Tässä tällainen 61-vuotias mummo mietiskelee tuevaisuutta, onko se tätä yhtä ja samaa töllöttämistä. Ukonkäppyrä rassaa mieltä ja ottaa aivoon. Miten tästä eteenpäin, neuvoppa mua hyvä ystävä? Kauanko käppyrä on riesanani, ottaa viinaa todella paljon ja käyttäytyy huonosti minua kohtaan. Onneksi hän asuu eri asunnossa. Pysynkö terveenä? Onko minulle mitään iloa tulossa, sitä tarvisin?.
Meedio Mirella
Mummo-61 v
159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mummo - 61 v !
Itsestäsihän on kaikki kiinni, ei sinua kukaan (eikä siippakaan) estä ottamasta ilon irti elämästä, omilla ehdoillasi, sehän on oeikeutesi ja suorastaan velvollisuutesi.
Luut kurkkuun käppänälle jos ei tuleva tahti miellytä, kaulin soimaan ja käppänät kuriin ja kotihommeleihin nyrkin ja hellan väliin, Justiinalleha ei hypitä silmille ei (kohta enää).
Keula kohti vapaa-ajan haasteita ja talonmies pysyköön lestissään ja onneksi on todellakin teillä nuo omat reviirit niin ei vallan ahtaaksi käy maailma välilöissänne.
Kyllä hänestä vielä hyvän talonmiehen kaulit / koulit itsellesi, miksi et aiemmin jo hommaan ryhtynyt, mutta ei hätää, ei ole myöhäistä vieläkään, taipuu tahtosi alla saat tuta kun alat vetelemään kissoja pöydälle kynittäväksi jne.
Ps. eihän se vaihtamalla parane vaan opettamalla, ainakin tässä tapauksessa :)