Olen yksinäinen sinkkunainen jolla ei ole oikein ole kavereita.
Olen koko ikäni kamppaillut tätä ujoutta vastaan,ja osittain siinä
onnistunutkin,mutta silti tuntuu etten vaan saa luotua sosiaalisia
suhteita.Olisi kiva jos olisi saman tai vastakkaisen sukupuolen
ujoja ihmisiä kavereina tai kumppanina...mistä siis löytää samanhenkisiä ihmisiä? Tuntuu ettei maailmassa ole ujoille oikein paikkaa.
Pitäisi olla aina niin sosiaalinen ja menevä.. tuntuu että aina kun tapaa
ihmisiä niin reaktio on että kun sä olet niin kamalan ujo ja hiljainen..=(
Haluaisin kyllä tutustua ihmisiin.
Olen koko ikäni kamppaillut tätä ujoutta vastaan,ja osittain siinä
onnistunutkin,mutta silti tuntuu etten vaan saa luotua sosiaalisia
suhteita.Olisi kiva jos olisi saman tai vastakkaisen sukupuolen
ujoja ihmisiä kavereina tai kumppanina...mistä siis löytää samanhenkisiä ihmisiä? Tuntuu ettei maailmassa ole ujoille oikein paikkaa.
Pitäisi olla aina niin sosiaalinen ja menevä.. tuntuu että aina kun tapaa
ihmisiä niin reaktio on että kun sä olet niin kamalan ujo ja hiljainen..=(
Haluaisin kyllä tutustua ihmisiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos vähän lueskelet näitä niin huomaat että et ole yksin vaan ujoja löytyy hyvinkin paljon. Itse asiassa varmaan enemmän kun ne ujoimmat eivät uskalla edes anonyymisti kirjoittaa tällaisille saiteille :)
Olen samaa mieltä että yhteiskuntamme on luotu sosiaalisille ja sosiaalisuudelle. Esimerkkeinä kaikenmaailman facebookit ja vastaavat, jotka toimivat jos olet jos valmiiksi sosiaalinen.
Internet onkin hiukan kaksipiippuinen juttu koska täällä periaatteessa voi tutustua uusiin ihmisiin vähemmän henkilökohtaisella panoksella esim. sähköposteilla ja chateilla. Toisaalta se tarjoaa myös ujoille ja yksinäisille helpon pakoreitin.
Todellakin luulisi, että ujot ja yksinäiset löytäisivät seuraa toisistaan kun heillä niin suuri ominaisuus on jo yhteistä.
En tiedä käykö muut ajatukset yhteen mutta ujous ja yksinäisyys meillä on jo yhteistä. Jos siis haluat keskustella lisää niin lähetä viestiä:
[email protected]
Tääl ois yksinäinen ujo 22v sinkkumies keskisuomesta jolla ei kavereita, että sama ongelma löytyy minultakin. Tuon oon kyllä huomannut että ujoille ei ole oikeen paikkaa tässä maailmassa, aina jos sattuu johonkin ryhmään tupsahtamaan niin muut vaan keskustelee ja ite ujona seison hiljaa siellä taustalla. Todella rasittavaa kun haluais liittyä mukaan mutta ei vaan rohkene.
niin ja sähköpostia saa laittaa mullekin [email protected]
kaikenlaisista ihmisistä ei voi pitää...ujoissakin on ärsyttäviä ihmisiä...voisin itsekin tutustua mutta en tiedä pidänkö sinusta tai pidätkö minusta
On ujoja yllättävän paljon molemmissa sukupuolissa. Valitettavasti ongelman luonteesta johtuen ujot henkilöt harvemmin kohtaavat tosiaan.
Olen päässyt vähitellen omasta ujoudestani eroon, mutta ujouden aiheuttamaa yksinäisyyttä en ole pystynyt poistamaan. On hyvin vaikea lähteä hankkimaan kavereita nollasta. Ei minulla olisi välttämättä nykyään mitään ongelmaa tehdä aloitteita naisilleekaan, jos olisi vain kavereita. Nyt häpeän tätä olematonta sosiaalista elämääni niin paljon, että en pelkästään sen tähden kehtaa tehdä aloitteita. Voiko yksikään nainen pitää normaalina sellaista nuorta miestä, jolla ei ole ainuttakaan sosiaalista kontaktia?
On vaan pirun vaikeaa tutustua ujona toiseen ujoon, kun kumpikaan ei saa suutaan auki.
Niin onhan se vaikeaa ujoille kun tässä elämänmenossa jää
sosiaalisempien varjoon. Usein olen taustalla olija muiden höpöttäessä.
Välillä olen kyllä sosiaalinenkin,mutta se riippuu saanko tilaa vaiko en.
Olen hyvin tarkka usein myös sen suhteen mitä sanon. Tutustun ihmisiin
harvemmin,mutta usein perusteellisemmin kuin muut. Mulla voisi olla
hyvä seurustelusuhde,muttei välttämättä litaniaa kavereita..joillakin taas ihan päinvastoin että ne kaverit ajaa asoiden edelle. Miten tässä oppisi sosiaalisemmaksi? olen kyllä kiinnostunut ihmisistä ja haluaisin kavereita.
mulle saa kirjoitella tohon s-postiin [email protected] jos haluaa