Moi!
Kirjoitin piiitkän tarinani, mutta se pyyhkiytyi yhdellä napin painalluksella...Eli enää en jaksa uudestaan kirjoittaa kaikkea.
Etsin sähköpostikaveria, jonka kanssa voisin puhua masennuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä...Jos kokee vähänkään mun tarinan "omakseen",niin kirjoittele ihmeessä. Olisi helpottavaa puhua jonkun muun kanssa,joka on kokenut samanlaisia asioita.
Itse olen sairastanut masennusta n.5 v, ja ennen niin pärjäävästä,ahkerasta ja pingottavasta tytöstä tuli masentunut,ahdistunut,väsynyt ja "tunteeton" ihminen. Pelkään hylätyksi tulemista ja se vaikeuttaa ihmissuhteitani ja omien tunteideni ilmaisemista. Olen aina ollut toisten piristäjä,hyvin pärjäävä,koulussa perfektionisti,ja vihan ja surun tunteet kätkevä. Minut huostaanotettiin äidiltäni,kun olin pieni ja asuin koko elämäni sijaisperheessä,jossa äiti oli ankara ja välillä tunteeton ihminen.Isäni ja äitini riitelivät paljon.Minua kiusattiin koko yläasteen ajan.Löysin "pelastukseksi" ensirakkauteni,kun olin 16v.Mäni olin todella riippuvainen poikaystävästäni (läheisriippuvuutta) Seurustelin 5 v. ja eromme oli minulle maailmanloppu.Jouduin sairaalaan pariksi viikoksi masennusosastolle, mutta toivuin ja pääsin taas elämään kiinni.Siitä lähtien olen käynyt nyt toista vuotta pitkää psykoterapiaa.Silti tuntuu välillä,että en parane koskaan, ja pelottaa tulevaisuus. Pelkään että menetän yhteyden itseeni, koska en pysty kenellekään puhua täysin avoimesti omista tunteistani ja ajatuksistani.
Jos tuntuu siltä, niin mailaile osoitteeseen: [email protected]
Kirjoitin piiitkän tarinani, mutta se pyyhkiytyi yhdellä napin painalluksella...Eli enää en jaksa uudestaan kirjoittaa kaikkea.
Etsin sähköpostikaveria, jonka kanssa voisin puhua masennuksesta ja kaikesta siihen liittyvästä...Jos kokee vähänkään mun tarinan "omakseen",niin kirjoittele ihmeessä. Olisi helpottavaa puhua jonkun muun kanssa,joka on kokenut samanlaisia asioita.
Itse olen sairastanut masennusta n.5 v, ja ennen niin pärjäävästä,ahkerasta ja pingottavasta tytöstä tuli masentunut,ahdistunut,väsynyt ja "tunteeton" ihminen. Pelkään hylätyksi tulemista ja se vaikeuttaa ihmissuhteitani ja omien tunteideni ilmaisemista. Olen aina ollut toisten piristäjä,hyvin pärjäävä,koulussa perfektionisti,ja vihan ja surun tunteet kätkevä. Minut huostaanotettiin äidiltäni,kun olin pieni ja asuin koko elämäni sijaisperheessä,jossa äiti oli ankara ja välillä tunteeton ihminen.Isäni ja äitini riitelivät paljon.Minua kiusattiin koko yläasteen ajan.Löysin "pelastukseksi" ensirakkauteni,kun olin 16v.Mäni olin todella riippuvainen poikaystävästäni (läheisriippuvuutta) Seurustelin 5 v. ja eromme oli minulle maailmanloppu.Jouduin sairaalaan pariksi viikoksi masennusosastolle, mutta toivuin ja pääsin taas elämään kiinni.Siitä lähtien olen käynyt nyt toista vuotta pitkää psykoterapiaa.Silti tuntuu välillä,että en parane koskaan, ja pelottaa tulevaisuus. Pelkään että menetän yhteyden itseeni, koska en pysty kenellekään puhua täysin avoimesti omista tunteistani ja ajatuksistani.
Jos tuntuu siltä, niin mailaile osoitteeseen: [email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.