Kokemukseni vesivahingosta
Se alkoi kesäloman viimeisenä päivänä. Rivitalokämpässäni huomattiin yläkertaan johtavien rappujen alla seinässä noin puolen neliön alueella jotain ihmeen mustaa härmää. Tyrmistys oli melkoinen, mitä tää on? Kävin refleksinomaisesti hakemassa kameran ja otin siitä pari kuvaa, sitten äkkiä pyyhkimään se pelottavan näköinen kasvusto pois. Ällistyksestä toivuttuani palasin tutkimaan nurkkaa uudestaan. Seinän pinta oli nihkeä ja pehmeä ja lattialistan kinnityksessä käytetyt ruuvit tummuneet. Mitä ihmettä? Sitten ajatuksiin pulpahti, että seinän toiselle puolellehan pääsee katsomaan ryömimällä luukusta. Siellä on ryömintätila, jossa kylläkin mahtui tällä kohtaa ihan reilusti kävelemään. Ensihavainnolla kellaritilassa oli kaikenlaista rakennusjätettä ja roskaa, ja lankkuja tukemassa vastakkaista seinää. Asunnon puoleisella seinällä oli sorapengerrys, jossa näkyi selvästi märkiä kohtia, osoittaen, että ulkoseinältä oli valunut vettä asunnon seinää kohti.
Siitä paikasta kameralla ottamaan kuvia kastuneesta sorapenkasta, ja sähköpostilla ilmoittamaan isännöitsijälle ilmeisestä vesivuodosta. Isännöitsijä tuli seuraavana päivänä erään rakennusurakoitsijan kanssa ja totesi vesivahingon. Ennen kuin vahingon laajuutta oli edes kartoitettu, isännöitsijä lausui että tästä varmaan päästään vähällä, otetaan parin neliön alueelta parketti pois, kuivataan tarvittaessa ja laitetaan uudenlaista parkettia tilalle. Olin siinä vaiheessa vielä niin tyrmistynyt asiasta, että en oikein tajunnut koko ehdotusta ja pidin sitä hirtehishuumorina.
No, tarkemmissa tutkimuksissa sitten todettiin, että sadevesi oli päässyt ryömintätilaan sokkelin rakenteiden pettämisen takia, ja että sen paremmin kiinteistön vakuutus kuin kotivakuutuskaan ei sitä korvaa. Itku ja hammasten kiristys. No eipä hätää, taloyhtiölain 2 pykälän mukaan yhtiön on korjattava takaisin perustasoon ne osakehuoneistojen sisäosat, jotka vahingoittuvat rakenteen tai yhtiön kunnossapitovastuulle kuuluvan rakennuksen muun osan vian tai sen korjaamisen vuoksi. Kartoituksen mukaan lattiassa todettiin kosteutta ja pahaa hajua. Koska minulla ei ollut käsitystä vahingon mahdollisesti aiheuttamasta terveyshaitasta, eikä korjauksen laajuudesta, pakkasimme tavaramme ja muutimme evakkoon odottamaan korjaustoimenpiteitä. Kaupungin terveystarkastajaakin yritettiin saada hätiin, mutta tätä ei kiinnostanut lähteä katsomaan meikäläisen kämppää.
Sitten alkoivat takaiskut. Koska asunnossa ei voinut asua, tiedustelin yhtiöltä hyvitystä vastikkeeseen. Se tuli bumerangina, koska taloyhtiölaki ei tunne sellaista perustetta jonka mukaan vastiketta ei tarvitsisi maksaa. (Vuokralaisella taas on selvästi laissa määritelty, että vuokraan tulee heti huojennusta jos asumiseen aiheutuu jotain haittaa.)
Sitten tuli lisää kylmää vettä niskaan. Taloyhtiö korjaa tietenkin ulkopuoliset rakenteet, niin että vedet eivät enää pääse ryömintätilaan. Mutta asunnossa korjataan vain se parin neliön alue, joka isännöitsijän ensimmäisessäkin lonkalta heitetyssä arviossa oli todettu. Mitä helvettiä, muualla olohuoneessa ja eteisessä alkuperäinen parketti, ja sitten pieni pläntti uutta erilaista parkettia. Ei mahdu tajuntaan! Haluaisitko sinä asua asunnossa, jonka lattiassa on erilainen kohta? Aina kun kävelet siitä ohi, se muistuttaa tapahtuneesta haaverista! Verenpaine nousi ja yöunet menivät.
Kosteusmittauksia tehtiin vain seinän vierestä, asiantuntijaksi palkattu työmaan valvoja vakuutteli, että kosteus ei ole edennyt sen kauemmas. Minulla oli kuitenkin pakkomielle, että koko vanha lattia pitää avata ja todeta, ettei betonipohjassa vaan ole ongelmia muissa kohden. Samalla halusin, että parketti on yhtenäinen kokonaisuus eikä mikään paikkakorjattu repostelu. Niinpä lähdin omalla kustannuksellani uusimaan lattiaa. About 35 neliötä vanhaa, ponteistaan liimaamalla kasattua parkettia lähti pihalle. No, onneksi lattiassa ei ollut pahempaa korjattavaa, joten sain siltä osin mielenrauhan.
Olohuoneen nurkassa oleva tapettikin oli jossain vaiheessa kärsinyt ja irronnut liimauksistaan. Viimeisenä vetona yritin ehdottaa, että saisin tähän uudet tarvikkeet taloyhtiön piikkiin ja itse tekisin tapetointityön. Ei mennyt läpi edes tämä satasen kustannus.
Loppuyhteenveto: traumaatttinen kokemus, v-käyrän nouseminen ja huonosti valvotut yöt. Tässä kosteusvahingossa oli tasan yksi kerta liikaa. Taloyhtiön vastuu korjauksista kääntyi asunnon pintamateriaalien osalta siihen, että osakas itse vastasi melkein kaikista vahingon kustannuksista, vaikka osakkaalla ei ollut mitään, ei mitään osuutta kosteusvahingon syntymiseen. No, tulipahan sitten muille osakkeenomistajille tästä hyvin vähän kustannuksia. Kaikki osakkaat, myös minä itse, saimme tietysti remontista neliöiden mukaan jyvitetyn laskun maksettavaksi.
Että semmosta. En toivo vastaavaa kenellekään muulle.
Se alkoi kesäloman viimeisenä päivänä. Rivitalokämpässäni huomattiin yläkertaan johtavien rappujen alla seinässä noin puolen neliön alueella jotain ihmeen mustaa härmää. Tyrmistys oli melkoinen, mitä tää on? Kävin refleksinomaisesti hakemassa kameran ja otin siitä pari kuvaa, sitten äkkiä pyyhkimään se pelottavan näköinen kasvusto pois. Ällistyksestä toivuttuani palasin tutkimaan nurkkaa uudestaan. Seinän pinta oli nihkeä ja pehmeä ja lattialistan kinnityksessä käytetyt ruuvit tummuneet. Mitä ihmettä? Sitten ajatuksiin pulpahti, että seinän toiselle puolellehan pääsee katsomaan ryömimällä luukusta. Siellä on ryömintätila, jossa kylläkin mahtui tällä kohtaa ihan reilusti kävelemään. Ensihavainnolla kellaritilassa oli kaikenlaista rakennusjätettä ja roskaa, ja lankkuja tukemassa vastakkaista seinää. Asunnon puoleisella seinällä oli sorapengerrys, jossa näkyi selvästi märkiä kohtia, osoittaen, että ulkoseinältä oli valunut vettä asunnon seinää kohti.
Siitä paikasta kameralla ottamaan kuvia kastuneesta sorapenkasta, ja sähköpostilla ilmoittamaan isännöitsijälle ilmeisestä vesivuodosta. Isännöitsijä tuli seuraavana päivänä erään rakennusurakoitsijan kanssa ja totesi vesivahingon. Ennen kuin vahingon laajuutta oli edes kartoitettu, isännöitsijä lausui että tästä varmaan päästään vähällä, otetaan parin neliön alueelta parketti pois, kuivataan tarvittaessa ja laitetaan uudenlaista parkettia tilalle. Olin siinä vaiheessa vielä niin tyrmistynyt asiasta, että en oikein tajunnut koko ehdotusta ja pidin sitä hirtehishuumorina.
No, tarkemmissa tutkimuksissa sitten todettiin, että sadevesi oli päässyt ryömintätilaan sokkelin rakenteiden pettämisen takia, ja että sen paremmin kiinteistön vakuutus kuin kotivakuutuskaan ei sitä korvaa. Itku ja hammasten kiristys. No eipä hätää, taloyhtiölain 2 pykälän mukaan yhtiön on korjattava takaisin perustasoon ne osakehuoneistojen sisäosat, jotka vahingoittuvat rakenteen tai yhtiön kunnossapitovastuulle kuuluvan rakennuksen muun osan vian tai sen korjaamisen vuoksi. Kartoituksen mukaan lattiassa todettiin kosteutta ja pahaa hajua. Koska minulla ei ollut käsitystä vahingon mahdollisesti aiheuttamasta terveyshaitasta, eikä korjauksen laajuudesta, pakkasimme tavaramme ja muutimme evakkoon odottamaan korjaustoimenpiteitä. Kaupungin terveystarkastajaakin yritettiin saada hätiin, mutta tätä ei kiinnostanut lähteä katsomaan meikäläisen kämppää.
Sitten alkoivat takaiskut. Koska asunnossa ei voinut asua, tiedustelin yhtiöltä hyvitystä vastikkeeseen. Se tuli bumerangina, koska taloyhtiölaki ei tunne sellaista perustetta jonka mukaan vastiketta ei tarvitsisi maksaa. (Vuokralaisella taas on selvästi laissa määritelty, että vuokraan tulee heti huojennusta jos asumiseen aiheutuu jotain haittaa.)
Sitten tuli lisää kylmää vettä niskaan. Taloyhtiö korjaa tietenkin ulkopuoliset rakenteet, niin että vedet eivät enää pääse ryömintätilaan. Mutta asunnossa korjataan vain se parin neliön alue, joka isännöitsijän ensimmäisessäkin lonkalta heitetyssä arviossa oli todettu. Mitä helvettiä, muualla olohuoneessa ja eteisessä alkuperäinen parketti, ja sitten pieni pläntti uutta erilaista parkettia. Ei mahdu tajuntaan! Haluaisitko sinä asua asunnossa, jonka lattiassa on erilainen kohta? Aina kun kävelet siitä ohi, se muistuttaa tapahtuneesta haaverista! Verenpaine nousi ja yöunet menivät.
Kosteusmittauksia tehtiin vain seinän vierestä, asiantuntijaksi palkattu työmaan valvoja vakuutteli, että kosteus ei ole edennyt sen kauemmas. Minulla oli kuitenkin pakkomielle, että koko vanha lattia pitää avata ja todeta, ettei betonipohjassa vaan ole ongelmia muissa kohden. Samalla halusin, että parketti on yhtenäinen kokonaisuus eikä mikään paikkakorjattu repostelu. Niinpä lähdin omalla kustannuksellani uusimaan lattiaa. About 35 neliötä vanhaa, ponteistaan liimaamalla kasattua parkettia lähti pihalle. No, onneksi lattiassa ei ollut pahempaa korjattavaa, joten sain siltä osin mielenrauhan.
Olohuoneen nurkassa oleva tapettikin oli jossain vaiheessa kärsinyt ja irronnut liimauksistaan. Viimeisenä vetona yritin ehdottaa, että saisin tähän uudet tarvikkeet taloyhtiön piikkiin ja itse tekisin tapetointityön. Ei mennyt läpi edes tämä satasen kustannus.
Loppuyhteenveto: traumaatttinen kokemus, v-käyrän nouseminen ja huonosti valvotut yöt. Tässä kosteusvahingossa oli tasan yksi kerta liikaa. Taloyhtiön vastuu korjauksista kääntyi asunnon pintamateriaalien osalta siihen, että osakas itse vastasi melkein kaikista vahingon kustannuksista, vaikka osakkaalla ei ollut mitään, ei mitään osuutta kosteusvahingon syntymiseen. No, tulipahan sitten muille osakkeenomistajille tästä hyvin vähän kustannuksia. Kaikki osakkaat, myös minä itse, saimme tietysti remontista neliöiden mukaan jyvitetyn laskun maksettavaksi.
Että semmosta. En toivo vastaavaa kenellekään muulle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näin se on että omistusasunnossa asuminen voi muuttua todella helvetiksi, kun näitä kosteusvaurioita löytyy ja jonka seurauksena hallituksen jäsenet asettuvat kaikin tavoin asukasta vastaan.
Itse olen taistellut nyt 3 kuukautta pesuhuoneen kosteusvaurin korjauksesta, mikä onneksi nyt alkaa kääntymää loppusuoralle, kun viimeinkin isännöitsijä ja hallitus alkavat uskomaan että olen niin tosissani asian suhteen, että joko korjaatte tai lähdetään käräjille.
Ei auta vaikka kuinka lakipykälät sanoo selvästi kuka maksaa, kun vastaan vaan pitää tapella, josko se asukas vaikka antaisi periksi ja alkaisi korjaamaan omilla rahoilla.
Nyt en ymmärtänyt ongelmaa. Eli siis maksoit itse vain suurimman osan lattian uusimisesta ja tapetointikutannukset ja taloyhtiö maksoi kaiken muun. (Eikö niin?)
Kun kaikki osakkaat maksavat, niin miksi sinun olisi pitänyt saada uusi ja hieno lattia muiden kustannuksella? Kyseessähän oli vain esteettinen haitta, joten on ihan oikeudenmukaista että vain sinä maksat sen korjauksen. (Taloyhtiön tietysti kuuluu maksaa sen vahingoittuneen osan korjaus.) Et kertonut oliko seinä, josta tapetti oli irronnut, kärsinyt kosteudesta ja korjattu. Jos näin oli, niin silloin taloyhtiön olisi kyllä ollut ihan asiallista maksaa uudet tapetit. Jos taas se oli irronnut muista syistä (esim alunperin huonosti liimattu), niin silloin tietysti maksat itse.
Mutta minusta hermoistuit turhasta: Pääsit halvalla, kun tuli vain noin sata euroa ylimääräisiä kuluja ja "jouduit" uusimaan lattiat.
Niin, eikö ole hienoa, että kun vesi tulee sisään, eikä vika ole sinun, niin periaatteessa korjaukset lain mukaan ovat yhtiön vastuulla. Vaan kuinka ollakaan, lattian uusimiseen menee - yllätys yllätys - monta tonnia omaa rahaa.
Eihän se asunnon arvoa mitenkään alenna, jos lattiassa on erinäköinen kohta? Tätähän voidaan soveltaa auton korjaukseenkin, sehän on vain esteettinen haitta, jos lokasuojaa ei maalata kokonaan, vaan ainoastaan kämmenen kokoinen pläntti? Tai päällystakkia korjatessa laitetaan siihen tilkkupaikka? Tai jos vahinko sattuisi tulemaan vaikka keittiökaappeihin, niin vaihdetaan siitä keskeltä vain yksi komero, eihän se mitään haittaa jos se nyt sattuu olemaan vähän eri näköinen.
"Vaan kuinka ollakaan, lattian uusimiseen menee - yllätys yllätys - monta tonnia omaa rahaa."
Ei pitäsi olla yllätys, että kaikkea ei makseta (paitsi tietysti "kuka korvaa, kuka on vastuussa" -tyypeille). Esimerkiksi tuttavallani oli ilmeisesti yläkerrassa alkanut patteri vuotamaan ja vesi tuli katosta läpi. Tapetit meni osin pilalle. Tapetit uusittiin huoneesta kokonaan: itse maksoi materiaalin ja taloyhtiö maksoi työn. Sai siis noin 6-7 vuotta vanhojen tapettien tilalle uudet, eli mielestäni oli ihan reilua ja tuttavasta oli myös.
"Eihän se asunnon arvoa mitenkään alenna, jos lattiassa on erinäköinen kohta?"
Eihän se asunnon arvoa mitenkään nosta, jos lattia on kokonaan uusittu? Miksi siis kaikkien osakkaiden pitäisi osallistua jonkun toisen asunnon arvon nostoon?
PS. Auton ja takin vahingoittuminen ei taida olla vertailukelpoinen omistusasumiseen. (Ja esim. autovakuutuksissakin korvataan auton laskennallinen arvo, ei osteta upo uutta autoa tilalle, kuten esittämälläsi logiikalla pitäisi mennä.)
Jos minulle tapahtuisi tuollainen keittiökaappivahinko, antaisin taloyhtiön vaihtaa sen yhden kaapin ja vaihtaisin omalla kustannuksellani samanlaiset ovet muihin kaappeihin yrittäen tietysti _neuvotella_ taloyhtiön tulemaan kustannuksissa hieman vastaan.
"Ei pitäsi olla yllätys" No kyllä se vaan on! Laki antaa ymmärtää, että taloyhtiö korjaa paikat ennalleen. Vesivahinkoja kun ei tapahdu ihan joka viikko niin että niistä ehtisi muodostua kokemusta.
Jos auton lokasuojaan tulee vekki, niin autosta maalataan KOKO lokasuoja, ei suinkaan tehdä paikkakorjausta. Samalla tavalla kuvittelisin, että KOKO lattia korjataan eikä tehdä paikkakorjausta. Jos kosteusvaurio tapahtuisi kylppärissä, niin tuskin sielläkään yksittäisiä lattialaatoja lähdettäisiin uusimaan?
"yrittäen tietysti _neuvotella_ taloyhtiön tulemaan kustannuksissa hieman vastaan."
Tästä lattia-asiastakin neuvoteltiin moneen kertaan. Vaan vastassa oli isännöitsijän järkkymätön periaate, kun ei korvata niin ei korvata.
Tuota letkautusta "kuka korvaa kuka on vastuussa" en ymmärtänyt ollenkaan. Ainahan se näin menee. Haluaisinpa nähdä sen ihmisen, joka vapaaehtoisesti omasta pussistaan maksaa vahingot, jotka kuuluisivat jonkun toisen korvattavaksi?
"Laki antaa ymmärtää, että taloyhtiö korjaa paikat ennalleen."
Ennalleen, mutta ei uudenveroisiksi. En tiedä tarkalleen, mitä laissa sanotaan, mutta jos laissa sanotaan "ennalleen" se tarkoittanee kuntoa eikä ulkonäköä.
"Jos auton lokasuojaan tulee vekki, niin autosta maalataan KOKO lokasuoja, ei suinkaan tehdä paikkakorjausta."
Autoilua tuskin voi verrata omistusasumiseen. Omistusasumisessa on AINA riskejä ja ne voi välttää vain asumalla vuokralla, jolloin tietysti maksat enemmän asumisestasi. Pointtini siis on se, että uudenveroista maalia ja uudenveroista lattiaa ei voi rinnastaa keskenään (työmäärä, hinta, materiaalin kulutus, vaikutus arvoon...). Mutta autonkorjauksessakin on useita vaihtoehtoja: 1) maksat itse, jolloin korjataan niin paljon kuin olet valmis maksamaan 2) vakuutusyhtiösi maksaa, jolloin maksat sen itse (ja enemmänkin) nousevan vakuutusmaksun takia ja 3) joku muu maksaa, jolloin hän on ollut aiheuttaja, eikä tilanne ole verrannollinen tahattomaan vahinkoon.
"Tuota letkautusta "kuka korvaa kuka on vastuussa" en ymmärtänyt ollenkaan. Ainahan se näin menee. Haluaisinpa nähdä sen ihmisen, joka vapaaehtoisesti omasta pussistaan maksaa vahingot, jotka kuuluisivat jonkun toisen korvattavaksi? "
En tarkoittanut tuolla pahoittaa mieltäsi, enkä edes tajunnut sinun olevan aloittaja (eri nimimerkit). Tarkoitin tuolla sellaista tapausta, jolle kaikki pitää aina korvata eikä vain sellaista summaa, mikä on kohtuullista. Tapauksessasi koko lattian korjaus ei kuulu taloyhtiölle, koska vain osa lattiasta oli vahingoittunut. Taloyhtiön velvollisuus on pitää rakenteet ja pinnat kunnossa, ei saada niitä entiselleen.
Pointtini siis on se, että omistusasumisessa on aina riskinsä ja siihen tulee varautua. Olen pahoillani, jos pahoitin mielesi. En tarkoittanut viestejäni niin ja netissä kun on hankala saada (äänen)sävyjä tekstiin, niin pelkään, että ymmärsit viestini väärin. :)
PS. En tiedä, miten yritit asiasta neuvotella, mutta hyvä lähtötilanne olisi ainakin minusta ollut ehdotus, että toinen osapuoli maksaa työn ja toinen materiaalit. Yleensä jos lähtee liian korkeasta vaatimuksesta, mihinkään ei suostuta, mutta jos hyvässä hengessä ehdottaa tuollaista, saattaa saada ihan kelvollisen lopputuloksen.
"En tiedä tarkalleen, mitä laissa sanotaan, mutta jos laissa sanotaan "ennalleen" se tarkoittanee kuntoa eikä ulkonäköä."
Ei tätä voi ihan näin yksioikoisesti tulkita. Pelkkä ennalleen korjaus voisi joissain tapauksissa johtaa aivan kohtuuttomuuksiin. Voidaan ajatella että jos esim. tapetti on vaurioitunut, taloyhtiö voisi laittaa siihen minkä tahansa näköisen ja värisen paikkapalan vaikka keskelle seinää ja sanoa että seinä on ennallaan?
Meidän taloyhtiössämme on ollut linjaus jonka mukaan taloyhtiö korjaa seinän uudella materiaalilla niin pitkälle kun se on tekniseltä ja asennuksen kannalta järkevää. Siis esim. parketti seuraavaan oviaukkoon tms. paikkaan jossa uusi ja vanha voidaan liittää listalla siististi yhteen tai seinissä tapetoidaan aina vähintään yksi kokonainen seinä. Joku pieni paikkaus on usein sitäpaitsi vaikeampi ja hitaampi tehdä kuin kerralla laittaa uudella materiaalilla yksi selkeä tila tai pinta.
Yritä pysytellä terveenä. Sehän siitä enää puuttuu, että olisit menettänyt terveytesi lopuksi elämää "homeiden" vuoksi. Niitä on maassamme jo ehkä tuhansia jollei kymmeniätuhansia. Lue tuosta lisää.
http://www.homepakolaiset.fi/index.html
Tällaset homehysteerikot, jotka eivät tiedä tuon taivaallista juuri mistään, kylvävät toisiin yhtä tyhmiin homehysteriaansa. Kannataisi ensin tutkia kuin hutkia.
Ihme tyyppi, kun kuvittelet saavasi uudet lattiat ja tapetit asuntoosi, vaikka vaurio olikin rajoittunut hyvin pienelle osalle. Tällaset tyypit kuvittelee saavansa ilmaseksi kaiken, jos vähäinenkin kosteusvaurio esiintyy.