Ystäväni kärsii omien sanojensa mukaan lievästä masennuksesta, mutta muiden puheidensa mukaan olen kyllä sitä mieltä ettei siinä masennuksessa mitään lievää ole...
Asun toisella paikkakunnalla ja tunnen itseni voimattomaksi, miten voisin auttaa parasta ystävääni? Kun puhumme puhelimessa, en tiedä mitä sanoisin. Tuntuu siltä, ettei "kyllä se siitä" oikein riitä... Ja tiedän ihan hyvin, ettei riitäkään. Olen menossa pikapuoliin hänen luokseen käymään, ihan omasta aloitteestani. Onko kenelläkään vinkkejä, miten auttaa? Joko omakohtaisia kokemuksia, tai vaikka toiveita, miten olisitte itse halunneet/haluaisitte läheistenne auttavan.
Kiitos jo valmiiksi.
Asun toisella paikkakunnalla ja tunnen itseni voimattomaksi, miten voisin auttaa parasta ystävääni? Kun puhumme puhelimessa, en tiedä mitä sanoisin. Tuntuu siltä, ettei "kyllä se siitä" oikein riitä... Ja tiedän ihan hyvin, ettei riitäkään. Olen menossa pikapuoliin hänen luokseen käymään, ihan omasta aloitteestani. Onko kenelläkään vinkkejä, miten auttaa? Joko omakohtaisia kokemuksia, tai vaikka toiveita, miten olisitte itse halunneet/haluaisitte läheistenne auttavan.
Kiitos jo valmiiksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lievän masennuksen ja vaikean masennuksen ero on suuri. Kerron jotain tästä vaikeammasta. Et saa missään tapauksessa sanoa, että ryhdistäydy, ihan hyvä on tuo: kyllä se siitä, aikaa vain tarvitset.
Älä pakota tai hössötä mitään ohjelmaa, jos toinen ei halua. Anna puhua, puhua, innosta jopa omilla kysymyksillä. Mikäli ei ole hakenut ammattiapua ja tilanne näyttää siltä, sano suoraan, että sitä on parasta hakea, koska olet huolestunut ystävästäsi. Jos menet hänen kotiinsa, katsele ympärille, usein masentunut ei jaksa pitää kotiaan kunnossa. Voit tiskata tai viedä roskikset tms. ne vaivaavat kuitenkin, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Hae sämpylöitä tai pullaa ja keitä kahvit. Ole läsnä ja ehkä on parempi ettei tyrkytä kovin paljon neuvoja ja jos sen tekee, aloittaa: voiskohan ajatella asiaa näin. Sinä olet ystävä, et ammattilainen, sinun ei tarvitse olla ylipirteä, se masentaa, itke vaikka mukana. Auttaa vois myös joku kiva yhteinen muisto.
Tere vaan!
Tarjoa kahvin kanssa suklaata.
Ole aidosti kiinostunut ja kannusta.
Älä maalaa piruja senille taikka muita kauhukuvia.
Välitä myötäelä, mutta älä itke mukana (siis muista se kannustavuus).
Jos tilanne näyttä huonolta niin kehota ottamaan yhteyttä mielenterveystoimistoon tms ammattiavunpariin.
Tai oikeastii Sinä voisit viedä hänet sinne konkreettiseti, menkää yhdessä. taikka varaatte ajat ja pidät huolen että hän kanssa menee sinne.
Joo kotona kannataa todella siistiä paikkoja jos/kun on sotkuista. Ne vaivaavat kuitenkin. Muista että et saa moittia häntä laiskaksi.
Koeta saada hänet liikkeelle ja menkää yhdessä kävelylle aurinkoisena päivänä!
http://www.ccafin.org/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi
Mistä tiedät, mikä masentaa? Jospa hän ei halua ihan kaikkea kertoakaan? Eikä tarvitsekaan!
Pyydä hänet mieluummin luoksesi. Hän pyytää jos tahtoo tavata. Joskus on parempi antaa olla rauhassa.