Kaikella on tarkoituksensa

On...näin uskon minäkin.

MURRRR

Minä taas toisinaan nähnyt, miten ihminen voi itse pilata täysin

mahdollisuutensa. Onko se silloin tarkoitettua? Kun itse

pilaa tärkeimmän ja kauneimman, mitä elämä voi tarjota?

Ja elämä ei anna toista mahdollisuutta, tai sitten se toinen

osapuoli ei anna ! ! !

Entäs jos se tyriminen ihmissuhdeasioissa onkin tarkoituksenmukaista siinä mielessä että jos se kyseinen ihminen ei ollut edes kykenevä elämään suhteessa? Jos olisi tuottanut toiselle vain pelkkää kärsimystä ja surua? Silloinhan kaiken kaatuminen olikin vain hyväksi.

Olet kaunis. Onnea elämään!

Jokainen tyrii jossain vaiheessa ihmissuhteessa. Jotkut vähemmän, jotkut enemmän. Yleensä kun on tyritty riittävästi, niin sitä erotaan. Mun mielestä elämässä itsessään ei varsinaisesti ole mitään tarkoitusta, kuin ehkä se suvun jatkaminen. Ehkä enemmänkin pitäisi olla sitä elämän tarkoituksen etsimistä. Jotkut etsivät sitä harrastuksista, jotkut toisesta ihmisestä, jotkut pullosta, kuka mistäkin. Elämän tarkoitus on vain elää, niin hyvin kuin osaa. Ehkä se on vain niin yksinkertaista.

Mun elämällä ei taitanut olla mitään tarkoitusta. Itse koen että kaikki ne huonot kokemukset ovat rankaisuja edellisessä elämässä tehdyistä teoista eli tämä elämä on läksy, joka pitää oppia, että seuraava elämä olisi sitten parempi. Eli mä olin paha ihminen edellisessä elämässä ja siksi mikään ei tule onnistumaan tässä elämässä. Sitten seuraavassa elämässä mullakin on mahdollisuus onneen, kun tämä helvetti on eletty loppuun.

ihmisillä on mahdollisuus onneen jokaisessa elämässä.