Korkeilla vuorilla, siellä paikkani on,
armoilla lumen ja jään
on erämiehentaitoni verraton,
nujerran sään kuin sään
Liikun vyöhykkeillä tuulisilla, niin on
ei tänne kuulu ihminen
Tuuli tuima, kylmyys armoton,
turha pyrkiä tänne on vähäisen
Ei viimeinen ihminen vettäni mun,
saastuta alhaisuudellaan
Korkeuksissa kylven ja puhdistun,
kera auringon nauttia rauhasta saan
Olen korkeella, korkeemmalla muita,
kiipesin, kohosin, en lannistunut koskaan!
Ei kuunnella tarvi mun törkysuita,
ei tuhlata aikaani roskaan
Siispä kuulkaa kun sanani salamoi,
ihmiskunnan kohtalo oon
Joka uskaltaa, luokseni tulla voi
kunhan varautuu hyytävään ilmastoon
armoilla lumen ja jään
on erämiehentaitoni verraton,
nujerran sään kuin sään
Liikun vyöhykkeillä tuulisilla, niin on
ei tänne kuulu ihminen
Tuuli tuima, kylmyys armoton,
turha pyrkiä tänne on vähäisen
Ei viimeinen ihminen vettäni mun,
saastuta alhaisuudellaan
Korkeuksissa kylven ja puhdistun,
kera auringon nauttia rauhasta saan
Olen korkeella, korkeemmalla muita,
kiipesin, kohosin, en lannistunut koskaan!
Ei kuunnella tarvi mun törkysuita,
ei tuhlata aikaani roskaan
Siispä kuulkaa kun sanani salamoi,
ihmiskunnan kohtalo oon
Joka uskaltaa, luokseni tulla voi
kunhan varautuu hyytävään ilmastoon
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kutsuuko rakkaani vuorilta?
Kuulen selvän kutsun.
Hän luokseni halajaa ja siihen
kaunopuheisuutensa valjastaa.
Kun saavun, niin rakkaani ilahtuu.
Muulta se näyttää, mutta tiedän
sisimmässäni, hän vain rakkautta
halajaa.
Kun kosketan häntä, hän hypähtää ja
saattaa jotakin typerää sepittää.
Kuiskaan hänelle: ” Ei rakas. Ei
noin voi käyttäytyä, jos rakkautta
kaipaa.”
Niin rakkaani lopulta antautuu ja
kyynelpadot avautuu.
Meille avautuu kaikki maailman aika.