mä vihaaan itseäni niin paljon, miks olen tämmöinen, en todellakaan ole normaali..onko normaalia nukkua päivät kun ei jaksa nousta, itkeä joka asiasta, tehdä mieli tappaa itsensä, rakastaa kipua jolloin edes vähän saisi ajatuksen lopettamaan pyörimään samoissa asoissa,
mikään ei auta
ei mulla töitä ja koulua kun ne jäi kesken kun en jaksanut enää, jäin yksin ja tässä ollaan!!!!säälittävä nainen olen...
lääkkeet on ja terapia mutta mitään ei tunnu auttavan...lääkäri vuoro oli juuri ei mitään uutta, tuntui vain katsovan pahalla, ahdisti tosi paljon, en kyllä sanonut mitään itsemurha halukkuudesta, olisi varmasti vain nauranut...
en tiedä enää miten jaksan kauan tämmöistä!!!!!mitä pitäisi tehdä?
enempää en jaksa nyt kirjoittaa vaikka asiaa olisi paljon,(syömishäiriö,viiltely,itsemurhan yritys,raiskaus,masennus jne)
mikään ei auta
ei mulla töitä ja koulua kun ne jäi kesken kun en jaksanut enää, jäin yksin ja tässä ollaan!!!!säälittävä nainen olen...
lääkkeet on ja terapia mutta mitään ei tunnu auttavan...lääkäri vuoro oli juuri ei mitään uutta, tuntui vain katsovan pahalla, ahdisti tosi paljon, en kyllä sanonut mitään itsemurha halukkuudesta, olisi varmasti vain nauranut...
en tiedä enää miten jaksan kauan tämmöistä!!!!!mitä pitäisi tehdä?
enempää en jaksa nyt kirjoittaa vaikka asiaa olisi paljon,(syömishäiriö,viiltely,itsemurhan yritys,raiskaus,masennus jne)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama täällä. Mitään en saa aikaiseksi, iso rautamuuri vaan itsen ympärillä ja haluun vaan kuolla pois. Mikään ei voi tähän enää auttaa.
Täysin sama juttu mulla ja nyt mietin vaan itsemurhaa tai olen miettinyt jo pitkän aikaa. En pysty ajattelemaankaan että enää koskaan pääsisin kouluun tai työelämään. Toivo alkaa olla vähissä jo senkin suhteen että koskaan löytäisin kumppania rinnalleni koska olen niin ujo ihminen ja juuri siitä syystä mulla ei ole mitään kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta ja tuskin tulee olemaankaan. Joka päivä on vaan väsymystä, masennusta, ahdistusta, pelkoja. Syyt siihen miksi en ole tehnyt itsemurhaa on kun jostain syystä pelkään sitä ja se että mitä aiheuttaisin sillä läheisilleni jos sen tekisin. Toivoisin että en pelkäisi tappaa itseäni ja että ei olisi mitään syytä joka pidättelisi mua tekemästä niin. Jos näin olisi niin varmaan olisin jo tehnyt itsemurhan. Mun mielestä on väärin sanoa että on itsekästä tehdä itsemurhaa kun paljon enemmän itsekästä on vaatia ihmistä kärsimään koko elämänsä ilman toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Toivois vaan että tää tuska loppuis mahdollisimman pian kun on vaikea uskoa että tähän ongelmaan löytyis mitään parannuskeinoa joka sais muuttumaan ihan eri ihmiseks kuin nyt on.
hei! voisitteko laittaa minulle s-postia noista teidän masennustiloista? itselläni on aivan samanlaisia tunteita ja olotiloja! osote olis tossa: [email protected]
Hei! 19v mies ilmoittautuu keskustelutoveriksi: eder"ät"hotmail.com (mese ja s-posti)
Ehkä voin olla jollain tapaa edes jollekin avuksi ja sama toisinpäin. En itsekään koe vielä täysin parantuneeni masennuksesta, mutta parempaan päin ollaan menossa. Autetaanhan toinen toisiamme, sillä kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan mitään tällaista.
korjaus: hotmail.fi eikä .com
mulle voi kanssa laittaa viestiä, kun on kiva tietää ettei ole yksin tässsä mustassa maailmassa...
[email protected]
Harkitsen yhteydenottoa jos olen jossain vaiheessa henkisesti sen verran paremmassa kunnossa että jaksan.