Vuokralaisen sielunelämän kaari

Täsä mainio animaatio, joka sopii aiheeseen kuin nenä päähän:
http://www.metacafe.com/watch/1235542/giraffe_stuck_in_quicksand/

Muulin elämänkaari:

1. Denial and Isolation.

-muuli vähättelee hintaa ja korkoa: "samalla raha menisi vuokraan kuin nyt"
-asutaan muka omassa jättivelalla ja odotellaan inflaation syövän lainaa pois
-maksellaan alkuun vain korkoja kun pitäähän sitä elääkin, grillataan takapihalla sitkeää sianniskaa ja juodaan karhua, joskus brandyä joka kuvitellaan konjakiksi
-jos naapurila on myynnissä huippukuntoinen talo oletetaan oman homeläävän olevan samanarvoinen, siis sen ylihintaisen pyynnin arvoinen
-kuvitellaan, että ollaan samanarvoisia käteisellä ostavien kanssa
-uskotellaan itselle, että ikuinen nousu jatkuu ja jatkuu vaan, tehdään kuvitteellinen tili etuovea seuraamalla, tilillä ostetaan polttoainetta joka kuluu työmatkoihin
-pidetään ulkomaista mielikuvitusvaimoa vaikka oikeasti ollaan sidoksissa suomalaiseen sotanrsuun, lapset kuvitellaan kauniiksi ja älykkäiksi vaikka ovat perineet isänsä geenit, hitaan ajatuksenjuoksun ja lyhyenlännän tanakan olemuksen, perunanenän ja hailakan katseen, pälvikalju tulee pojallekin aikanaan

2. Anger.

Tässä vaiheessa muulille alkaa selviämään oman virheratkaisun massiivisuus.
Kun hinnat rommaavat niin alkaa kiukkumoodi kiihtymään:

-kiukutellaan asuntojen hinnanlaskusta ja kulujen noususta, syyllisiä huijaukseen ovat EU, hallitus, pankit ja energiayhtiöt, muukalaisviha nostaa päätään. Ei puhuta niille työkavereille jotka välttivät jättivelan joko ostamalla maltillisesti tai jäämällä vuokralle, murjotetaan omassa työpisteessä vihaten kaikkia.
-yritetään vielä epätoivon vimmalla mollata vuokralla asuvia, uskottavuus mennyt, velalla hankittu "omaisuus" sulaa kuin jääpuikko muulin hanurissa
-Edellistä omistajaa, talotehdasta, pääsuunnittelijaa tms. syytetään kun läävästä löytyy hometta
- pankit ovat pahoja kun vaativat yhtenään lisävakuuksia, siis aina kun muuli haluaa uudelleenjärjestelyä
-savipellolla homeisessa okt:ssa kaukana kaikesta on kaikesta huolimatta muka mukava asua, grillataan vaikka lapaset kädessä, brandy on vaihtuut jalluun ja sitä kuluu paljon
-angervaiheen lopussa muuli menettää loputkin vähästä ymmärryskyvystään ja oikeinkirjoitustaidostaan, eipä sillä, ei enää kirjoittelekaan palstalle entiseen malliin kun kaikki kaveritkin on sieltä kaikonneet, kaikkia muuleja samalla tavalla tulevaisuus pelottaa ja se että niille nauretaan, no niin nauretaankin


3. Bargaining. 4. Depression. 5. Acceptance. ...

-perin surullista toisen luokan elämää ankeassa paikassa josta ei edes pääse pois kun on sitä velkaakin, eihän tätä kukaan täältä korvesta osta semmoisella hinnalla millä pankki antaisi myydä

peukku;)

Minä myönnän rehellisesti etten aio ostaa omaa ikinä. Lopetin työt muutama viikko ennen kuin täytin 30. Aion loisia loppuelämäni yhteiskunnan siivellä. Tuet juoksee, minä en. On mukava nukkua aamulla pitkään ilman herätyskelloa. Olla vapaa kuin taivaanlintu. Toivotan kuitenkin vilpittömästi jaksamista niille, jotka töissä käyvät. Ilman niitä en voisi viettää tällaista elämää vaan joutuisin itsekin hankkimaan rahani elämiseen työnteolla. Ajatuskin puistattaa.

3. Bargaining: Perustetaan blogi asuntojen hintojen korkeudesta tai kommentoidaan Facebookin "Asumisen hinta alas" -sivulle vuokrien kalleutta. Tyypillisiä kommentteja: "Eikö ne hinnat vieläkään ole laskeneet", "tehkää nyt poliitikot edes jotain, että saataisiin halpoja asuntoja". Tämä bargaining oikeastaan jatkuu loputtomiin, koska aina tulee talousuutisia, jotka lykkäävät ostoa taas vähän kauemmas.

4. Depression: "No ei ne hinnat mihinkään laske".

5. Acceptance: "Ostin oman". Paino sanalla ostin eli asia ei enää ole hamassa tulevaisuudessa vaan todellisuutta.