Minulla on raskausdiabetes ja joudun mittaamaan arvoja joka toinen päivä. Tajusin vasta eilen, että mittaan paastoarvon koiran ulkoiluttamisen jälkeen. Eli ei ole tullut mieleenkään, et liikunta alentaa merkittävästi verensokeria. Käyn heittämässä puolentunnin lenkin ja mittaan paaston sen jälkeen. Soitin neuvolaan ja sieltä vähäteltiin, ettei sillä ole paljon vaikutusta. Aamulla tein testin. Ennen lenkkiä 5,7 lenkin jälkeen 5,1. Kun paastoarvon raja on 5,5 niin minulla olisi useana aamuna mennyt raja yli, jos olisin mitannut sokerin ennen lenkkiä.
Jatkan testailua muutaman päivän ja soitan sit neuvolaan. Mutta ilmeisesti yöllä sokerit ovat liian korkealla. Joudunko lääkitykselle?
Jatkan testailua muutaman päivän ja soitan sit neuvolaan. Mutta ilmeisesti yöllä sokerit ovat liian korkealla. Joudunko lääkitykselle?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän sillä lenkillä on suuri merkitys paastoarvoon. Mittaa paastoarvo ennen lenkille lähtöä. Jos se on toistuvasti 5.5 tai yli, miettikää hoitajan kanssa vielä keinoja paastoarvon parantamiseen (lisää hiilareita iltapalalle, jollei auta, kokeile vähentää niitä. Iltalenkki, yms.), muuten joudut lääkitykselle, varsinkin jos vauvan kasvussakin alkaa olla merkkejä makrosomiasta.
Muista riittävä D-vitamiini. Mittauksen saat lääkäriltä.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2099
Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi helsinkiläislasten luunmurtumat ovat selvästi lisääntyneet. Luuston haurastumisen syynä on yleensä D-vitamiinin puutos.
Dosentti Outi Mäkitie ennustaa, että osteoporoosista on tulossa merkittävä lastensairaus. Hänen mukaansa helsinkiläislapsista noin puolella on D-vitamiininpuutos jo vastasyntyneenä.
Mäkitien arvelee myös, että Suomessa on suuri joukko nuoria aikuisia, joilla on merkittävä riski sairastua osteoporoosiin jo ennen keski-ikää.
Hauras luusto on riskitekijä osteoporoosin lisäksi myös varhaiselle nivelrikolle ja muille tuki- ja liikuntaelinsairauksille.
Ympärivuotisen ja riittävän D-vitamiinin lisäksi luuston normaali kehitys vaatii liikuntaa.
http://tinyurl.com/6y4n9nl
Monikin varmaan ihmettelee, että miksi ennen ei ole puhuttu julkisesti lasten luuston hauraudesta vai onko se jotain ihan uutta, niin onhan sitä tutkittu jo yli 10 vuotta sitten.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1657861.html#p1657861
Yli puolet kouluikäisistä ei käytä lainkaan D-vitamiinivalmisteita. Tuoreen tutkimuksen mukaan D-vitamiinin saantisuositus toteutuu sitä huonommin mitä vanhemmista lapsista on kyse. 13–17-vuotiaista enää joka viides ottaa päivittäin D-vitamiinia.
Pienet lapset saavat teini-ikäisiä enemmän D-vitamiinia. Lähes kolme neljästä alle kolmevuotiaasta saa D-vitamiinivalmistetta päivittäin.
Suositusten mukaan alle 18-vuotiaiden tulisi käyttää D-vitamiinilisää joka päivä.
Yliopiston Apteekin Taloustutkimuksella teettämään kyselyyn haastateltiin syyskuussa 1 003 ihmistä, jotka ovat 15–79-vuotiaita.
http://tinyurl.com/5twkvoa
Nykyiset viralliset D-vitamiinin saantisuositukset sopivat A: kaljurotille ja B: kuolleille.
Suomalaisten lasten S-D-25-lukemat ovat aivan liian pieniä, mikä johtuu liian niukasta D-vitamiinin saannista. Katso 202 helsinkiläisen lapsen ja nuoren S-D-25-arvot kuvasta (Duodecim 2011). Keskiarvo oli noin 40 ja vain yksi lapsi ylitti 80 nmol/l. Puutostila on hyvin yleinen. Monilla lapsilla todettiin pienen D-vitamiinipitoisuuden seurauksena suurentunut PTH-arvo sekundaarisen hyperparatyreoosin merkkinä (normaalin PTH:n yläraja 73 ng/l on merkitty kuvaan katkoviivalla).
http://www.duodecim.fi/xmedia/duo/duo99587.png
D-vitamiinin kokonaissaantia auringosta ja ravinnosta mittaa sen metaboliitin, kalsidiolin, pitoisuus seerumissa. Yleinen mielipide on, että D-vitamiinin saanti tulee varmistaa lisäämällä
sitä ravintovalmisteisiin ja käyttämällä D-vitamiinivalmistetta. Virallisen suosituksen mukaan aikuisen päivittäinen D-vitamiinin lisätarve vitamiinivalmisteesta on 7,5 µg. Luoja ei kuitenkaan laskenut D-vitamiinin päiväannosta puolen mikrogramman tarkkuudella vaan mahdollisti aurinkohormonin jopa 250 µg:n kertatuotannon ihossa, mikä etelässä tuottaa seerumin kalsidiolipitoisuuden 100–200 nmol/l (Vieth 2009). D-vitamiinin toksisuudesta on yllättävän vähän raportteja. Jopa vuoden tarvetta vastaavat kerta-annokset eivät ole aiheuttaneet myrkytysoireita. IOM:n uusin suositus kaksinkertaisti D-vitamiinin turvallisen päiväsaannin 50:stä 100:aan µg:an. Aikuisilla ei ole osoitettu toksisuutta, kun D-vitamiinin pitkäaikainen päiväsaanti on ollut 250 µg:n tasolla. Sattumoisin noin 250 µg on D-vitamiinin määrä, jonka iho tuottaa auringon UVB-säteiden kerta-altistuksen aikana. Suomalaiset saavuttavat 75 nmol:n tason yleensä vain kesäkuukausina.
Duodecim 2011;127:1242–3
http://tinyurl.com/427zcm4
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf
http://www.katsomo.fi/?progId=39716
Olen jo pitkään syönyt 60 µg D:tä päivässä kesät talvet. Liittyikö se viestisi raskausdiabetekseen??
D-vitamiini liittyy myös raskausdiabetekseen. Itse otan kesällä aurinkoa päivällä ja talvisin syön 125µg D-vitamiinia.
http://www.vitamindcouncil.org/about-vitamin-d/how-to-get-your-vitamin-d...
http://www.vitamindwiki.com/tiki-index.php?page_id=339
Lukekaas tämä:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/miksi-yha-varoitetaan-rasvan-vaa...
Luut hapertuu D-vitamiinin puutteesta ei kalkin. Kalkkia on melkein joka ruuassa esim. kalassa ja kasviksissa.
Tiistaina oli just jalaton (jalat mätäni) I-tyypin diabeetikko telkkarissa ja ikää n. 50v.
Meillä on vaaralliset ravitsemussuositukset ja viralliset D-vitamiinin saantisuositukset sopivat A: kaljurotille ja B: kuolleille.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2090
Diabeetikon jalkavaivat ja jalkojen amputointi ei johdu luuston häiriöistä vaan verenkierron ongelmista ja siitä johtuvista kuolioista. D-vitamiinilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Jalkojen verenkierron ongelmat taas johtuvat liian korkeista verensokeista. Sama koskee kaikkia diabeteksen seurannaistauteja. Onkin tärkeätä pyrkiä saamaan verensokerit jos suinkin mahdollista terveen arvoihin. Lievemmät ongelmat poistuvat verensokerien normalisoituessa ja vakavammissakin tapauksissa ongelmien eteneminen pysähtyy.
D-vitamiini vaikuttaa koko kehoon ei vain luustoon. Ja varsinkin verisuoniterveyteen.
Onhan asiaa tutkittu jo vuosikymmeniä ja tietoa kyllä löytyy ja tieteellisiä tutkimuksia tuhansia.
Suomessa hoidetaan sokeritautia sokerilla ja potilaat kärsii. Ja tähän kun yhdistetään krooninen D-vitamiinin puute, niin onko ihme, jos jalat joudutaan amputoimaan. Vaikka tässäkin tapauksessa mies kertoi hoitaneensa itseään hyvin.
Kummallista touhua.
Ja se C-vitamiini on myös aivan hemmetin tärkeä ihan kaikille. Suomalaiset saavat C-vitamiininsa lähinnä perunasta.
Lopuksi on sanottava, etteivät lipoproteiinit aiheuta mitään sellaisenaan. Tarvitaan vaurio verisuonen seinämässä, johon sitten lipoproteiineja tarttuu monen muun aineen lisäksi paikkaamaan vauriota. Näitä keinopaikkoja tarvitaan, kun ravinnosta puuttuu C-vitamiini, jota ilman kollageenia (jota verisuonet ovat) ei synny. Mutta tästäkään ei puhuta julkisesti mitään. Suu kiinni. Syö poika statiineja, sillä siisti.
http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=252