Ollaan mieheni kanssa kauan haaveiltu omasta kissasta ja mielellään pitkäkarvaisesta sellaisesta. Olemme ihan totaalisesti kissaihmisiä ja eläinrakkaita ihmisiä. Ajattelimme nyt joulun aikaan olisi hyvä ottaa kissanpentu, kun molemmilla on pidempi loma ja saisimme pennun hyvin tutustettua meihin ja uuteen kotiinsa. Olen seuraillut apulan lemmikkipalstaa ahkerasti, mutta päätin silti laittaa tänne ilmoituksen jos joku sellainen sattuisi lukemaan jolla olisi juuri sopiva kissanpentu meille. Ostaisimme mielellämme tyttökissan, mutta poikakin käy. Ja hintahaarukka saisi olla 0-300 euroon. Ottakaa yhteyttä sähköpostiini jos teiltä löytyy pitkäkarvaisia pentuja, joilla luovutusikä mielellään joulukuun tienoilla :)
[email protected]
[email protected]
Vastaukset 19
Vanhimmat
Pieni vinkki teille, ottakaa mieluummin kaksi kissanpentua kuin yksi. Kaksin on aina kaunihimpi myös kissoilla. Kissoista on seuraa toisilleen kun olette töissä ja toisaalta, ne myös kuluttavat energiaa ja saavat kaipaamaansa aktiviteettia kun leikkivät ja jytäävät kahdestaan, ja näin ollen myös kissa ei sitten häiriköi eikä kiusaa teitä hengiltä seuranpuutteessa esim. öisin :)
Juu suosittelen ottamaan veljekset/siskokset!! Eli samasta pesueesta nämä kaksi kissaa:) On kissoille niiiiin ihanaa, koska kisuthan eivät suvun ulkopuolisia välttämättä koskaan päästä lähelleen.
Ja kahden kissan hoitoon saanti on ihan yhtä helppoa kuin yhden... Rahaakaan ei kulu oikeasti paljoa enempää... vain ruoka maksaa tuplasti:)
Itse otimme vain yhden kissan maailman ihanimmasta pesueesta... Toinen kissa vielä tuli luoksemme kutsuvasti ja oli maailman kaunein kissa.... Nyt kyllä kaduttaa niiiiiin paljon! Antaisin mitä vain, että pienokaisellamme olisi veli :(
Kisumme on kuitenkin vasta 7kk ja olemme nyt pohtineet toisen ottamista... Riski on vain olemassa, että kisut ei toisitaan tykkääkään, kun eivät sukua ole.
Tosiaan toista emme silloin ottaneet, koska jotenkin se ei tullut edes mieleeni... Tämä oli puolisoni ja minun ensimmäinen yhteinen lemmikki ja jotenkin ei edes juolahtanut mieleeni, että voisimme ottaa kaksi... Että se olisi jotenkin liian suuri muutos! Mutta ei kyllä ole. Kissat ovat maailman helpoimpia hoidettavia:) Ja kisullakin olisi kivempaa kun sillä olisi omankokoinen leikkikaveri.
Kyllä pennut hyväksyvät kaverikseen myös muun kuin oman sisarensa tai veljensä. Aikuiset kissat saattavat joskus vetää herneet nenään vieraan pennun kanssa, mutta meillä kyllä 3 vuotias katti hyväksyi nopeasti muutaman kk ikäisen pennun vaikka alkuun meinasikin siltä hengen ottaa pois.
Niin toki he voivat! Mutta olen lukenut useista kirjoita, että se ei välttämättä ole aina niin.... Monet pennut eivät välttämättä aina hyväksy ei perheenjäseniä perheenjäseniksi.
Höpö höpö ja höpö!
huoh. täällä kukaan ei usko ketään, naurettavaa.... Juuri lainasin kirjastosta lukuisia kissakirjoja ja jokaisessa sanottiin, että kissaeläimet eivät juurikaan hengaile muiden kuin sukulaistensa kanssa.. JA että kissat viettävät hyvin tiivistä elämää usein vain juuri sukulaistensa kanssa... TOKI poikkeuksia on, senhän tietää kaikki, mutta helpommin saat kaksi sukulaista yhteen, kuin kaksi tuntematonta.. Senhän järkikin sanoo..
Kissa ei ole laumaeläin, mutta vapaana ilman ihmiskontakteja elävät kissat tosiaankin "hengailevat" sukulaisten kanssa ja muitten, eli eri lauman kissojen kanssa tulee usein reviiririitoja.
Mutta tämä koskee ainoastaan kissoja jotka ovat syystä tai toisesta laumautuneet (joka ei kissaeläimille yleensä normaalia) eli kyse ei ole kesy- eli lemmikkikissoista.
Kissa ei tunnista sukulaisiaan sen jälkeen kun ne on toisistaan eroitettu ja vieroitettu!
Jos ottaa kaksi pentua niin on ihan sama että ovatko ne sisaruksia vai ei.
Ja vielä korostaisin sitä, että kissat eivät NORMAALISTI vietä hyvin tiivistä elämää edes emonsa saatikka sitten muitten sukulaisten kanssa!
Lukekaa kirjoja, mutta ymmärtäkää lukemanne.
Hei ja kiitos kommenteistanne! Olemme miettineet kyllä kahta myös, mutta ainakin vielä vuoden verran asumme sen verrran pienemmässä kämpässä että mietin riittääkö alue kahdelle kissalle :) Ja kokemusta kyllä tuosta kahdesta kissasta on vanhemmillani joilla kissat otettiin eri aikaan ja ei ne kyllä täysin tule toimeen. Vanhempi kissa on vähän säikynnyt toista alusta asti ja nuorempi taas kiusaa minkä kerkiää. Mutta kyllä ne ehkä välillä ihan ookoosti tulee toimeen.
Mutta saa nyt nähdä mimmoisia pentueita on tarjolla, mitä päätetään :)
Joo itse juuri kirjoitin tuossa samasta. Äitini kissat eivät koskaan hyväksyneet toisiaan ja se on todella sääli ://
Juu ei tietenkään kannata ottaa kahta kissaa, vain koska täällä neuvotaa, jos se ei tunnu hyvältä :) Pohtikaa itse, mikä tuntuu kivalta!
Ja voihan sen toisen aina ottaa myöhemminkin, joskus kissat tulevatkin todella hyvin toimeen :)
Kyllä pentukissat tosiaan parhaiten toisiinsa tottuvat, olivat samasta pesueesta eli eivät. Tosin jos eri sukupuolta olevia ottaa, on vahdittava leikkaaminen sitten tarkkaan ettei tule vahinkoa. Koskaan en ole kuullut pennuista, jotka eivät olisi kaverustuneet.
Mutta älä ainakaan tilanpuutteen takia jätä sitä toista kissaa ottamatta, se ei vie todellakaan yhtään enemmän tilaa kuin yksikään, samat kupit, hiekkalaatikot, kiipeilypuut yms. käyvät. Tilaa tärkeämpi asia kissalle on kuitenkin virikkeet ja mikäs siihen parempi kuin kissakaveri. Lisäksi kahden pennun telmimistä on huvittavaa katsella, eikä teidänkään kaikki vapaa-aika mene kissan aktivoimiseen.
Leijonathan ovat pienissä laumoissa ihan luonnostaan... Ilveksillä on erijuttu... Eri kissaeläimet toimivat eri tavalla...
Enkä puhunutkaan siitä, että jo erotetut eläimet yhdistetään..
Mutta onhan se nyt loogista, että jos otat pentueesta kaksi kissaa, jotka ovat koko ajan olleet yhdessä ja ovat tulevaisuudessa yhdessä, tulevat he paremmin juttuun... Kuin että otat vaikka 1-vuotiaalle kissalle kaverin... Siis tämähän nyt on ihan järjellä ajateltua... Samalla tavalla jos otat kissan ja koiran yhtäaikaa, tottuvat ne luultavasti toisiinsa... Mutta jos ottaa eriaikaa joutuu luultavasti näkemään paljon vaivaa, että ne tottuisivat toisiinsa..
Kaikki kissat eivät todellakaan totu monien vuosien jälkeenkään uusiin kissoihin.. Äidilläni on ollut kaksi kissaa jo kauan, eivätkä ne vieläkään tykkää toisistaan... Molemmat miltein samanikäisiä, mutta otettu eri aikaan.
Emonsa kanssa kissat eivät hengailekkaan, en siitä edes puhunut mitään... Ja luonnontilassa on ihan eri juttu... Mutta kotioloissa kissat ovat toistensa kanssa mielellään ja jos ne on otettu samaa aikaa, tulevat ne hyvin juttuun usein.
En ymmärrä jos kirjoissa lukee jotakin, niin täällä nekin pitää tyrmätä. Jos en olisi palauttanut niitä kirjoja lainaisin tekstin tänne varmasti, koska siinä tasan tarkkaan sanottiin, että sukua olevat kissat tulevat toisensa kanssa PAREMMIN juttuun, kuin ei sukua olevat. Eli samasta pesueesta otetut ovat hyvin läheisiä..
Tutullani on myös kolme koiraa, joista kaksi ovat sisaruksia, ja kyllä sen eron niiden läheisyydessä huomaa..
Mutta täällä suomi24:ssa kukaan ei usko ketään ja jokaisen sana on laki ja kukaan ei koskaan voi olla väärässä, joten turha väitellä...
Itse kadun, etten ottanut kahta kissaa kerralla.... Koska se on fakta, että jos toisen ottaa myöhemmin, kissoista ei välttämättä tule koskaan kavereita. Se on fakta.
" Kissa useimmiten nauttii pieneen populaatioon kulumisesta, yhdestä tai kahdesta kaverista. Suurempi joukko kissoja, etenkin jos kissoja ei ole kastroitu/steriloitu, kissat ovat eri lähteistä ja eri ikäisiä, synnyttää reviiriristiriitoja ja stressiä, syntyy käytösongelmia sekä populaatiosta johtuen erityisesti tarttuvien tautien ongelmia helpommin kuin koirissa."
http://www.felina.fi/nettiklinikka/arkisto/kissan-kayttaytymisesta-ja-aisteista.aspx
http://www.tunturisusi.com/kissat/kotikissa1.html
"Villiintyneetkin kotikissat eroavat tavoiltaan villikissoista. Kun villikissat pääsääntöisesti elävät yksinään, kotikissat muodostavat yhteisöjä. Aivan kuten leijonanaaraatkin, kotikissanaaraat muodostavat sukulaisista laumoja. Naaraat hoitavat yhdessä jälkeläisiään ja saattavat metsästääkin yhdessä. Urokset elävät yksin, mutta sietävät toisia uroksia samalla alueella. "
Tästä nyt ilmenee vähän huonosti, mutta ilmenee kuitenkin, että kissat tykkäävät enemmän sukulaisistaan... Kirjassa tosiaan oli sanottu selkeämmin, mutta vaikea googlailla tällaisilla hakusanoilla.
Ensimmäisessä sanotaan, että ongelmia syntyy isoissa kissalaumoissa helpommin, jos kissat ovat erilähteistä, eli eri pesueista. Ja seuraavassa sanotaan, että tykkäävät muodostaa sukulaisista laumoja...
Riittääkö tämä, vai pitääkö lainata se kirja uudelleen? :)
Mutta en edelleenkään sano, etteikö ihan tuntemattomatkin kissat toisiinsa tutustuisi ja tykästyisi. MUTTA helpompaa se on kun ottaa heti kaksi kissaa samasta pesuueesta:)
Lipsuu nyt jo aiheesta, sillä puhehan on ollut kahden PENNUN totuttamisesta toisiinsa! Ei aikuisen ja pennun, eikä aikuisen ja aikuisen.
Pienet pennut todellakin tottuvat toiseen pentuun ihan hyvin vaikka se ei pentuesisar olisikaan tai vaikka kissoilla olisi pieni ikäerokin!
Jessus, kai jo tyhmempikin tajuaa että aikuinen kissa ei välttämättä hyväksy vierasta aikuista tai edes pentua kaverikseen, mutta eihän se mahdotonta toki ole sillä monilla on eri-ikäisiä kissoja lemmikkeinään.
Itsellänikin on kolme eri-ikäistä joista kaksi tullut pentuina ja yksi aikuisena löytökissana. Pientä sähinää lukuunottamatta vieras pentu kuin myös vieras aikuinen otettiin ihan mukavasti vastaan.
Itse puhuin kyllä koko ajan pennuista juuri... Mutta kuka nyt menee ottamaan yhdestä pesueesta yhden ja toisesta toisen, jos ottaa kaksi kissaa? Tokihan ne kannattaa ottaa samasta....
Mutta ei esim. 7kk pentu välttämättä sopeudu esim. uuden pennun kanssa... Eli kannattaisi ottaa kissat samaan aikaan.. Eli samasta pesueesta vaikka. Tästä minä puhuin.
Kissojen sosalistuminenhan tapahtuu ihan ensimmäisten viikkojen aikana ja siksi nämä tutut pennut leikkivät hyvin keskenään ja pitävät toisistaan... Vanhempi pentu on jo merkannut itselleen reviirin ja ottanut "paikkansa talossa", siksi on vaikeampaa saada vanhempi pentu tottumaan uuteen pentuun... Tästä minä puhuin.
Pentu ei tarkoita vain luovotusikäistä, vaan myös esim puolivuotista pentua, joka kyllä osaa jo valita kenen kanssa haluaa olla.
Jos ottaa kaksi erirotuista tai rotukissan ja maatiaisen, niin pakkohan ne on eri pentueista ottaa eikö totta?
Onhan siinä omat haasteensa kun eri-ikäisiä kissoja toisiinsa totuttaa, mutta meidän perheessä on näin onnistuttu kärsivällisyydellä ja rakkaudella.
Toisiinsa ovat tottuneet ja alkukahinoitten (välillä hurjienkin) jälkeen hyvässä sovussa elävät/eläneet kaksi rajusti alamittaisina eli muutaman viikon ikäisinä (eri aikoihin) meille tullutta pentua, yksi aikuinen löytökissa, yksi kaapattu maaseudun vanha ulkokissa, muutaman kk ikäisenä tullut nuorukainen, 2 luovutusikäistä (= min. 12 vkkoa) pentua ja uusin tulokas eli Putte, meille reilu vuosi sitten tullut aikuinen kissa joka ei ollut tätä ennen toisia kissoja tai koiria edes nähnyt, eikä nenäänsä sisätiloista ulos pistänyt.
Ja jotta soppa olisi oikein maukas ja sattumia täynnä, piti katteihin totuttaa myös espanjalainen rakki jonka mielestä kissa oli ruokaa ja karjalankarhukoiran pentu.
En väitä että olisi ollut helppoa, mutta ei se mahdotonta ole silloinkaan kun koko touhu on tuntunut mahdottomalta!
No olettepa saaneet paljon aikaiseksi! :D Siis en itsekään sano, etteikö olisi mahdollista, mutta tosiaan voi vaatia paljon aikaa ja työtä...
Minusta on hienoa, että olette saaneet eläimenne elämään sovussa!
Äitini kisut valitettavasti eivät koskaan tykästyneet toisiinsa.. He eivät juurikaan siis riitele ja nukkuvat esim samalla tasolla välillä, mutta eivät kuitenkaan viihdy toistensa kanssa... Mutta toisaalta eihän niiden ole pakkokaan... Minusta olisi vain ihana nähdä, että meidän oma kisu leikkisi sitten ihan kunnolla joskus mahdollisen tulevan kisukaverinsa kanssa! Pitää keksiä sitten niille jotain yhteisiä juttuja, mitä voivat tehdä....
Ja toki eri pesueista täytyy ottaa, jos tahtoo eri rotuisia! Itse vaan olisin juuri tahtonut kaksi samanlaista kissaa, jotka ovat sukulaisia (siis näin jälkikäteen), koska yhä edelleen uskon, että jonkinalinen sukulaisuussuhde se on eläimilläkin :) Muutenkin tämän kisumme veljet olivat ihastuttavia yksilöitä!
Olen kertonut kissoistani kuin myös espanjalaisesta pikkupiskistä jo monen moneen kertaan, ehkä jo liikaakin, joten en nyt ala enää historiaa kertaamaan :)
Sen verran niistä nyt kuitenkin, että sisareni kaksi luovutusikäisenä ostamaa pentua ovat ne ainoat jotka on hankittu syvän harkinnan jälkeen ja perusteella että halutaan kissaeläin elämää sulostuttamaan. Kaikki muut pennuista aikuisiin ja aina vanhuksiin saakka ovat sitten olleetkin enemmän tai vähemmän eläinsuojelutapauksia jotka on itselle otettu sen takia kun takaraivossa on jyskyttänyt että tämä pitää pelastaa! Monen näidenkin kissan tarinaa olen ajan saatossa valottanut, joten ei tästä sen enempää.
Kissaihmiseksi olen kasvanut todellakin kantapään kautta ja p*rse edellä puuhun kiiveten, ja ensimmäisen kissani Eetun saatuani olin pihalla kuin lumiukko että mitä teen tuon muutaman viikon ikäisen sinisilmäisen kiljuvan vauvan kanssa. Jo edesmennyt Eetu onkin ollut paras opettajani niin hyvässä kuin pahassa, sillä niin paljon sen kissan kanssa sain hakata päätäni seinään yhdestä jos toisestakin syystä.
Paljon olen vuosien varrella tehnyt päin seiniä ja väärin, mutta paljon olen myös oppinut erilaisista käytöshäiriöistä, sairauksista, ruokinnasta jne. mutta ehkä tärkein oppimani asia on, että jokaisen kissanpennun tai aikuisen ottamista on HARKITTAVA monen monta kertaa ja vielä kerta sen päälle! Ja kun kissan ottaa, niin siihen on varauduttava että se sairastelee ja saat rikastuttaa eläinlääkäriä vuosi vuoden jälkeen, saatat joutua luopumaan matkusteluista jollet saa kissoillesi hoitajaa, saatat joutua huomaamaan että huonekalusi on revitty ja lattiallesi kustu jne. jne.
Olen kokenut nuo kaikki ja paljon paljon muuta ei-niin-kivaakaan elämässäni kissojeni ja koirien kanssa, joten kieltämättä aika iso osa palstan ininöistä ja kitinöistä saa sappeni kiehumaan! Sillä, vaikka aina ei ole ollut niin helppoa niin olen aina RAKASTANUT eläimiäni ja halunnut ainoastaan niiden parasta.. vaikka usein omista haluista ja toiveista on pitänyt luopuakin.
Tulipa taas pitkä virsi, pahoittelen. Mutta lopetuksena se, että tällä hetkellä meidän "laumaan" kuuluu enää kolme omaa kissaani eli Hiski, Santtu ja Putte, sisareni kissa eli adhd-kaistapää Pentti ja karjalankarhukoirani. Muita muistelemme ja ikävöimme.. kunnes kerran taas kohtaamme toisemme.
Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma ;) tässäkään asiassa.
Kun tuota kissakokemusta on todellakin jo useamman vuosikymmenen ajalta, niin paljon on tullut nähtyä ja koettua.
Koska olen kasvattaja, on kokemusta siitä että laumassa on sekä sukulaisia, että laumaan ulkoa tulleita yksilöitä.
On äiti-tytär kombinaatio jotka on kuin paita ja peppu, on ulkomaan tuontikissa joka hoitaa vieraatkin pennut - edelleen vaikka itse on leikattu jo vuosia sitten. On oma kasvatti kastraattinaaras joka hoitaa ei sukuhaaraa olevaa leikkaamatonta urosta kuin omaa pentuaan. Naaras synt. -99 ja poika 1 1/2 vuotta sitten. On ns. yksinäinen susi (naaras) joka ei juuri muista kissoista piittaa ja on ollut pentujensa suhteen hyvin hoivaviettinen. Tuo kissa on oma kasvatti ja ollut laumassa koko ikänsä. On ollut toisilleen vieraat emot jotka on hoitaneet samanaikaiset pentunsa yhdessä.
Ulkoa tulleiden pentujen kanssa ei ole ollut ongelmia, mikäli ne itse ovat reippaita ja ottavat oman tilansa. Kotikasvatetut ja hyvällä itsetunnolla varustetut pennut osaavat tulla laumaan jos ne osaavat "puhua" kissaa. Kun ne on riittävän ikäisiä ja saaneet ne riittävät opit kasvukodissaan. Epävarma pentu jolla ei ole taitoa käyttäytyä toisten kissojen kanssa, saa aikaan helposti ongelmia.
Toki sisarukset jotka on kasvaneet yhdessä sopivat yhteen ainakin pentuina, mutta voivat alkaa reviirikiistansa myöhemmin. Eri paikoista tulleet tas voivat tulla ylimmiksi ystäviksi jos ovat samalla aaltopituudella. Eli ikinä ei voi olla varma miten kissojen suhteet menee vaikka aluksi kaikki olisi hyvin. Leikkaus aiheuttaa helposti kiistojen alkamisen, kun reviirit pistetään uusiksi. Kissa on varsin reviiritietoinen eläin.
Kaikkein helpointa olisikin ottaa sisarukset, eri sukupuolta ja valmiiksi leikattuina. Näin niille ei ehdi tulla taistelua reviireistä, ei hormonien aiheuttamana eikä muuten. Ja leikattuna en eivät tee yhdessä pentujakaan ja ovat toisiinsa tottuneita. Mutta muukaan yhdistelmä ei ole mahdoton....aina.
Ihanaa tekstiä:) Juuri tuollaisille ihmisille ne kisut kuuluvatkin!
Äitini kissoista myös toinen on eläinsuojakodista haettu!
Meillä on 7 kuukautinen pikku riiviö, joka on taidettu vierottaa liian aikasin emostaan. Ikävä kyllä emme tätä tajunneet, koska kissanpentuja ei meillä ole ollut... Kyse saattaa olla muutamasta viikosta, mutta en ole ihan varma. Voi olla, että kissa oli ihan oikeankin ikäinen. Olen tästä todella harmissani, koska kissallehan saattaa tulla käytöshäiriöitä liian aikaisen vierotuksen takia... Inhottaa ihmiset, jotka antavat kissoja väärin/liian aikaisin pois... Minusta kissojen myyjien tulisi ehdottomasti puhua totta ja ottaa asioista selvää...
Meidän kissamme on siis ihana puolipitkäkarvainen maatiaskissa :) Kisu on todella villi ja riehuu etenkin öisin, mutta uskon, että se kuuluu ikään. Päivisin kissa rakastaa maata sylissä (vähän liikaakin) ja leikkiä, joten uskon, että se on ihan normaali, eikä ole saanut mitään traumoja/ongelmia mahdollisesta liian aikaisesta vierottamisesta...
Kissan hankinta on ollut kyllä elämäni paras ratkaisu! Tuntuu jo nyt, että rakastan tuota höpönassua kuin omaa lastani :D
Ja olen samaa mieltä, että kissan hankintaa tulee harkita todella tarkkaan! Kissat kuitenkin elävät todella pitkään ja tosiaan voivat myös sairastella ja muutenkin niihin saa kulumaan rahaa aika paljonkin, jos on tarkka tavaroiden/ruokien laadusta.
Itse en tietenkään toivo, että kissani sairastuisi, mutta olisin varmasti valmis käyttämään rahaa sen hoitoon, koska olen nyt jo ostellut kissalleni enemmän tavaraa kuin itselleni.... Tahdon luoda kissalle mahdollisimman hyvän elämän. Eli paljon virikkeitä, laadukasta ruokaa, kivaa tekemistä ja leikkiseuraa:)
Äidilläni on myös koira, joka eli kanssani miltei koko lapsuuteni ja nyt se alkaa olemaan jo kovin vanha ja pian varmaan nukkuu pois.... Eläimen menetys on aina todella kova pala! Kestämisiä sinnekin