elikkäs... mitens tän nyt alottais... siis mulla on aivokasvain, pahanlaatuinen. se todettiin viime tammikuussa. on leikattu jo kerran, mutta se leikkaus ei onnistunut. ja nyt ois uus leikkaus edessä. Lääkärit anto selviytymisen mahollisuuksiks 70% ennen ensimmäistä leikkausta. nyt sanottiin jo että 40%. ja valmistelivat jo siihenkin että pakosti toinenkaan leikkaus ei onnistu. sädehoitojakin on yritetty, kemoterapiaa yms. oon vasta 15v, ripari ois ollu edessä ja kaikkee. nyt se jää kokematta.
kukaan ulkopuolinen ei tienny täst ennen ku koulus piti tehä esitelmä jostaa omavalitsemast aiheest. mä tein syövästä. opettaja sitte heti esitelmän jälkee kysy että "montakos kirjaa jouduit lukemaa että sait nuo kaikki tiedot?" sanoin siihen että en yhtään. opettajan ilme tiukkeni ja se tivas että pakkohan sun oli lukea, ethän sä muuten tuota kaikkea voi tietää. siin sit seisoin luokan eessä ja toistin vaa että en yhtää kirjaa lukenu. opettaja keksi sitte että "no kai se riikka tietää ettei esitelmien kopioimista internetistä katsota läpi sormien??" kielsin tietys että oisin muka kopsannu netist, koska en tehnyt niin. opettaja vaan sano että valehtelu ei nyt auta. mun oli pakko sanoo sitte et sen takii tiiän noi kaikki asiat koska mul itelläni on syöpä. meni opettaja aika hiljaseks, niinku koko muukii luokka...
en nyt tiiä miten toi koulujuttu tohon liitty mut kirjotinpahan nyt kuitenkii....
kukaan ulkopuolinen ei tienny täst ennen ku koulus piti tehä esitelmä jostaa omavalitsemast aiheest. mä tein syövästä. opettaja sitte heti esitelmän jälkee kysy että "montakos kirjaa jouduit lukemaa että sait nuo kaikki tiedot?" sanoin siihen että en yhtään. opettajan ilme tiukkeni ja se tivas että pakkohan sun oli lukea, ethän sä muuten tuota kaikkea voi tietää. siin sit seisoin luokan eessä ja toistin vaa että en yhtää kirjaa lukenu. opettaja keksi sitte että "no kai se riikka tietää ettei esitelmien kopioimista internetistä katsota läpi sormien??" kielsin tietys että oisin muka kopsannu netist, koska en tehnyt niin. opettaja vaan sano että valehtelu ei nyt auta. mun oli pakko sanoo sitte et sen takii tiiän noi kaikki asiat koska mul itelläni on syöpä. meni opettaja aika hiljaseks, niinku koko muukii luokka...
en nyt tiiä miten toi koulujuttu tohon liitty mut kirjotinpahan nyt kuitenkii....
Vastaukset 8
Vanhimmat
En paljon muuta voi sanoa kuin että VOIMIA!!!!
En tiedä miten sinua voisi lohduttaa...turvaudu vanhempiisi, kavereihisi...toivotaan että juuri sinä kuulut siihen ryhmään joka selviää.
Itsekin äitinä ja rintasyöpää sairastavana ajattelen joskus että minähän olen elänyt sentään jo kohta 50 v...mutta sulla 15 v...;( se on väärin..
Kerrothan kuulumisiasi tänne, jos jaksat?
Miten olet kestänyt kemohoidot?
Sori jos kysyn, mut mitä oireita sulla on? Toivottavasti selviät. Lääkärit tekee kaikkensa et ne pystys pelastaa sun henkes. Voimia, kyl sä selviät!
Pappallani oli aivokasvain, tosin vasta viisikymppisenä. Se leikattiin ja ei ollut mikään 100% mahis onnistumiseen, mutta onnistui silti. Jotain häiriöitä tuli puhumiseen, afasiaa tms, mutta se saattoi johtua myös siitä että pappani on ollut suurimman osan elämästään alkoholisti...Nyt pappa on jo kuollut muttei tohon aivokasvaimeen.
Se on todella väärin että sun ikäisille tulee jotain noin vakavaa. Mun lapsuudenystäväni kuoli leukemiaan 16-vuotiaana, eikä sitä todellakaan voi ymmärtää miksi juuri hän, miksi niin nuorena..Itsellänikin on vakava, elämää rajoittava sairaus mutta siihen ei kuole. Eräs tuttavani taasen on halvaantunut navasta alaspäin, ja hänellä ei sen takia ole kauheasti elinvoimaa ja tahtoa nauttia elämästä..
Luotetaan kuitenkin siihen että lääkärit tekevät parhaansa. Kyllä kaikella on tarkoituksensa. Jos selviät, niin on tarkoitettu, jos taas käy toisin, odottaa sinua ehkä parempi elämä toisaalla (jos siihen on uskominen). Rohkeutta ja hyvää kesää, nauti joka päivästä täysin siemauksin, sillä jokainen päivä on elämisen arvoinen!
Todella paljon voimia sulle jokaiseen päivään. Muista, että kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo mukanaan, ja sullakin on mahdollisuus selvitä sairaudestasi. Ja elämä jatkuu kuitenkin jossakin, tapahtui sitten mitä tahansa. Nauti nyt auringosta ja ota päivä kerrallaan. Kyllä sinä vielä selviät!
Luettuani Sinusta - aluksi itkin - olenhan kulkenut teini-ikäisen lapseni rinnalla vuosikaudet hänen sairastaessaan syöpää. Tuska on repiä mieleni kappaleiksi, kun ajattelen sitä sisäistä hätää mitä nuori ihminen joutuu kokemaan näin vakavassa tilanteessa. Lohtuna on se, että Suomessa ollaan syöpähoitojen onnistuneisuustilastoissa maailman huipulla. Meiltä kysellään ja meitä mallinnetaan - tosin toisinkinpäin tehdään. - Nyt annan Sinulle neuvon, että ole vaativa asiakas kaikissa sairaalamuodoissa. Kysele - äläkä jätä yhtään kysymystä vaille vastausta tai itseäsi epätietoisuuteen. Hoitomuodot ovat todella kehittyneitä ja mahdollisuuksia tapausta kohti on kymmeniä. Kaiken lisäksi: yritä virittää itsesi paranemaan. Olen seurannut vierestä monta tapausta, jossa lääkärit ovat täydellisen parantumisen jälkeen todenneet, että "tämän ihmisen pelasti hänen hillitön halunsa elää" tmsv. - Lähetän Sinulle paljon kannattelevia ajatuksia. Jos mahdollista, ajattele, että tämäkin ajanjakso on joskus mahtava henkilökohtainen voimavara. Näistäkin olisi monta kannustavaa esimerkkiä, mutta rivit eivät riitä. Halua itsellesi tukihenkilöksi sellainen nuori, joka on selvinnyt omasta syövästään. Heitä on todella runsaasti. Sairaalat auttavat kontaktiin tai lähin syöpäjärjestö. Jos et itse jaksa, niin hoitohenkilöstö tai sairaaloiden sosiaalihoitajat auttavat Sinua tässä. Apuja on tarjolla, mutta usein niitä ei jaksa edes haluta, mutta pinnistele, sillä takaan niistä olevan apua ja heistä saa voimaa kamppaillessa tätä yhä yleistyvää oireyhtymää vastaan. Lämpimästi halaten!
Hei!
Kuule Pikkuinen... minulla on ystävä, joka sairastui aivokasvaimeen 10 vuotta sitten. Äkillisesti ja yllättäen. Leikattiin pikaisesti.
Ei annettu juuri toivoa, kun kaikkea ei saatu poistettua. Hän elää vieläkin vaikka kemoterapia ei tehonnut hänelle. Hän on iloinen, päättävinen, itsepäinen ja äärettömän toimelias ihminen ja hän päätti selviytyä. Ei ole surrut kohtaloaan,ei murehdi, elää päivän kerrallaan, mutta ELÄÄ sen tosi tehokkaasti. Voi sitä naurun ja itkun määrää... :)
Lääkärit ovat aivan ihmeissään. Tapasin hänet muutama päivä sitten ja kertoi, että tilanne on sama kuin 10 ve sitten eikä osaa pelätä enää mitään.
Pidä sinäkin pintasi. Naura älä sure, näytä sille kasvaimelle kumpi on isäntä kumpi renki.
Tuhoa se omalla vastustukyvylläsi. Ota akupunktiota, jolla kehon energiat aukaistaan.
Se todella auttaa, olen kokeillut ja kokenut.
Älä ajattele kuolemista, ajattele vain elämää, mutta hyväksy elämän rajallisuus.Hoida hivenainetasosi ja liiku sen minkä voinniltasi pystyt. Älä lannistu!! Älä anna periksi, älä tuumaakaan. Minä tiedän,e ttä ihmeitä tapahtuu ja toivon todella, että sinä päätät olla ihmeistä se seuraava... Ajattelen sinua.
Ensinnäkin olen todella pahoillani puolestasi. Koko sydämestäni. Vaikka eihän se paljon ole. Luulin itselläni olevan syövän, mutta ilmeisesti kyse oli tulehduksesta. Ehdin kuitenkin pelätä ja tiedän jotain siitä, miltä kuolemanpelko tuntuu. Uskon kuitenkin, että ihan kaikesta voi selvitä jos niin päättää. Luo itsestäsi kuva 80-vuotiaana. Päätä kaikesta huolimatta, että tulet elämään vähintään tuon ikäiseksi. Taistele. Uskon, että olet hieno ihminen ja voit vielä paljon auttaa muitakin ihmisiä. Anteeksi, etten voinut sanoa enempää. Uskotko jälleensyntymiseen? - itse uskon ja se helpotti minua pahimmissa peloissani. Voimia sinulle rakas.