uni alkoi siitä, että olimme isän kanssa autossa ajamassa maantiellä kunnes yht'äkkiä olimme kuolleita. Tapasimme jonkun henkilön jota en tunnistanut, mutta se oli luultavasti kuolema itse sillä se oli henkilö kenet tapasimme ensimmäisenä kuoleman jälkeen. Se kertoi meidän ajaneen kolarin rekan kanssa.
Kuolema henkilönä:
Noin 30 vuotiaan näköinen mies, vaaleat pitkät hiukset, pukeutui vaaleisiin vaatteisiin. En tunnistanut kasvoja kenenkään tutun kasvoiksi. Se ei ollut erityisen ystävällisen oloinen henkilö, mutta ei kuitenkaan paha vaan enemmänkin vain rutinoituneen kyyninen. Kuolema antoi neuvoja ja jakoi jonkinlaisia esitteitä, joissa kerrottiin kuolleiden maailmasta ja mitä tapahtuu seuraavaksi.
Kuolema paikkana:
Kuolleiden maailma oli aivan kuin taivaan ja elävien maailman välissä. Pystyimme näkemään elävien maailmaan ja kulkemaan siellä, mutta kuitenkin olimme jossain muualla. Siellä oli alueita/paikkoja joita elävinä emme tienneet olevan olemassaan ja ne olivat kuolleiden asuinpaikkoja. Kun emme pystyneet vaikuttamaan mihinkään niin se tarkoittaa sitä, että pystyimme kulkemaan kaiken elävän maailman materiaalin läpi (seinien läpi, ihmisten läpi yms), mutta elävien maailman seassa olleiden kuolleiden maailman rakennukset ja huoneet olivat täysin kiinteitä ja ainoita mihin pystyimme vaikuttamaan. Kuolleiden maailman rakennuksen seinät olivat yhtä kiinteitä kuin mitä seinä olisi elävänäkin ollut. Joissakin elävien maailman rakennuksissa oli kuitenkin myös huoneita, jotka olivat samalla tavalla kiinteitä, koska siellä asui kuolleita ihmisiä.
Vaikka väitin, että emme pystyneet vaikuttamaan elävien maailmassa mihinkään niin se ei aivan pidä paikkaansa. Jotkut ihmiset ja eläimet kykenivät selvästi vaistoamaan meidän, kuolleiden, läheisyyden vaikka eivät välttämättä osanneet sitä yhdistää kuolleiden vierailuun. He saattoivat esimerkiksi tuntea aivan kuin joku olisi katsonut selän takana heitä ja he saattoivat kääntyä katsomaan meitä, mutta eivät nähneet mitään. Unessani isä esimerkiksi näki jonkun oman, unessa elossa olevan, kaverinsa juttelevan jonkun miehen kanssa ja isä yritti huutaa sille kaverilleen. Se isän kaveri saattoi kuulla jotain sillä se kääntyi meidän suuntaan ja näytti aivan siltä kuin olisi yrittänyt nähdä mistä huuto kuului, mutta ei nähnyt meitä ja kääntyikin pian takaisin sen toisen miehen suuntaan ja jatkoi keskustelua sen kanssa.
Kuolleiden maailmassa pystyi harrastamaan ja tekemään sitä mistä piti ja jos halusi hankkia jotain niin se oli mahdollista ostaa rahalla. Rahalla ei kuitenkaan sinänsä ollut mitään väliä enää, koska sitä oli rajattomasti eikä sen eteen tarvinnut tehdä töitä, kuten elävänä olisi joutunut. Raha oli lähinnä vain symbolisessa merkityksessä kuolleiden maailmassa muistuttamassa elävien maailmasta, jossa se oli ollut ihmisille tärkeä sillä ihmiset eivät halunneet luopua itselleen tärkeistä asioista kovin helposti edes kuolleina. Ymmärsin kuitenkin, että taivaassa sitä ei enää olisi ja se raha olisi vain väliaikaista ja kuolleet ihmiset oppivat ajan kanssa ettei rahalle ole mitään tarvetta enää.
Kuolleiden maailma ei ollut paha ja ikävä paikka. Se ei kuitenkaan muistuttanut pikaisesti mietittynä yhtään sitä millainen kuva meillä on taivaasta paikkana ja joku olisi voinut kuvitella kuolleiden maailman hämäryyden ja likaisuuden vuoksi sen olleen jopa helvetti, mutta se ei ollut
sitäkään. Siellä ei ollut kipuja eikä tuskaa, mutta se oli surullinen maailma, jossa etenkin aivan äskettäin kuolleet ihmiset itkivät. Myös minä ja isäni itkimme. Kuolema kertoi, että joudumme odottamaan tässä tilassa ennen seuraavaan paikkaan menemistä kunnes lopunajat koittavat ja hyvät ja pahat jaotellaan taivaaseen tai helvettiin.
Herättyäni olo oli jotenkin normaalia rauhallisempi ja tuntui kuin minulle olisi näytetty millaista on kuoleman jälkeen ettei sitä tarvitse pelätä ja tiedän, että kuolleet sukulaiset ja läheiset vahtivat meidän elämäämme vielä kuolemankin jälkeen ja jos hiljennymme kuuntelemaan niin voimme kuulla kuolleiden läheistemme puhuvan meille.
Kuolema henkilönä:
Noin 30 vuotiaan näköinen mies, vaaleat pitkät hiukset, pukeutui vaaleisiin vaatteisiin. En tunnistanut kasvoja kenenkään tutun kasvoiksi. Se ei ollut erityisen ystävällisen oloinen henkilö, mutta ei kuitenkaan paha vaan enemmänkin vain rutinoituneen kyyninen. Kuolema antoi neuvoja ja jakoi jonkinlaisia esitteitä, joissa kerrottiin kuolleiden maailmasta ja mitä tapahtuu seuraavaksi.
Kuolema paikkana:
Kuolleiden maailma oli aivan kuin taivaan ja elävien maailman välissä. Pystyimme näkemään elävien maailmaan ja kulkemaan siellä, mutta kuitenkin olimme jossain muualla. Siellä oli alueita/paikkoja joita elävinä emme tienneet olevan olemassaan ja ne olivat kuolleiden asuinpaikkoja. Kun emme pystyneet vaikuttamaan mihinkään niin se tarkoittaa sitä, että pystyimme kulkemaan kaiken elävän maailman materiaalin läpi (seinien läpi, ihmisten läpi yms), mutta elävien maailman seassa olleiden kuolleiden maailman rakennukset ja huoneet olivat täysin kiinteitä ja ainoita mihin pystyimme vaikuttamaan. Kuolleiden maailman rakennuksen seinät olivat yhtä kiinteitä kuin mitä seinä olisi elävänäkin ollut. Joissakin elävien maailman rakennuksissa oli kuitenkin myös huoneita, jotka olivat samalla tavalla kiinteitä, koska siellä asui kuolleita ihmisiä.
Vaikka väitin, että emme pystyneet vaikuttamaan elävien maailmassa mihinkään niin se ei aivan pidä paikkaansa. Jotkut ihmiset ja eläimet kykenivät selvästi vaistoamaan meidän, kuolleiden, läheisyyden vaikka eivät välttämättä osanneet sitä yhdistää kuolleiden vierailuun. He saattoivat esimerkiksi tuntea aivan kuin joku olisi katsonut selän takana heitä ja he saattoivat kääntyä katsomaan meitä, mutta eivät nähneet mitään. Unessani isä esimerkiksi näki jonkun oman, unessa elossa olevan, kaverinsa juttelevan jonkun miehen kanssa ja isä yritti huutaa sille kaverilleen. Se isän kaveri saattoi kuulla jotain sillä se kääntyi meidän suuntaan ja näytti aivan siltä kuin olisi yrittänyt nähdä mistä huuto kuului, mutta ei nähnyt meitä ja kääntyikin pian takaisin sen toisen miehen suuntaan ja jatkoi keskustelua sen kanssa.
Kuolleiden maailmassa pystyi harrastamaan ja tekemään sitä mistä piti ja jos halusi hankkia jotain niin se oli mahdollista ostaa rahalla. Rahalla ei kuitenkaan sinänsä ollut mitään väliä enää, koska sitä oli rajattomasti eikä sen eteen tarvinnut tehdä töitä, kuten elävänä olisi joutunut. Raha oli lähinnä vain symbolisessa merkityksessä kuolleiden maailmassa muistuttamassa elävien maailmasta, jossa se oli ollut ihmisille tärkeä sillä ihmiset eivät halunneet luopua itselleen tärkeistä asioista kovin helposti edes kuolleina. Ymmärsin kuitenkin, että taivaassa sitä ei enää olisi ja se raha olisi vain väliaikaista ja kuolleet ihmiset oppivat ajan kanssa ettei rahalle ole mitään tarvetta enää.
Kuolleiden maailma ei ollut paha ja ikävä paikka. Se ei kuitenkaan muistuttanut pikaisesti mietittynä yhtään sitä millainen kuva meillä on taivaasta paikkana ja joku olisi voinut kuvitella kuolleiden maailman hämäryyden ja likaisuuden vuoksi sen olleen jopa helvetti, mutta se ei ollut
sitäkään. Siellä ei ollut kipuja eikä tuskaa, mutta se oli surullinen maailma, jossa etenkin aivan äskettäin kuolleet ihmiset itkivät. Myös minä ja isäni itkimme. Kuolema kertoi, että joudumme odottamaan tässä tilassa ennen seuraavaan paikkaan menemistä kunnes lopunajat koittavat ja hyvät ja pahat jaotellaan taivaaseen tai helvettiin.
Herättyäni olo oli jotenkin normaalia rauhallisempi ja tuntui kuin minulle olisi näytetty millaista on kuoleman jälkeen ettei sitä tarvitse pelätä ja tiedän, että kuolleet sukulaiset ja läheiset vahtivat meidän elämäämme vielä kuolemankin jälkeen ja jos hiljennymme kuuntelemaan niin voimme kuulla kuolleiden läheistemme puhuvan meille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.