauskaa, enkä tullu ajatelleeks Samia sen kummemmin...Vappupäivänä me kyllä vaihdettiin kuulumisia, mutta ei siinä ollu mitään sen kummempaa. Vapun jälkeen yhtenä yönä Sami sit soitti mulle. En heti edes tajunnu kuka siel oli, unenpöppörös kun olin. Sami siinä sit pyyteli mua niiden mökille... Sano olevansa selvinpäin ja että se olis varttin päästä meijän pihas hakemas mua. Mä yritin puhuu sille järkee, että en mä tähän aikaa lähe yhtään mihinkää, mutta turhaan. Se vaan intti ja intti, niin kun pikkukakara... Mä löin sille kaks kertaa luurin korvaan, mutta ei, se soitti aina vaan uudelleen... Enkä mä tietenkää se vertaa siä pystyny vastustaa, että olisin ollu vastaamatta... Mä yritin sanoo sille, etten mä rupeis pukeen ja meikkaan tähän aikaan yöstä, mä olin jo visusti peittojen alla. Tähän Sami sit heitti, että ei mun mitää meikata tarvii, mähän olin niin nätti. Sit mä yritin sanoo, ettei mun porukat ikinä päästäis mua lähteen, no Samillahan oli tähänki vastaus, se puhuis mun porukoille! Mä aloin täs vaihees vakuuttuun, että se oli ottanu. Musta tuntu silti niin imarrellulta, et se niin kovasti halus mut sinne. Se tuntu liian hyvältä. Mä sain ku sainki Samin sit vakuutelua etten mä lähtis ja lupasin sille et katottais seuraavana päivänä uudestaan... Mä leijailin seuraavan ja soitin sit onnessani Marikalle. Marikaaki oli soitettu sinne mökille, mutta ei kuitenkaa Samin taholta. Marikaa oli kuitenki pyydetty ylipuhuun mua lähteen sinne mökille... Me sit päätettiin lähtee sinne seuraavana päivänä. Laittauduttiin varmaan puoli päivää! Jätkät sieltä mökiltä lupas hommata kyydin meille. Me Marikan kans päätettiin myös vähän ottaa, ku jätkätki otti jo kolmatta päivää. Kun me sit loppujen lopuks päästiin sinne, mitään ei tapahtunu. Sami oli jo aika lailla ottanu, se tuskin huomas mun tulleen. Lätkäottelu oli selvästi kiinnostavampaa... Marikan kans käytiin vetelemäs vähä hermosavuja ja sit päästiin ku päästiinki sopivasti juttuun muiden jätkien kans ja sit Samiki tuntu heränneen. Heitettiin kaikkee turhaa läppää ja lämmiteltiin saunaa... Alettiin sit Marikan kans olla aikas hyväs kuosis ja juttu lensi. Pelleiltiin ja naurettiin. Jätkät sai sit käytyä siel saunas ja istuttiin pukuhuonees pimees, mä Samin kainalos ja puhuttiin kaikkee... Mun oli siinä niin helvetin hyvä olla, liian hyvä ja mä sit jo tajusin jollain lailla, että tää ei tuu jatkuun. Me päädyttiin sit kuitenki nelisteen, mä, Sami, Marika ja Ossi sellaseen pieneen vierasmökkiin. Se oli oikeestaan aika romanttista, maattiin sängyssä kynttilän valossa ja suudeltiin. Homma meinas sit alkaa riistäytyyn käsistä, mutta ei onneks ehtiny, koska Marika ja Ossi oli siinä koko ajan ja sit mun puhelin soi ja mun oli aika lähtee kotiin. Sami ei mitenkää hyvästelly mua, kun mä lähdin sieltä yhen sen kaverin kyydis. Jo matkalla kotiin alko pikkuhiljaa nousta kyyneleet silmiin, näin tässä taas kävi... Kotiin päästyäni mä laitoin Samille viestin, että oliko tää nyt sitten taas tässä. Sami vaan vastas, että “emmä tiedä, kattellaan”. Se oli niitä sen yleisimpiä vastauksia joka asiaan. "Kattellaan" on sen mielestä hyvä vastaus kaikkeen, ku se ei negatiivista eikä positiivista... Mä vaihteeks itkin itteni uneen...

Me ei oltu yhteyksis pitkään aikaan, mä sit jotain parin viikon päästä pyysin Sami hakeen mulle, mutta se et ollu varma olisko se ollu maisemissa perjantaina. No, me jäätiin sit Marikan kans ilman kaljoja... Mä sit jossain vaihees taisin vähä heittäytyä herkäks, kun kuuntelin mun ja Samin biisiä Kellaris, meidän nuorisokahvilas. Marikaa alko sit lujaa vituttaan Sami ja ku sitä ei ollu tavoistaan poiketen näkyny, Marika soitti sille mun puhelimesta. Se ei ollu kuulemma vastannu. Mä sit vaan pistin sille 'sori häiriö'-viestin, mutta se ei vastannu ja oli laittanu puhelimensa kiinni. Mentiin sit mun rauhotuttua tupakille. Siinä pihas oli sit jotain Samin kavereita kans tupakilla. Yks niistä, Petteri, rupes sit yhtäkkiä puhuun, että ku Sami on nyt siellä panemas jotain hunaja-blondia ja voi että on jätkällä käyny tuuri... Koko sen puheen ajan Petteri katto suoran muhun päin. Sen ilme ei ollu vahingonilonen, ei säälittävä vaan jotenki miettivä. Mä sit jollain ilveellä pidin naamani peruslukemilla. Mulle tuli sit yhtäkkiä kauhee väsy ja aloin ettiin itelleni kyytiä kotiin. Itkuhan siinä sit taas tuli, ku pääs oman peiton alle yksin...

Pari viikkoo tästä mä olin taas citys ja Kellaris. Mulla oli ollu aika rankka päivä ja ku ei Samiakaa näkyny, mä päätin lähtee kotiin nukkuun, lataan akkuja. Yhen aikaan yöllä mä sain viestin mun kaverilta, että Sami oli tuonu tämän hunaja-blondinsa meidän cityyn ja Kellariin. Tää muija oli kuulemma ollu oikeen tosi blondi ja sekös mua brunettenena vähä huvitti. Mä melkei jo laitoin käteni ristiin ja kiitin, että olin jo sopinu lähteväni seuraavana päivänä Tiinan luo. Lievästi maassa mä lähin junalla Tiinalle, mutta kyllähän se mieliala siinä sit jo vähä nousiki ku sain juteltua Tiinan kans.

Seuraavalla viikolla oli Samin siskon liikkeessä avoimet ovet ja mut ja muutama muu muija sit pestattiin sinne makkaranpaistoon. Enhän mä ikinä olis sinne muuten menny, mutta jouduin sinne työharjotteluni puitteissa. Tottakai Samiki sit oli siel ihan koko päivän. Tunnelma oli ihan pikkusen vaivautunu varsinkin, kun se pyöri koko ajan siinä meijän kojun ympäristös. Tiina, joka ei muutenkaa tykänny Samista, oli ihan hilkulla ettei se käskeny Samin painua helvettiin... Tiina oli kantanu Samille pientä kaunaa siitä asti kun meijän "juttu" alkanu ja ku se ei ollu onnistunu ja Tiinan mielestä Sami pelleili mun kustannuksella. Kyllähän mä ja Marika vedettiin siitä Samin pyörimisestä omat johtopäätöksemme, varsinkin ku Samin muijasta ei ollu näkyny vilaustakaan...

Kesällä mä en pahemmin liikkunu missään, mä olin aina töissä. Mä kuitenki työn puolesta näin Samia aina välillä ja jouduin sen kans vähä puhuunki, mutta mitää ylimääräsiä me ei koskaan juteltu. Mutta joka kerta tunnelma oli jokseenkin vaivautunu... Kesällä oli sit juttua yhen jätkän kans, mutta se kuivu kokoon 600 kilometrin välimatkan takia. Mä sain jotain henkisiä kiksejä siitä, että tiesin Saminkin olevan tietonen siitä jätkästä… Mä olin tosi törkee, mutta mä halusin sen tuntevan saman minkä mä tunsin sen hunaja-blondi-jutun aikoihin. Kerran mulle kesällä soitettiin sen numerosta, mutta Sami se ei ite ollu. Sen puhelun jälkee mä kysyin Samilta viestillä että oliko se soittanu mulle, mutta vastausta ei kuulunu ja mä unohdin koko asian. Kesän jälkeen mä vaihdoin maisemaa, muutin toiseen kaupunkiin. Mä viihdyin uudessa koulussani ja kaupunki alko tuntua koti-kaupungilta. Mun ajatuksiin ei enää mahtunu Sami. Siinä oli sit juttua yhen Mikaelin kans, mutta se kuivu sit ihan omaan mahdottomuuteensa. Se muistutti mua hyvin paljo Samista, koska Miksun kans me nähtiin tai oltiin yhteyksis vaan ku juotiin... Eräänä sunnuntai-aamuna mun puhelin soi kello 5.48. Mä luulin että se oli Miksu, se ku aina soitti kaverinsa kännystä ja tää numero oli mulle outo. Mutta mähän oli poistanu Samin numeron puhelimestani. Eli se oli Sami, mutta se puhelu loppu lyhyeen, koska siltä loppu akku. No puhelin soi uudestaan, outo numero. Se oli Sami kaverinsa kännystä. Kyseli missä oon ja että lähenkö sen kaverin mökille. (Se mökki oli siis mun entisillä koti-paikkakunnalla) Mä sit kysyin vaan että juostenko lähen, että eihän tässä olis ku sata kilsaa juostavana. Mun piti taas vaihteeks selittää, että mä asuin nykyään muualla opiskeluiden takia. Puhuttiin sit siinä jotain paskaa ja se kyseli et oonko mä sen vaimo ja että se kuulemma rakastaa mua... Mä sit vedin herneet nenään ja käskin sen painua helvettiin ja löin luurin korvaan. Turhaan, sit sen kaveri Matti soitti mulle ja vaati mua tilille, että mikäs mulla ja Samilla nyt oikeen on ja että meidän pitää selvittää välimme. Sain mä sen puhelun sitte jotenki lopetettua ja nukuin pari tuntia. Heti herättyäni mä painuin Tiinalle ja vuodatin sille koko paskan. Oli ihana mennä Tiinan luo, nyt me asuttiin samas kaupungis ja välimatkaa oli jotain parisataa metriä. Kun mä sain kerrottua Tiinalle kaiken, se tykkäs viel vähä vähemmän Samista sen jälkeen! Mä tulin Tiinan kans juteltuani siihen tulokseen, että nyt riitti. Laitoin Samille aika kiukkusen viestin, että mä olen pikkusen kyllästyny sen soitteluihin öisin ja kun se on vielä aina kännissä. No se suurinpiirtein pyysi anteeks ja lupas tulla selvittään asiat mun luo kahvikupin ääreen. Mä sit vähän innostuin asiasta ja elin toivossa, mutta en jaksanu sitä kun kuukauden, Sami ei nimittäin koskaan tullu käymään...

Sitten tuli taas pitkä tauko meijän säätämiselle. Kyllähän me nähtiin ja moikattiin, mut se siitä. Mulla oli jotain yhen illan juttuja ja muuta, mutta ei mitään isoo tai ihmeellistä. Kunnes eräänä marraskuisena viikonloppuna mä vähän ottaneena soitin Samille. Kysyin et missä se oli ja mitä kuulu, siinä kävi sitten ilmi että Sami ja sen kaverit oli seuraavana päivänä tulos myös kaupunkiin. Noh, mä siinä mietiskelin hiljaa itsekseni asioita, mutta en paljo siitä puhunu, aika näyttäis. Seuraavana päivänä pahoittelin sitten käytöstäni Samille viestillä. Se ei kuulemma ollu tuntenu itteensä häirityks. Viestiteltiin sitte kaikkee tyhjän päivästä ja sit tuli pieni vihjaileva viesti, Sami ei ollu vielä yöpaikastansa kovin varma ja mietti että mihinkäköhän sitä menis. Mä pidin pääni kylmänä ja sanoin vaan, että soittais mulle jos iso hätä iskis, niin voitais miettiä asiaa. Se juttu oliki sitte siinä, koska Marika ja Petteri, joilla alkanu samantapainen "juttu", otti vähä yhteen sinä iltana ja mäki sit vähä olin kertonu Samille elämän kauniita tosiasioita, huutamalla sille puhelimessa. Vähän kyllä hävetti jälkeen päin... Mutta noh, kerrankos sitä...

Ja jälleen tauko. Se kesti kylläkin vaan jouluun saakka. Meidän perheellä on joulu-traditio, me mennään aina aattona joulukirkkoon ja mulla se on sit yleensä ainoo kerta kirkos vuoden aikana. Noh, tämäkään joulu ei tehnyt poikkeusta, me mentiin. Mä istuin kirkossa äitini ja siskoni välissä, odoteltiin siinä sit toimituksen alkamista kaikessa rauhassa, kun mä kuulin takaani naurua, josta mä en voinu erehtyä. Se oli Sami, aivan varmasti. Mun ei tarvinnu edes kääntyä ja katsoa. Silloin kirpaisi. Koko jumalanpalveluksen ajan mä istuin ku tulisilla hiilillä. Kun se oli vihdoin ohi ja pääsin nousemaan penkistä, mä katoin äänen suuntaan. Ja siellähän oli koko porukka, Sami, Petteri, Matti ja muutama muu. Helvetti! Mä en tienny mihin ois pitäny kattoo, mihin mennä tai mitä tehdä. Kotiin asti sieltä joka tapauksessa päästiin. Aattona tuli sitte vähä enemmän ja vähemmän Samia mietittyä. Varsinkin ku mä en ollu nähny sitä hetkeen. Joulun pyhien jälkee painuin Marikalle. Me puhuttiin ja puhuttiin... Lauantaina mentiin kartsalle ja hypättiin yksien kavereiden autoon. Petteri ja Marika otti vähä yhteen jälleen kerran puhelimitse. Mäkin sitte onnistuin sotkeen lusikkani siihen soppaan, tarkotuksenani vaan vähä auttaa, mutta vaikutus oli kylläkin päinvastainen. Sain Petterin raivon partaalle. Mä aloin sit vähä ihmetteleen sen käytöstä ja päätin soittaa Samille ihan vain kysyäkseni oliko Petteri kenties vetäny jotain muutaki ku viinaa. Mulla oli siitä sen verran kokemusta, etten halunnu todellakaan saada tietää Petterin sotkeutuneen siihen touhuun. Mä olin kattellu kaverin taistelua irti kokasta ja mulle riitti se. Sami oli ittekki ottanu ja sen kuuli kyllä puheista. Kun mä tiedustelin siltä Petterin juomisista, se vastas että "kaks viinapulloo, niinku me muutki". Sen jälkee Sami tokasee, että ei millään viittis puhua Petteristä, ehdotti että puhuttais musta. No se kyseli että mitä mulle kuulu ja kaikkee muuta turhaa. Sitten se tokase, että mä olin ollu kuulemma tosi hemasevan näkönen kirkos. heti perään se kysyy että kai mä olin ylpee niistä ku ne oli oikeen kirkkoonki tullu... Ja tottakai mä olin niistä ylpee. Samilla oli vauhti päällä ja juttu sen mukasta. Se lupas vaihtaa autoo, sellaseen mistä mä tykkäisin ja mikä ois sopiva sitten ku meillä olis tenavia. Sami suunnitteli jo pitkälle meijän tulevaisuutta. Me oltiin siinä juteltu parikymmentä minuuttia ja sitten tuli lupaus "mä soitan sulle huomenna, puhutaan lisää". Mä sain sit vielä Samilta valtuudet soittaa sille erittäin kiukkusen puhelun ellei se soittais. Mä nauroin ittekseni, että nyt mä saisin huutaa sille ihan luvan kans. Mutta tällä kertaa mä olin väärässä, se soitti. Mä olin jo edellisenä iltana sanonu Samille lähteväni siskon kans kaupunkiin mun kämpälle ja etten mä vois sen takia myöskään lähtee niiden mökille. Eli Sami siis soitti. Mä sanoin sille heti etten mä ois uskonu sen soittavan, se vaan nauro vastaukses. Ilmeisesti Samiki tajus mun heiton. Se lupas tulla käymään uuden vuoden jälkeen. Mä en oikee tienny mitä ajatella, Sami oli muistanu edellisen illan, ainaki osaks ja se soitti mulle!


Toivoisin saavani rakentavaa palautetta tästä pätkästä! Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni ja sen kyllä huomaa, eli teksti on mitä on... Olisin kuitenkin erittäin kiitollinen palautteesta!:)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä