Kuljen sen ohitse.
En vilkaise.
En aina edes huomaa.
Kun olen vain luojan luomaa.
Tasapaksua ajatusta.
Kun pesen hampaita.
Silloin kurkistan.
Vieläkö loistaa.
Timantti
Joka toistaa.
Turhuuttani.
Ehkä kuitenkin.
Olen onnellinen.
Silloin ainakin.
Kun muistan kuvasi.
Eihän nuo rypyt silmissä haittaa.
Nehän kertoo vain tarinaa.
Hymystä.
Jonka sai aikaan.
Kuvajainen peilissä.
Pitää osata rakastaa.
Itseään ja maailmaa.
Silloin osaa oivaltaa.
Tämä onkin ihanaa.
Muistaa rakastaan.
Turhamisuudessani nauran.
Olen sitä mitä olen.
Yksi monien joukosta.
Utelias.
Mitähän on peilin takana,,,,,
En vilkaise.
En aina edes huomaa.
Kun olen vain luojan luomaa.
Tasapaksua ajatusta.
Kun pesen hampaita.
Silloin kurkistan.
Vieläkö loistaa.
Timantti
Joka toistaa.
Turhuuttani.
Ehkä kuitenkin.
Olen onnellinen.
Silloin ainakin.
Kun muistan kuvasi.
Eihän nuo rypyt silmissä haittaa.
Nehän kertoo vain tarinaa.
Hymystä.
Jonka sai aikaan.
Kuvajainen peilissä.
Pitää osata rakastaa.
Itseään ja maailmaa.
Silloin osaa oivaltaa.
Tämä onkin ihanaa.
Muistaa rakastaan.
Turhamisuudessani nauran.
Olen sitä mitä olen.
Yksi monien joukosta.
Utelias.
Mitähän on peilin takana,,,,,
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kepeä, mutta ovelalla tavalla koskettava runo...
Taattua Sinua =)
Kaunehin kiitokseni.
Runoilijoiden ystävälle
Peilin takana on toinen todellisuus...
Kerro, kerro kuvastin... Kertooko se totuuden vai valehteeko? Ken tietää.
Kiitos ja huomenta!
Voi totuuksia on monia.
Niin paljon kun on peiliin kurkistajia.
Mutta salaisuudet kertokoon.
Mitä peili ajatteloo.
Ihanaa kun kurkistit kuvajaiseeni
"Mitähän on peilin takana" siitä on kysymys,
minäkin olen utelias, mitä turhamaisuuteen tulee
niin eiköhän me kaikki ole ainakin jonkinverran turhamaisia. Täytyy ensin hyväksyä
itsensä että voi rakastaa muita. Sinä osaat sen taidon, runosi
todisaai sen.