Turhautunut

Onhan täällä hyvin asiat verrattuna mihin muuhun maahan tahansa. USAssa meilenterveyspotilaat asuvat kaduilla, Venäjällä taitavat olla vankiloissa ja kaduilla.

Töitä ei ole terveillekään. Moniko sairas edes voisi tehdä töitä? Jos on työkykyinen, aina saa JOTAIN töitä, vaikkei ihan omalta alalta.

Ei niitä mt-ongelmia sovi työnantajille huudella. Sama kuin sanoisit, että maksa mulle palkkaa, mutta en ole varma tulenko töihin... Ennakkoluulot ovat niin syvässä. Työnantaja ei edes saa kysyä terveydentilaa, jos kysyy sanot olevasi terve. Työterveyslääkäri sitten antaa lausunnon työhöntulotarkastuksessa, oletko sopiva työhön vai et.

Miten koet että mt-ongelmia hoidetaan huonosti? Lääkäriin pääsee ilmaiseksi, lääkkeitä saa halvalla, mielenterveystoimistot palvelevat. Vai haluaisitko jonkun palkatun palvelijan itsellesi? Ei onnistu. Sun pitää pyytää apua ensin lääkäriltä. Tai ottaa joku omainen tai sos.työntekijä mukaan pitämään sun puoliasi missä sitten asioita hoidatkaan.

Minä olen ollut ihan tyytyväinen "palveluun". Se on myös itsestä kiinni miten asiat kokee.

Tilastollisesti Suomessa on hyvin paljon mielenterveysongelmaisia. Siinäpä se ongelma onkin, että nykyaikainen työelämä on niin haastavaa ja kovaa, että pitää olla fyysisesti ja psyykkisesti huippukunnossa jaksaakseen tehdä tutoaavasti töitä. Kukaan ei palkkaa työpaikalle vajakuntoisa, koska usein he ovat vain lisätyö ja ongelma kiireisessä rumbassa juokseville. Jos ei jaksa tehdä töitä, voi olla jopa työturvallisuuriski. Sitten vois ajatella niitä suojatyöpaikkoja joita pätkätyölaiset ja pitkäaikaistyöttömät monesti tekevät. He touhuilevat jossakin varaston perällä, siivoillen, järjestellen hyllyjä ym. Tekevät hommia joita periaatteessa ole kenellekään osoitettu. tavallaan he siten auttavat näitä "todellisia" työntekijöitä.

Asia on niin, että jos ei ole psyykksiesti kunnossa, ei jaksa tehdä kunnon täit¨ä ja hanttihommia ei nykyaikoina sitten enää ole.

Jos voit tehdä tuon lakialoitteen ja nousta barrikadille, en todellisuudessa ole enää mielenterveyskuntoutuja tai psyykkisesti sairas. Siihen tarvitaan rutkasti voimia ja oma-aloitteellisuutta.

"JOtenkin tuntuu éttä jos on mielenterveys häiriöinen ei saa edes työtä."

Ei täällä välttämättä saa töitä vaikka olis korkeasti koulutettu ja ilman mielenterveyshäiriötä...

Tuntuu että suomen työyhteiskunnassa arvostetaan ihan vääriä asioita. Sillä kuinka ahkera ja hyvä työntekijä on ei ole usein mitään merkitystä. Suhteet ratkaisee 95% työpaikan saajista. Palkka määräytyy enempi sen perusteella paljonko sattui työsopimusta allekirjoittaessa pyytämään ja jos jäit palkkakuoppaan siinä vaiheessa, tulet siellä myös pysymään vaikka tekisit tuplamäärän töitä muihin verrattuna..

Joskus nuorena oli vielä naivi ja uskoi että ahkeuus palkitaan. Sittemmin elämä on osoittanut tosielämän olevan ihan jotain muuta. Pari vuotta töitä harjoittelijan palkalla kituuttaneena ja tyhjiä palkankorotus lupailuja kuunnelleena. Vastuu kasvoi koko ajan, palkka kituutti pohjalukemissa... Pomo kehui pari vuotta hyväksi työntekijäksi ja kun taloustaantuma iski käteen jäi vain irtisanomisilmoitus..

Ei oikein työelämä innosta, kun tuntuu ettei omalla työpanoksella ole mitään merkitystä minkään kannalta. Olis sen parikin vuotta voinu ottaa rennosti ja tehä vähän töitä vasemmalla kädellä ja sama palkka olis maksettu.. Pelkkiä tyhjiä lupauksia, joilla revitään 150% teho työntekijästä irti mahdollisimman halvalla. Ja siinä vaiheessa kun työntekijä palaa loppuun, otetaan seuraava työntekijä tilalle.