Hyvät naiset olen havainnut täällä keskustelupalstalla ja myös tosi elämässä, että monet naiset esimerkisi eivät luota omaan kumppaniinsa sen vertaa, että jättäisivät lapsen miehen hoitoon. Monet ystäväni ovat selkeästi turtuneet siihen tilanteeseen, että lapsen saa hoitaa yksin ja perustelevat sitä sillä, että miehet eivät vain osaa hoitaa pieniä vauvoja ja hermot eivät kestä itkua jne...
Nämä miehet eivät osallistu vauvan hoitoon eikä ehkä muuhunkaan kotijuttuun jne..
Miksi naiset sitten hankkivat tällaisten lurjusten kanssa lapsia? Kuvitteletteko, että lapsi pelastaa parisuhteen vai mitä ihmettä?
Tietenkin jotkut lapset voivat olla vahinkojakin, mutta eivät kaikki.
Kannattaisiko perustaa perhe miehen kanssa, joka sitä itsekkin haluaa tai sitten olla kokonaan perustamatta?
Nämä miehet eivät osallistu vauvan hoitoon eikä ehkä muuhunkaan kotijuttuun jne..
Miksi naiset sitten hankkivat tällaisten lurjusten kanssa lapsia? Kuvitteletteko, että lapsi pelastaa parisuhteen vai mitä ihmettä?
Tietenkin jotkut lapset voivat olla vahinkojakin, mutta eivät kaikki.
Kannattaisiko perustaa perhe miehen kanssa, joka sitä itsekkin haluaa tai sitten olla kokonaan perustamatta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Asia on nyt vaan niin, että sitä isän sopeutumattomuutta pikkulapsiin ei näe ennen kuin oma käärö on jo olemassa, sitten on ns löysät jo housussa.
Meilläkin mies on hyvä aviomies ja lapsirakas, mutta arki pienten lasten kanssa ahdistaa. Olisi aikoinaan halunnut viisi lasta, mutta kahteen jää kun realistmi on tullut haaveiden tilalle.
En tiennyt että mieheni on "ääliö", ennenkuin lapsi oli syntynyt. En oikeasti voinut edes kuvitella, että siitä täydellisestä miehestä tulisi sellainen vastuunpakoilija ja sosiaalisesti taitamaton omaan napaan tuijottelija.
Onko täällä naisia jotka olisivat "pakottaneet" miehensä isäksi? Olisi kiva kuulla heidän mielipiteitään?
Minun miehelläni kesti 2 vuotta kasvaa isäksi... Siinä oli 2 erittäin pitkää vuotta joihin mahtui x määrä riitoja ja kyyneleitä ja usko yhteiseen tulevaisuuteen horjui pahasti... onneksi en silloin jättänyt ääliö miestäni vaan tyydyin purkamaan turhautumistani ystäviini jotka jaksoivat kuunnella mukisematta...
Minun miehestä ei onneksi ole tullut mikään vastuunpakenija tms vaan ihan osallistuu vauvan hoitoon kympillä.
Onneksi en itse ole tehnyt lasta ääliön kanssa :-D
Hienoa eiääliö onnea sinulle!
Tuntuu kyllä todella oudolta että jos mies itse haluaa muka lapsia miksi hänellä kestää pari vuotta kasvaa isäksi ja miten se on edes mahdollista?
Kuule kuvitelma isänä olosta ja todellisuudesta ei aina vastaa toisiaan ... oman tietämättömyytensä tunnustaminen kasvatusasioissa ei aina ole helppoa ainakaan miehille jolla itsellään ei hyvää isämallia ole ollut. halu olla hyvä isä ja todellisuuden vaatimukset voivat olla erittäin kaukana toisistaan, joskus joutuu luopumaan paljon enemmästä ollakseen perheelle läsnä kun mitä oli voinut kuvitella...
Kesti 12 vuotta ennenkuin huomasin, että oon valinnu ääliön mieheksi.
Nyt ääliö opettelee sitten lähi-isän roolia ja nuori naisystävä leikkii äitiä.
Kukapa meistä ei olisi ääliö tasolla tai toisella? Itse olen valinnut (en kylläkään aivan tietoisesti LOL) lapseni isäksi ihmisen, joka on itseni vastakohta. Meidän Isissä siis ärsyttää monet asiat ja turhauttaa lukuisat mielipiteet, mutta minäkin ihan varmasti ärsytän & turhautan häntä. Ja tarkoitan tässä vain kasvatuskumppanina enkä ota kantaa itse parisuhteeseen.
Meillä molemmilla on hyvin erilaiset perhetaustat ja ne näkyvät joka päiväisessa kasvatustyylissämme. Toivon kuitenkin, että opimme vuosien saatossa vanhemmiksi, joilla molemmilla on omat vahvuusalueensa joita arvostetaan. Lisäksi toivon, että psytymme tukemaan toisiamme heikkouksiemme hyväksymisessä ja niistä eroon oppimisessa. Ehkä lapsemmekin ymmärtävät viimeistään aikuisina, että vanhemmat voivat olla tosi erilaisia ja silti omalla tavallaan hyviä vanhempina.
Ulkopuolisten on meitäkin helppo tuomita, kun meillä on hyvin stereotyyppiset & vanhanaikaiset sukupuoliroolit (mies tienaa töissä ja minä hoidan kodin & lapsen).
Onko joku nyt sitten tuollaisesta tuominnut?
Olet valinnut sellaisen miehen ja olet tyytyväinen häneen. Onnea sinulle!
Mutta entäs ne jotka eivät ole valinneet itselleen sopivaa miestä.-..
MIkä tarve sinulla on tietää mitä ja miksi jonkun mies on osoittautunut ääliöksi tai hetkellisesti hukassa olevaksi isänaluksi tms? Jos sinua häiritsee ystäviesi avautuminen sinulle asiasta niin paljon että jaksat täällä mokomasta valittaa ja esittää näkemyksiäsi asiaan mistä sinulla ei ole lainkaan omakohtaista kokemusta niin miksi et vain sano ns ystävillesi että et halua kuunnella heidän valitustaan... toisaalta onhan helpompi tulla tänne valittamaan kuin myöntämään olevansa ITSE aikamoinen ÄÄLIÖ ja HUONO YSTÄVÄ.... ???
Onko Äpärä?
Hoh.
Koskaan ei voi etukäteen tietää, mitä tuleman pitää. Miehen soveltuvuuden isäksi näkee vasta, kun on se oma lapsi maailmassa.
Huvittavimpia on naiset, jotka raskausaikana kehuskelee, että heidän miehistään tulee ihania isiä, kun tunnustelevat vauvan potkuja jne. Se ei kerro mitään siitä, millainen isä miehestä tulee! Mieheni nimittäin ei kertaakaan tunnustellut lapsen liikkeitä raskausaikana ja epäröin jo, millainen isä hänestä tulee, mutta hyvä isä on. Hoitaa lasta yhtä paljon kuin minä jne. Miehelläni on myös takanaan rankka teini-ikä yms. eli ei tosiaankaan mikään ihannemies, mutta nykyään ihan mahtava tyyppi. Moni ihannemies taas tosiaan paljastuu ajan myötä ihan idiootiksi.
Itsekin tein sen virheen, että ensimmäisen lapseni sain ääliön kanssa. Isältä ei heru minkäänlaista vastuuntuntoa jälkikasvuaan kohtaan. Kun tulin raskaaksi, hän etääntyi minusta täysin, ystävät saivat hänen jakamattoman huomionsa. En vain jaksanut sitä enää. Yritimme uudestaan eron jälkeen, mutta ei se vain onnistunut. Totesin, ettei miehestä ole isäksi, ei sitten millään.
Nyt olen löytänyt elämäni miehen, hänellä on ennestään lapsia ja osaa olla isä heille. Osaa kantaa vastuunsa mukisematta. Hän on myös omaksunut minun lapseni omakseen, koska lapsellani ei ole isää (ei ole koskaan ollutkaan, koska oma isä siis lakkasi pitämästä yhteyksiä pian 2 v sitten), hän rakastaa minua ja lastani sekä omia lapsiaan enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Sellaisen ihmisen kanssa pystyisin, ja aionkin perustaa perheen.