Olen aina ajatellut, että en ole äiti-tyyppiä, enkä mielestäni ole vieläkään. Olen ajatellut myös, että mikäli joskus vahingossakaan haluan lapsia, aion adoptoida, koska ajatus synnytyksestä ja mahdollisesti vaikesta raskaudesta saavat aikaan kakomisreaktion ja koska olen sitä mieltä, että maailmassa on jo valmiiksi lapsia jotka tarvitsevat kodin, miksi ei auttaa heitä...
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut oireita vauvakuumeesta.
Ihailen salaa vastaantulevia perheitä ja raskaana olevia naisia, mikäli kaverini huomaavat ihailuni, kiellän kaiken jyrkästi, "minähän vihaan lapsia". Silti näen kaikkialla raskausmahoja ja onnellisia tuoreita äitejä. Se pistää väkisinkin suupielet ylöspäin ja samalla haaveilu omasta kääröstä alkaa.
Olen siis haaveillut raskaudesta ja eräs kaverini heitti (en muista mistä aihe lähti) vitsillä kommentin "näyttäisit hyvältä jos sinulla olisi sellainen pieni raskauskumpu...". Siitäkös minä innostuin lisää.
Ja voi luoja, vauvanvaateosastot kaupassa... Niistä on varmasti turha edes aloittaa.
Olen miettinyt lapsen nimeä, mahdollisia kummeja, mitä tekisin työni suhteen jos tulis raskaaksi, miten kertoisin poikaystävälleni... Tulen hulluksi! Poikaystäväni olisi varmasti innoissaan jos kuulisi tästä sekoilustani, mutta sitä en halua hänelle kertoa, en ole valmis (vaikka välillä kuvittelen niin).
Vihaan tätä tunnetta. Tunteet tätä asiaa kohtaan ovat todella ristiriitaiset.
Onko mitään keinoja, miten saisi vauvakuumeen aisoihin, TODELLAKIN ilman sitä vauvan tekemistä...?
APUA.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut oireita vauvakuumeesta.
Ihailen salaa vastaantulevia perheitä ja raskaana olevia naisia, mikäli kaverini huomaavat ihailuni, kiellän kaiken jyrkästi, "minähän vihaan lapsia". Silti näen kaikkialla raskausmahoja ja onnellisia tuoreita äitejä. Se pistää väkisinkin suupielet ylöspäin ja samalla haaveilu omasta kääröstä alkaa.
Olen siis haaveillut raskaudesta ja eräs kaverini heitti (en muista mistä aihe lähti) vitsillä kommentin "näyttäisit hyvältä jos sinulla olisi sellainen pieni raskauskumpu...". Siitäkös minä innostuin lisää.
Ja voi luoja, vauvanvaateosastot kaupassa... Niistä on varmasti turha edes aloittaa.
Olen miettinyt lapsen nimeä, mahdollisia kummeja, mitä tekisin työni suhteen jos tulis raskaaksi, miten kertoisin poikaystävälleni... Tulen hulluksi! Poikaystäväni olisi varmasti innoissaan jos kuulisi tästä sekoilustani, mutta sitä en halua hänelle kertoa, en ole valmis (vaikka välillä kuvittelen niin).
Vihaan tätä tunnetta. Tunteet tätä asiaa kohtaan ovat todella ristiriitaiset.
Onko mitään keinoja, miten saisi vauvakuumeen aisoihin, TODELLAKIN ilman sitä vauvan tekemistä...?
APUA.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa hankkia ihan konkreettista lapsenhoitokokemusta (sukulaisten tai tuttavien lapsen kautta), niin paremmin tiedät mitä lapsenhoito todellisuudessa on. Päiväunet ja reaalimaailma on kaksi eri asiaa.
Lapsi ei tee kenenkään elämästä ruusunpunaista satua.. Kun saat tarpeeksi oikeaa kokemusta, niin pystyt päättämään onko äitiys sinun juttu. Kunpa moni nuori tekisi juuri näin, eikä kuvittelisi liikoja siitä lapsiperheen arjesta.
Tässä vain on sellainen ongelma, että työskentelen pienten lasten parissa... Tiedän kyllä mitä arki on. Mutta sekään ei juurikaan näinä vauvakuumehulluuden-hetkillä vaivaa...
"Silti näen kaikkialla raskausmahoja ja onnellisia tuoreita äitejä. Se pistää väkisinkin suupielet ylöspäin ja samalla haaveilu omasta kääröstä alkaa. "
Vauvakuume on jonkinlainen psykologinen harha, hallusinaatio. Ihmisellä on valtava tarve saavuttaa onni. Tuo onni on aina jossain muualla kuin omassa elämässä. Todellisuudessa mitään järjetöntä, kestävää onnea ei ole, ei edes vauvaperheissä. Vauva-aika on todella lyhyt. Jos liität onnen tunteen pelkästään vauvaan etkä isompaan lapseen, niin tajuat millaisesta harhasta on kyse.
Jos näet onnellisen (hymyilevän) äidin, niin se voi johtua siitä, että äiti on valvonut koliikkivauvan kanssa monta vuorokautta putkeen. Yhden vuorokauden valvominen vastaa yhden promillen humalatilaa. Eli todellisuudessa et tiedä kenenkään onnellisuuden asteesta, mutta omassa mielessäsi liität vauvan ja onnellisuuden yhteen.
Pelkän vauvakuumeen pohjalta ei siis kannata lasta tehdä. On hyvä, että sinulla on tuo työ jossa näet sitä arkitodellisuutta. Se on hyvä perusta ajatellen mahdollista tulevaa lapsiperhe-elämää;).