Syksy saapui ihan hiljalleen
se tekeekö talvelle pesää
kun sateella ihan itkeskelee
liekö sillä ikävä kesää.
Tuota tietäne ei yksikään
ei niin karvapää eikä kalju
rumilus suuri ei pienikään
ihminen mokoma nalju
Minäkin tuota ihmettelen
Luojani taivaan alla
sanoja näin kirjoittelen
kirjaimia naputtamalla
Eipä tule mitään tästäkään
ei purua puusta ei roskaa
on kuin kertoisi elämästään
kaikenkarvaista moskaa
Luovu jo hiljaa äijänen
luusi sänkyyn peräkkäin laita
muuttama tunti nukkuen
päätä päiväsi vähäinen kaita.
No, neuvostanne teenkin tuon
illallenne rauhan suon
lähden polstarimaahan unen luo
onnistuneekohan ees tuo?
se tekeekö talvelle pesää
kun sateella ihan itkeskelee
liekö sillä ikävä kesää.
Tuota tietäne ei yksikään
ei niin karvapää eikä kalju
rumilus suuri ei pienikään
ihminen mokoma nalju
Minäkin tuota ihmettelen
Luojani taivaan alla
sanoja näin kirjoittelen
kirjaimia naputtamalla
Eipä tule mitään tästäkään
ei purua puusta ei roskaa
on kuin kertoisi elämästään
kaikenkarvaista moskaa
Luovu jo hiljaa äijänen
luusi sänkyyn peräkkäin laita
muuttama tunti nukkuen
päätä päiväsi vähäinen kaita.
No, neuvostanne teenkin tuon
illallenne rauhan suon
lähden polstarimaahan unen luo
onnistuneekohan ees tuo?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Woihan Ruuneperi hyvä,
kytee kaikissa meissä älyn jyvä.
Kaikille Jumala meille soi,
älynlahjan ja aamunkoin.
Soisinpa päästä aikaan,
jolloin minullekin sanat kaikaa,
olet aika voitokas,
sanoisinko, ihan onnekas.
Sinä olet tosiaan oikea,
eikä naamani ole edes soikea,
mutta saada ajatuksensa sanoiksi,
se, jos mikään on voitoksi.
Niiaan ja kumarran!
Ethän suutu?
.
Kyllä, kyllä syksy on,
kuten sanot.
Taivas yllä
aamu valoton,
lämpömittari ikkunassa
lähelle nollaa
laskemassa.
Aamuvirkut sauvoineen
liikekannalle itsensä saaneet,
reippaasti tallovat lehtien päällä
ulos lähtevät joka säällä.
Koirat myöskin etevät,
isännät ja emännät vetävät
liikkeelle luontoon
polkuja pitkin
saavatpa kuonoon
hajun toisen piskin.
Mitä lie päässä kummankin
happea saavat ainakin.
Liihoitteli pieni keiju
runoilijaa katsomaan.
Peiton suori lämpimästi
suukko viipyi otsallaan.
Silitteli silmäluomet
onnen uneen kantoi.
Reppuun laittoi kaikki huolet
kaikesta kiitoksen antoi.
Että pitää sun laittaa runosi ihan erilleen tuosta Skillanin runonurkasta. Miksi et sinne kirjoita???
saapui taas moittimaan
itse ei muuta saa aikaan
runosoppia mantuu monta
eikä ne kenenkään omia oo
Pyydettiin vastaamaan. Mutta et osannut muuta kuin lapsellisesti mollata. Hyi hyi.
Tulenlieskat, ei Skillan . Hyihyttele itelles vaan. Ikävää sävyäsi ei auta yhtään, vaikka miten monta kysymysmerkkiä laitat.
Palstalla kukoistaa ERIARVOISUUS, MIKSI ? Suurta ihmetystä herättää ?
Ruune on persoona joka olettaa olevansa kaikkien yläpuolella, ilmeisesti " narsisti " luonne.
tuo ruune siinä lajissa.
Sinäpä sen sanoi Ei ookkaan ainoo
Täälähän on meitä monta Ja Runo- Ruune Paras.
.
.
.
.
.
Eihän täällä kukaan kai omista ketjun ketjua, ei palstan palstaa, outoa sekoilua.
Joku heittää viestin viekkaan
sama kun jos kusee hiekkaan,
onhan täällä meitä monta
saattaa haista joskus sonta.
Ruunen runoratsu ravaa
kateellinen ketjun avaa,
alkaa moitteet tulla tupaan
kirjoittajan mielen mukaan.
Syksyn lehti
maahan ehti
siinäkin soi blues...
Laulaa Lasse Mårtenson.
Syksy on saapunut jäädäkseen
vaan talvi sen kaataa aikoinaan.
Ei talvikaan olla voi ikuinen
kevät sen tappaa lämpöinen.
Kesäkin koittaa aikoinaan
ja syksy taas saapuu ajallaan.
Miksi ruune sä olet niin alla päin
saavu seuraamme , ollaan käsikkäin
voitetaan kaikki ilkkujat
me yhdessä ryhmässä sotijat
sanojen kalpamme puhtaat ovat
ja sopuisat otteet liiankin kovat.
Me kuljemme tiemme loppuun asti
ei horjuta nälvinnät, on jossain rasti,
kun löydämme sen on saavutus suuri
eessäämme oleva korkea muuri
on silloin komeesti ylitetty
ja illkujat samalla lannistettu