tänään, sillä 11 vuotta seurusteltuamme kävimme ostamassa kihlat 32 vuotta sitten. Naapuri otti valokuvan. Noita aikoja olen muistellut hieman enemmän tänään, kun vietin koko iltapäivän meille rakkaissa paikoissa. Sanoin usein miehelleni, että hän on järjestänyt minulle kauniit tantereet kulkea. Pidän erityisesti siitä metsäkuviosta, jota tänään raivasin. Se on 3,5 ha, osittain itsekylväytynyttä, osittain istutettu. Siksi se ei ole tavallinen puupelto, vaan siellä on eri puulajeja, myös eri ikäisiä. Se kasvaa vaan niin valtavasti etten tahdo pysyä mukana. Olisi pitänyt raivata enemmän ja humputella vähemmän.
Kihlapäivää vietän
1943
671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huh, seurustelitte enemmän vuosia, kuin me viikkoja, ennen kihlausta.
Onni on pieni veitikka, ei sen perille aika pääse, ei kykene.
Onni on kuitenkin, että saat olla onnellinen. Liekö se tuntevan oma ansio?
.
Se oli silloin, aika vain kului nopeasti. Onnellisia olimme. Enää en aio kihlautua enkä avioitua. Mieheni olisi huolehtinut perheestään ilman noita virallisia sitoumuksia.
Oman diagnoosini mukaan, voin olla väärässäkin, kun en nero ole, sinun elämäsi on ollut ja on onnekas. Sisältörikas.
Olet nähnyt kaikki elämän variaatiot. Ymmärrät sairaitakin, ja rakkautta olet antanut, ja saanut.
Onneksesi olet hyvinvoiva, voimakas, pystyvä. Rohkea, reipas ja rehellinen, sen kuvan olen sinusta saanut. Anteeksi, jos teen mielikuvia, mutta mielikuvittelemalla kai täällä pelaillaan?
Kalaa suolailen, pirtinpöydän ääressä. Telkkaria katselen, Formuloita. Jäi kesken tekeleeni, kun puhelin soi.
Kiva lukea ihmisiä iloisia, onnellisia, sinua, ja Saimaantakaa.
Niin paljosta voi valittaa, mutta vähästäänkin voi olla onnellinen.
.
Kiitos sanoistasi, melko paljon täsmää. Kalaa olen suolannut kesällä 1964, kun olin harjoittelemassa. Perheen herkkua oli mm. uudet perunat, tilli ja keitetty suolalahna. Lahnat suolattiin kesäkuussa. Täällä Länsi-Suomessa on keskikesällä ollut saatavilla suolalahnaa esim. toreilla. Porvoossa sitä ei ollut, lienee läntinen herkku. Formuloista en ole koskaan välitänyt, telkkaria ei ole. Kuuntelen radiota, jos muistan avata. Nyt tulee Onnen sävel.
Mulla on vähän sama "vika" kuin Lejannalla, taidettiin pikkujouluissa joskus marras-joulukuun vaihteessa sen verran paremmin tutustua että alettiin seurustella ja jo tammikuussa ostettiin kihlat, keväällä mentiin naimisiin. Tässä sitä vielä kyhnytetään... reilut 40 vuotta on plakkarissa.
Sen verran helpommalla (?) olen päässyt että metsänraivaus on jäänyt perheen miesväelle. Luulen että nauttisin raivaussahahommista, ei vain ole koskaan tarvinnut kun vapaaehtoisia on aina ilmoittautunut. Saunaklapejakin kun yritin joskus halkoa (mikä sivumennen sanoen on tosi hauskaa hommaa) niin jopa oli poika kirvestä ottamassa että annas kun hän...
Varmaan olisi haikeaa jos puolisko olisi tuosta viereltä poistunut ennen aikojaan. Elämästä ei koskaan voi tietää. Pääasia että yrittää ensin olla rehellinen itselleen, ja sitten myös toisille eli pelata rehellisillä korteilla. Ja aina pitää nauttia siitä päivästä mitä elää, ei liikaa haikailla mennyttä eikä tulevaakaan. - Olikos tuossa nyt jokin viisauden siemen, hehhee?
Onnittelut 1943:lle ja reipasta iloista jatkoa!
Kiitos onnitteluista. Sen verran ajattelin eilen tuota rakasta miestäni, että näin unessani, mitä tapahtuu tosi harvoin. Meille tuo pitkä seuruteluaika oli ehkä tarpeellinen. Liittomme oli monessa suhteessa epätavallinen. Kumpikaan ei halunnut sitoua liikaa, vaan tarvitsi myös omaa aikaa ja omia juttuja. Sitä tarvitsen nytkin ja on menossa jakso, jolloin keskityn näihin omiin puuhiini. Tuo metsänraivaus on minulle intohimo, nautin suunnattomasti. Tänään vähän mietin, kun hirviporukka on liikkeellä. Uskaltaakohan lähteä, ainakin katsomassa käyn.