Tukeeko evoluutioteoria ihmisen yksiavioisuutta?

Tiedetäänkö muuten mistä tämä johtuu? Onko y-kromosomilla varustettu siittiö parempi uimaan munasolulle ja hedelmöittämään sen? Vai meneekö tyttösikiöitä enemmän kesken?

A10097 kirjoitti:

Tiedetäänkö muuten mistä tämä johtuu? Onko y-kromosomilla varustettu siittiö parempi uimaan munasolulle ja hedelmöittämään sen? Vai meneekö tyttösikiöitä enemmän kesken?

tyttösiittiöt ovat hiukan pyöreämpiä, väliaineen vastus kohdussa ja munajohtimessa aiheuttaa suuremman kitkan tyttösiittiöiden etenemiselle. siksi poikasiittiöt pääsevät tilastollisesti merkittävästi useammin hedelmöittämään munasolun.

A10097 kirjoitti:

Tiedetäänkö muuten mistä tämä johtuu? Onko y-kromosomilla varustettu siittiö parempi uimaan munasolulle ja hedelmöittämään sen? Vai meneekö tyttösikiöitä enemmän kesken?

Poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, koska miehiä kuolee sodissa.Luonnonvalinta toimii.

safirella kirjoitti:

Poikia syntyy enemmän kuin tyttöjä, koska miehiä kuolee sodissa.Luonnonvalinta toimii.

Joo, niin se täytyy olla! Siittiöt tietävät, jos joku sota on tulossa ja päättävät keskenään, että x-kromosomilla varustetut siittiöt antavat toisinaan luovutusvoiton. :-)

manna gryn kirjoitti:

tyttösiittiöt ovat hiukan pyöreämpiä, väliaineen vastus kohdussa ja munajohtimessa aiheuttaa suuremman kitkan tyttösiittiöiden etenemiselle. siksi poikasiittiöt pääsevät tilastollisesti merkittävästi useammin hedelmöittämään munasolun.

Lue lisää

Hauskaa. Onko tutkittua tietoa?

A10097 (ek) kirjoitti:

Joo, niin se täytyy olla! Siittiöt tietävät, jos joku sota on tulossa ja päättävät keskenään, että x-kromosomilla varustetut siittiöt antavat toisinaan luovutusvoiton. :-)

Lue lisää

Voihan se johtua naissukupuolen vallanhalusta.Mies on fyysisesti voimakkaampi ja usein myös älykkäämpi kuin nainen.Luonto pitää huolen,että nainen synnyttää ja kokkaa, eikä määräile:)

A10097 (ek) kirjoitti:

Hauskaa. Onko tutkittua tietoa?

http://www.tiede.fi/keskustelut/geenit-ja-biotekniikka-f10/miksi-naisia-syntyy-vahemman-kuin-poikia-t38906.html


varsinaisesti tuossakaan viestiketjussa ei päästä asiasta varmuuteen, joku evoluution tarkoituksenmukaisuus siinä on silti taustalla. luonnonvalinta tuottaa hieman enemmän xy-kromosomisia lapsia.

A10097 kirjoitti:

Tiedetäänkö muuten mistä tämä johtuu? Onko y-kromosomilla varustettu siittiö parempi uimaan munasolulle ja hedelmöittämään sen? Vai meneekö tyttösikiöitä enemmän kesken?

Minulle opetettiin aikanaan koulussa, että tyttölapset ovat parempia selviytymään. Poikalasten kuolleisuus on suurempi kuin tyttölasten. Tällä silloin selitettiin asiaa. En tiedä, onko totuus paljon tuosta muuttunut.

manna gryn kirjoitti:

http://www.tiede.fi/keskustelut/geenit-ja-biotekniikka-f10/miksi-naisia-syntyy-vahemman-kuin-poikia-t38906.html


varsinaisesti tuossakaan viestiketjussa ei päästä asiasta varmuuteen, joku evoluution tarkoituksenmukaisuus siinä on silti taustalla. luonnonvalinta tuottaa hieman enemmän xy-kromosomisia lapsia.

Lue lisää

Evoluution tarkoituksenmukaisuus näkyy siinä, että kloonaantumisen lisäksi on kehittynyt kahteen eri sukupuoleen perustuva jälkeläisten tuotantomenetelmä, jossa syntyy olennaisesti vanhemmistaan poikkeavia jälkeläisisä (((likimain 50/50 jaolla))).

Se, että jokin mekanismi jatkuvasti tai tietyissä yhteiskunan tilanteissa tuottaa hieman enemmän poikia, voi olla vain mekanismin piirre, joka ei haittaa evoluutiota, tai se voi olla evoluution valinnan tulos.

Minun on vaikea uskoa valinnan tulokseen tällä kohden. Se, että jokin nyanssi sattuu näyttämään tarkoituksenmukaiselta, ei vielä tarkoita, että se olisi tekeytynyt sellaiseksi juuri siihen tarkoituksenmukaisuusnäkökantaan liittyvästä syystä.

Oikeassa olet vallanhalun suhteen. Avioliittoni oli pelkkää valttaistelua! Meillä oli taistelu siitä,kumpi oli älykkäämpi.Jälki oli todella rumaa!En ole ylpeä siitä, että voitin.Toisilla on kai perimästään johtuen parempi onni löytää oikea kumppani ensimmäisellä kerralla.Kakkosvaimo on apina.kakkosaviomies on apina.Toisesta liitosta tulee kopio ensimmäisestä.Jos pystyy olemaan niin nöyrä, että voi rakastaa ja kunnioittaa puolisonsa ensimmäistä siippaa,ristiriidat ovat vähäisiä.Mutta se haiskahtaa haaremielämältä.Toisessa liitossa kärsii identiteetti ja itsekunnioitus.Suurin osa kakkossiipoista haukkuu edeltäjäänsä.Koira seuraa isäntää:D

safirella kirjoitti:

Oikeassa olet vallanhalun suhteen. Avioliittoni oli pelkkää valttaistelua! Meillä oli taistelu siitä,kumpi oli älykkäämpi.Jälki oli todella rumaa!En ole ylpeä siitä, että voitin.Toisilla on kai perimästään johtuen parempi onni löytää oikea kumppani ensimmäisellä kerralla.Kakkosvaimo on apina.kakkosaviomies on apina.Toisesta liitosta tulee kopio ensimmäisestä.Jos pystyy olemaan niin nöyrä, että voi rakastaa ja kunnioittaa puolisonsa ensimmäistä siippaa,ristiriidat ovat vähäisiä.Mutta se haiskahtaa haaremielämältä.Toisessa liitossa kärsii identiteetti ja itsekunnioitus.Suurin osa kakkossiipoista haukkuu edeltäjäänsä.Koira seuraa isäntää:D

Lue lisää

Erottu avioliitto on muistoissa kuin kolaroitu auto.
Kuka sellaisista muistoista saa nautintoa. Rikkimennyt avioliitto syö seuraavaan liittoon menneitä . Ja kolmas liitto ei ole muuta kompromissi jonka molemmat tietävät jo ryhtyessään.
Minä en halua nähdä edes entistä puolisoani, joten minä olen muuttunut kun yksi ihminen on maailmassani vihatuin olento.

ursula x kirjoitti:

Erottu avioliitto on muistoissa kuin kolaroitu auto.
Kuka sellaisista muistoista saa nautintoa. Rikkimennyt avioliitto syö seuraavaan liittoon menneitä . Ja kolmas liitto ei ole muuta kompromissi jonka molemmat tietävät jo ryhtyessään.
Minä en halua nähdä edes entistä puolisoani, joten minä olen muuttunut kun yksi ihminen on maailmassani vihatuin olento.

Lue lisää

ursula x ! Minä vihasin exääni niin paljon,etten ottanut häneen mitään yhteyttä 17 vuoteen! Sitten meistä tuli isovanhempia ja katsoin velvollisuudekseni kertoa hänelle. Hän oli muuttunut mies.Voi vattu jos tietäisit mikä shokki minulle oli kun hän kertoi,miten se viimeinen 17 vuotta oli mennyt!Olisi pitänyt ottaa yhteyttä paljon aikaisemmin ja antaa anteeksi molempien.

safirella kirjoitti:

Oikeassa olet vallanhalun suhteen. Avioliittoni oli pelkkää valttaistelua! Meillä oli taistelu siitä,kumpi oli älykkäämpi.Jälki oli todella rumaa!En ole ylpeä siitä, että voitin.Toisilla on kai perimästään johtuen parempi onni löytää oikea kumppani ensimmäisellä kerralla.Kakkosvaimo on apina.kakkosaviomies on apina.Toisesta liitosta tulee kopio ensimmäisestä.Jos pystyy olemaan niin nöyrä, että voi rakastaa ja kunnioittaa puolisonsa ensimmäistä siippaa,ristiriidat ovat vähäisiä.Mutta se haiskahtaa haaremielämältä.Toisessa liitossa kärsii identiteetti ja itsekunnioitus.Suurin osa kakkossiipoista haukkuu edeltäjäänsä.Koira seuraa isäntää:D

Lue lisää

"Toisesta liitosta tulee kopio ensimmäisestä."

Ei välttämättä.

Ensimmäinen liitto oli ensihuuman jälkeen outoa, sitten hankalaa ja lopulta kuin helvettiä. Tämä toinen on ihanaa; arkea ja juhlaa, tavallista elämää, mutta hienon ihmisen kanssa nautinnollista.

Kyllä kannatti!

exälänexasukki kirjoitti:

ursula x ! Minä vihasin exääni niin paljon,etten ottanut häneen mitään yhteyttä 17 vuoteen! Sitten meistä tuli isovanhempia ja katsoin velvollisuudekseni kertoa hänelle. Hän oli muuttunut mies.Voi vattu jos tietäisit mikä shokki minulle oli kun hän kertoi,miten se viimeinen 17 vuotta oli mennyt!Olisi pitänyt ottaa yhteyttä paljon aikaisemmin ja antaa anteeksi molempien.

Lue lisää

Suunnilleen saman verran on omastanikin ,-95.
Olen antanut anteeksi omasta puolestani, mutta nähdä en halua.

Luulen, että se ei ole aivan noin yksinkertaista. Jollain lajeilla parisuhde on kiinteä, toisilla taas ei. Molemmissa on tavoissa on puolensa. Se, että uros parittelee elämänsä aikana niin monen naaraan kanssa kuin mahdollista saattaa itse asiassa tuottaa urokselle enemmän sukukypsäksi selvinneitä jälkeläisiä, kuin yhteen naaraaseen ja tämän jälkeläisiin satsaaminen, ja on hyvin yleinen taktiikka myös nisäkkäiden keskuudessa. Lähimmät sukulaisemme simpanssit esimerkiksi eivät muodosta uskollisia parisuhteita.

Ihmisellä saattaa olla taipumus muodostaa kiinteitä parisuhteita tai sitten ei. Joka tapauksessa se, millaisia perheitä ihmiset muodostavat, näyttäisi olevan enemmän kulttuurin kuin biologian ohjailemaa. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että jos kulttuuri ei merkittävästi rajoita ihmisten seksuaalista käyttäytymistä, useimmilla ihmisillä on enemmän kuin yksi partneri elämänsä aikana.

Vaikka evoluutio olisi koodannut esimerkiksi ihmisnaaraisiin voimakkaan halun käyttää parittelukumppani ravinnoksi parittelun päätteeksi, se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi niin tehdä. Evoluutio ei ole mikään ihmisen käytöksen ohjekirja. Se vain kertoo meille vain, millaisia valintapaineita yhden sortin kädellisiin on kohdistunut ympäristössä, jonka ne ovat itse hylänneet tai tuhonneet ajat sitten.

herttainenhertta kirjoitti:

Luulen, että se ei ole aivan noin yksinkertaista. Jollain lajeilla parisuhde on kiinteä, toisilla taas ei. Molemmissa on tavoissa on puolensa. Se, että uros parittelee elämänsä aikana niin monen naaraan kanssa kuin mahdollista saattaa itse asiassa tuottaa urokselle enemmän sukukypsäksi selvinneitä jälkeläisiä, kuin yhteen naaraaseen ja tämän jälkeläisiin satsaaminen, ja on hyvin yleinen taktiikka myös nisäkkäiden keskuudessa. Lähimmät sukulaisemme simpanssit esimerkiksi eivät muodosta uskollisia parisuhteita.

Ihmisellä saattaa olla taipumus muodostaa kiinteitä parisuhteita tai sitten ei. Joka tapauksessa se, millaisia perheitä ihmiset muodostavat, näyttäisi olevan enemmän kulttuurin kuin biologian ohjailemaa. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että jos kulttuuri ei merkittävästi rajoita ihmisten seksuaalista käyttäytymistä, useimmilla ihmisillä on enemmän kuin yksi partneri elämänsä aikana.

Vaikka evoluutio olisi koodannut esimerkiksi ihmisnaaraisiin voimakkaan halun käyttää parittelukumppani ravinnoksi parittelun päätteeksi, se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi niin tehdä. Evoluutio ei ole mikään ihmisen käytöksen ohjekirja. Se vain kertoo meille vain, millaisia valintapaineita yhden sortin kädellisiin on kohdistunut ympäristössä, jonka ne ovat itse hylänneet tai tuhonneet ajat sitten.

Lue lisää

"Luulen, että se ei ole aivan noin yksinkertaista." (Ja muita mainiota ajatuksia hertaiseltahertalta)

Tietenkään kokonaisuus ei ole niin yksinketainen mitä toin esille, mutta pidän kannaottoani sinänsä validina.

Ensinnäkin ajattelen, että ominaisuus on ollut hyödyllinen ja mahdollisesti siksi säilynyt ominaisuus riippumatta siitä onko se geneettinen vai kulttuurisidonnainen ominaisuus.

Toisaalta ajattelen omien kokemusten ja havaintojen kautta, että ihmisellä on taipumus kiinteään parisuhteeseen. Vaikkei todellakaan aina vain yhteen, ei aina elämänmittaiseen, eikä aina vailla vailla syrjähyppyjä ja/tai kiinteitä lisäsuhteita.

Itse asiassa pyrin kommentillani tuomaan esille lisänäkökulman safirellan aloituksen kysymyspariin 'Onko ihminen tarkoitettu yksiavioiseksi?Edistääkö se evoluutiota?'. En osaa ajatella, että jokin taipumus olisi 'tarkoitettu edistämään' kehitystä. Mieluummin näen asian niin, että mikäli sattuman oikkuna syntyneestä taipumuksesta on hyötyä (joskus jopa siinä määrin, että se saattaa estää lajia karsiutumasta pois maailmankartalta), niin sillä on hyvää potentiaalia tulla vallitsevaksi.

Jos ajatellaan ihmisen genomin kehitystä satoja tuhansia vuosia sitten, ja muiden eläinten genomien kehityksiä, niin on hyvä pohtia myös tilanteita jälkeläisten huolehtimisen, ruuanhankinnan ja vihollisten kannaltakin. Jos ihminen olisi vain keskittynyt tuottamaan mahdollismman paljon jälkeläisiä kenen hyvänsä kanssa, niin lapsilla olisi ollut heikommat mahdollisuudet selvitä jälkeläistentuottovaiheeseen. Pidän luonnollisena, että ihmisen kohdalla parisuhde ja kiinteä perheyhteys (laumayhteyden lisäksi) on ollut suotuisa juttu.

Ihminen on lisäksi poikkeuksellisen älykäs olento ja pystyy tekemään viettiensä vastaisiakin rationaalisia valintoja, mikä toisaalta voi mainiosti johtaa kulttuurilliseen parisuhdeihanteeseen. Voisiko älynvarainen parisuhde ja perheestä huolehtiminen olla jonkinlainen geeniemme lahja, joka on tehnyt meistä kumallisia moraalinvartijoita? :-)

A10097 kirjoitti:

"Luulen, että se ei ole aivan noin yksinkertaista." (Ja muita mainiota ajatuksia hertaiseltahertalta)

Tietenkään kokonaisuus ei ole niin yksinketainen mitä toin esille, mutta pidän kannaottoani sinänsä validina.

Ensinnäkin ajattelen, että ominaisuus on ollut hyödyllinen ja mahdollisesti siksi säilynyt ominaisuus riippumatta siitä onko se geneettinen vai kulttuurisidonnainen ominaisuus.

Toisaalta ajattelen omien kokemusten ja havaintojen kautta, että ihmisellä on taipumus kiinteään parisuhteeseen. Vaikkei todellakaan aina vain yhteen, ei aina elämänmittaiseen, eikä aina vailla vailla syrjähyppyjä ja/tai kiinteitä lisäsuhteita.

Itse asiassa pyrin kommentillani tuomaan esille lisänäkökulman safirellan aloituksen kysymyspariin 'Onko ihminen tarkoitettu yksiavioiseksi?Edistääkö se evoluutiota?'. En osaa ajatella, että jokin taipumus olisi 'tarkoitettu edistämään' kehitystä. Mieluummin näen asian niin, että mikäli sattuman oikkuna syntyneestä taipumuksesta on hyötyä (joskus jopa siinä määrin, että se saattaa estää lajia karsiutumasta pois maailmankartalta), niin sillä on hyvää potentiaalia tulla vallitsevaksi.

Jos ajatellaan ihmisen genomin kehitystä satoja tuhansia vuosia sitten, ja muiden eläinten genomien kehityksiä, niin on hyvä pohtia myös tilanteita jälkeläisten huolehtimisen, ruuanhankinnan ja vihollisten kannaltakin. Jos ihminen olisi vain keskittynyt tuottamaan mahdollismman paljon jälkeläisiä kenen hyvänsä kanssa, niin lapsilla olisi ollut heikommat mahdollisuudet selvitä jälkeläistentuottovaiheeseen. Pidän luonnollisena, että ihmisen kohdalla parisuhde ja kiinteä perheyhteys (laumayhteyden lisäksi) on ollut suotuisa juttu.

Ihminen on lisäksi poikkeuksellisen älykäs olento ja pystyy tekemään viettiensä vastaisiakin rationaalisia valintoja, mikä toisaalta voi mainiosti johtaa kulttuurilliseen parisuhdeihanteeseen. Voisiko älynvarainen parisuhde ja perheestä huolehtiminen olla jonkinlainen geeniemme lahja, joka on tehnyt meistä kumallisia moraalinvartijoita? :-)

Lue lisää

Simpanssit (ja useat muut lajit) huolehtivat myös jälkeläisistään pitkään niiden syntymän jälkeen ja panostavat siis jälkeläisten selviämiseen määrän sijaan. Siihen simpanssit eivät tarvitse uskollista parisuhdetta enkä ole edelleenkään vakuuttunut, että ihmiselläkään on ollut vahvoja valintapaineita yksiavioisuuden puoleen.

Ihmiskulttuureissa on kehittynyt kaikenlaisia parisuhdemalleja, joista vain yksi (joskin nykyään yleisin) on sellainen jossa uskollista ja ikuista kahden välistä parisuhdetta pidetään ihanteena. Se, että se sattuu olemaan normi juuri meidän kulttuurissamme saa meidät ehkä turhankin herkästi kuvittelemaan, että sille olisi evolutiiviset perusteet. Lisäksi se, että se niin kovin harvoin toteutuu, jos siihen ei pakoteta tai painosteta, antaa minusta vinkkiä siitä, että meillä ei ole siihen niin vahva taipumus, kuin mitä ehkä haluaisimme uskoa.

Jos meillä on moraalinvartijageeni, onko meillä myös besserwissergeeni ja kaikki oli ennen paremmin -geeni? Onko äitis oli -geeni yleistynyt geenipoolissamme vasta parin tuoreimman sukupolven aikana?

llll>-

herttainenhertta kirjoitti:

Simpanssit (ja useat muut lajit) huolehtivat myös jälkeläisistään pitkään niiden syntymän jälkeen ja panostavat siis jälkeläisten selviämiseen määrän sijaan. Siihen simpanssit eivät tarvitse uskollista parisuhdetta enkä ole edelleenkään vakuuttunut, että ihmiselläkään on ollut vahvoja valintapaineita yksiavioisuuden puoleen.

Ihmiskulttuureissa on kehittynyt kaikenlaisia parisuhdemalleja, joista vain yksi (joskin nykyään yleisin) on sellainen jossa uskollista ja ikuista kahden välistä parisuhdetta pidetään ihanteena. Se, että se sattuu olemaan normi juuri meidän kulttuurissamme saa meidät ehkä turhankin herkästi kuvittelemaan, että sille olisi evolutiiviset perusteet. Lisäksi se, että se niin kovin harvoin toteutuu, jos siihen ei pakoteta tai painosteta, antaa minusta vinkkiä siitä, että meillä ei ole siihen niin vahva taipumus, kuin mitä ehkä haluaisimme uskoa.

Jos meillä on moraalinvartijageeni, onko meillä myös besserwissergeeni ja kaikki oli ennen paremmin -geeni? Onko äitis oli -geeni yleistynyt geenipoolissamme vasta parin tuoreimman sukupolven aikana?

llll>-

Lue lisää

"Simpanssit (ja useat muut lajit) huolehtivat myös jälkeläisistään pitkään niiden syntymän jälkeen ja panostavat siis jälkeläisten selviämiseen määrän sijaan."

Juu. Tämähän on tarpeen lajeilla, joilla jälkeläisten monimutkaisuus vaatii pitkän kehitysvaiheen vielä kohdun ulkopuolella.

"Siihen simpanssit eivät tarvitse uskollista parisuhdetta enkä ole edelleenkään vakuuttunut, että ihmiselläkään on ollut vahvoja valintapaineita yksiavioisuuden puoleen."

Simpanssi on näppärä kiipeämään puuhun pakoon jellonia eikä hetikään niin riippuvainen iskän kotiin kantamasta elukanraadosta.

"Ihmiskulttuureissa on kehittynyt kaikenlaisia parisuhdemalleja, joista vain yksi (joskin nykyään yleisin) on sellainen jossa uskollista ja ikuista kahden välistä parisuhdetta pidetään ihanteena. Se, että se sattuu olemaan normi juuri meidän kulttuurissamme saa meidät ehkä turhankin herkästi kuvittelemaan, että sille olisi evolutiiviset perusteet."

Ymmärrän pointin ja pidän sitä varteenotettavana. Vertaan sitä kuitenkin puhtaalta pöydältä siihen vaihtoehtoon, että kulttuurievoluutiokin voi myötäillä luontaisia taipumuksia.

"Lisäksi se, että se niin kovin harvoin toteutuu, jos siihen ei pakoteta tai painosteta, antaa minusta vinkkiä siitä, että meillä ei ole siihen niin vahva taipumus, kuin mitä ehkä haluaisimme uskoa."

Kannattaa huomata, että nykyajan sosiaalinen ympäristö tarjoaa turvaverkon, jonka varaan voi pudottautua, kun partneri alkaa nyppiä. Tämä ei poista sitä vimmaa, jolla nuoret rakastuvat yhteen mielitiettyyn ja haluavat perustaa ihanan pikku perheen. Eikä poista sitä syvää kiintymystä, jota ihmislasten isä niin usein kokee puolisoaan ja lapsiaan kohtaan kuolemaansa saakka. Melkeinpä sanoisin, että kulttuuri työurineen ja pikkujouluineen on toisinaan vastaan luontaista kiintymystaipumusta.

"Jos meillä on moraalinvartijageeni, onko meillä myös besserwissergeeni ja kaikki oli ennen paremmin -geeni? Onko äitis oli -geeni yleistynyt geenipoolissamme vasta parin tuoreimman sukupolven aikana?"

Hyvin käänsit huumoriksi, mutta 'geeniemme lahjalla' tarkoitin ihan vakavasti, että kykymme käsitellä asioita rationaalisesti antaa meille mahdollisuuden toimia viettejämme vastaan. Tuo kyky olisi voinut kehittää järkevänä ja moraalikoodistoon soveliaana pidetyn siveellisen parisuhdemallin. (Myönnytys sinun näkemyksellesi.)

herttainenhertta kirjoitti:

Simpanssit (ja useat muut lajit) huolehtivat myös jälkeläisistään pitkään niiden syntymän jälkeen ja panostavat siis jälkeläisten selviämiseen määrän sijaan. Siihen simpanssit eivät tarvitse uskollista parisuhdetta enkä ole edelleenkään vakuuttunut, että ihmiselläkään on ollut vahvoja valintapaineita yksiavioisuuden puoleen.

Ihmiskulttuureissa on kehittynyt kaikenlaisia parisuhdemalleja, joista vain yksi (joskin nykyään yleisin) on sellainen jossa uskollista ja ikuista kahden välistä parisuhdetta pidetään ihanteena. Se, että se sattuu olemaan normi juuri meidän kulttuurissamme saa meidät ehkä turhankin herkästi kuvittelemaan, että sille olisi evolutiiviset perusteet. Lisäksi se, että se niin kovin harvoin toteutuu, jos siihen ei pakoteta tai painosteta, antaa minusta vinkkiä siitä, että meillä ei ole siihen niin vahva taipumus, kuin mitä ehkä haluaisimme uskoa.

Jos meillä on moraalinvartijageeni, onko meillä myös besserwissergeeni ja kaikki oli ennen paremmin -geeni? Onko äitis oli -geeni yleistynyt geenipoolissamme vasta parin tuoreimman sukupolven aikana?

llll>-

Lue lisää

"llll>-"

Parisuhteen merkittävyydestä todistaa hyvin seuraava kristillisen vakaumuksen omaavan piirtäjän sikahyvä tuotos:

http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135269682702.gif

A10097 kirjoitti:

"Simpanssit (ja useat muut lajit) huolehtivat myös jälkeläisistään pitkään niiden syntymän jälkeen ja panostavat siis jälkeläisten selviämiseen määrän sijaan."

Juu. Tämähän on tarpeen lajeilla, joilla jälkeläisten monimutkaisuus vaatii pitkän kehitysvaiheen vielä kohdun ulkopuolella.

"Siihen simpanssit eivät tarvitse uskollista parisuhdetta enkä ole edelleenkään vakuuttunut, että ihmiselläkään on ollut vahvoja valintapaineita yksiavioisuuden puoleen."

Simpanssi on näppärä kiipeämään puuhun pakoon jellonia eikä hetikään niin riippuvainen iskän kotiin kantamasta elukanraadosta.

"Ihmiskulttuureissa on kehittynyt kaikenlaisia parisuhdemalleja, joista vain yksi (joskin nykyään yleisin) on sellainen jossa uskollista ja ikuista kahden välistä parisuhdetta pidetään ihanteena. Se, että se sattuu olemaan normi juuri meidän kulttuurissamme saa meidät ehkä turhankin herkästi kuvittelemaan, että sille olisi evolutiiviset perusteet."

Ymmärrän pointin ja pidän sitä varteenotettavana. Vertaan sitä kuitenkin puhtaalta pöydältä siihen vaihtoehtoon, että kulttuurievoluutiokin voi myötäillä luontaisia taipumuksia.

"Lisäksi se, että se niin kovin harvoin toteutuu, jos siihen ei pakoteta tai painosteta, antaa minusta vinkkiä siitä, että meillä ei ole siihen niin vahva taipumus, kuin mitä ehkä haluaisimme uskoa."

Kannattaa huomata, että nykyajan sosiaalinen ympäristö tarjoaa turvaverkon, jonka varaan voi pudottautua, kun partneri alkaa nyppiä. Tämä ei poista sitä vimmaa, jolla nuoret rakastuvat yhteen mielitiettyyn ja haluavat perustaa ihanan pikku perheen. Eikä poista sitä syvää kiintymystä, jota ihmislasten isä niin usein kokee puolisoaan ja lapsiaan kohtaan kuolemaansa saakka. Melkeinpä sanoisin, että kulttuuri työurineen ja pikkujouluineen on toisinaan vastaan luontaista kiintymystaipumusta.

"Jos meillä on moraalinvartijageeni, onko meillä myös besserwissergeeni ja kaikki oli ennen paremmin -geeni? Onko äitis oli -geeni yleistynyt geenipoolissamme vasta parin tuoreimman sukupolven aikana?"

Hyvin käänsit huumoriksi, mutta 'geeniemme lahjalla' tarkoitin ihan vakavasti, että kykymme käsitellä asioita rationaalisesti antaa meille mahdollisuuden toimia viettejämme vastaan. Tuo kyky olisi voinut kehittää järkevänä ja moraalikoodistoon soveliaana pidetyn siveellisen parisuhdemallin. (Myönnytys sinun näkemyksellesi.)

Lue lisää

Olen täysin yhtä mieltä siitä, että kykymme käsitellä asioita (rationaalisesti) antaa meille mahdollisuuden toimia viettejämme vastaan.

Voi olla, että meillä on joku vietti, joka saa haluamaan pitkää suhdetta. Toisaalta meillä saattaa olla vietti vaihtaa kumppania, kun rakastumisen tunne on väljähtynyt. Mutta väitän, että kulttuurien observoiminen ei kerro meille, kumpi vietti on vahvempi. Meillä luulisi olevan hyvin vahva vietti suojella omaa jälkikasvuamme, muuta kulttuuri ohittaa senkin mennen tullen. Oma lapsi saatetaan tappaa, jos se on väärää sukupuolta tai aiheuttaa perheelle häpeää. Ja jos lapsilukua pystytään rajottamaan, sitä yleensä rajoitetaan, jopa nollaan.

Kiintymys omiin lapsiin ei ole ollenkaan itsestään selvä asia, eikä sitä varsinkaan ole kiintymys puolisoon. Ja kiintymys saattaa vaihtua kaunaksi ja kostonhaluksi, mikä on eroissa peräti yleistä. Puolison surmaaminenkaan ei ikävä kyllä ole kovin harvinaista, mutta se on vähentynyt, kun eron saaminen on helpottunut.

Meidän kulttuurimme idealisoi rakastumista ja rakkautta, mutta kaikissa kulttuureissa - etenkään historiallisesti tarkasteltuna - parisuhteiden ei ole katsottu edellyttävän rakastumista. Järjestetyt avioliitot ovat nykyäänkin hyvin yleisiä ja ainakin 17 maassa harjoitetaan morsiamen ryöstöjä*, joissa nainen riistetään perheensä luota eikä häneltä kysytä, haluaako hän naimisiin tai kenen kanssa. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät sellaista toimintaa luonnollisena, evoluution suorana tuotteena.

Riippuen kulttuurista, rakkaus ja kiintymys voidaan nähdä parisuhteen edellytyksenä tai kivana muttei välttämättömänä lisänä. Onko meidän kulttuurimme sitten "luonnollisempi" rakkauden palvonnassaan? Entä parempi?

* http://www.independent.co.uk/news/world/politics/bridenapping-ndash-a-growing-hidden-crime-2367811.html

A10097 kirjoitti:

"Simpanssit (ja useat muut lajit) huolehtivat myös jälkeläisistään pitkään niiden syntymän jälkeen ja panostavat siis jälkeläisten selviämiseen määrän sijaan."

Juu. Tämähän on tarpeen lajeilla, joilla jälkeläisten monimutkaisuus vaatii pitkän kehitysvaiheen vielä kohdun ulkopuolella.

"Siihen simpanssit eivät tarvitse uskollista parisuhdetta enkä ole edelleenkään vakuuttunut, että ihmiselläkään on ollut vahvoja valintapaineita yksiavioisuuden puoleen."

Simpanssi on näppärä kiipeämään puuhun pakoon jellonia eikä hetikään niin riippuvainen iskän kotiin kantamasta elukanraadosta.

"Ihmiskulttuureissa on kehittynyt kaikenlaisia parisuhdemalleja, joista vain yksi (joskin nykyään yleisin) on sellainen jossa uskollista ja ikuista kahden välistä parisuhdetta pidetään ihanteena. Se, että se sattuu olemaan normi juuri meidän kulttuurissamme saa meidät ehkä turhankin herkästi kuvittelemaan, että sille olisi evolutiiviset perusteet."

Ymmärrän pointin ja pidän sitä varteenotettavana. Vertaan sitä kuitenkin puhtaalta pöydältä siihen vaihtoehtoon, että kulttuurievoluutiokin voi myötäillä luontaisia taipumuksia.

"Lisäksi se, että se niin kovin harvoin toteutuu, jos siihen ei pakoteta tai painosteta, antaa minusta vinkkiä siitä, että meillä ei ole siihen niin vahva taipumus, kuin mitä ehkä haluaisimme uskoa."

Kannattaa huomata, että nykyajan sosiaalinen ympäristö tarjoaa turvaverkon, jonka varaan voi pudottautua, kun partneri alkaa nyppiä. Tämä ei poista sitä vimmaa, jolla nuoret rakastuvat yhteen mielitiettyyn ja haluavat perustaa ihanan pikku perheen. Eikä poista sitä syvää kiintymystä, jota ihmislasten isä niin usein kokee puolisoaan ja lapsiaan kohtaan kuolemaansa saakka. Melkeinpä sanoisin, että kulttuuri työurineen ja pikkujouluineen on toisinaan vastaan luontaista kiintymystaipumusta.

"Jos meillä on moraalinvartijageeni, onko meillä myös besserwissergeeni ja kaikki oli ennen paremmin -geeni? Onko äitis oli -geeni yleistynyt geenipoolissamme vasta parin tuoreimman sukupolven aikana?"

Hyvin käänsit huumoriksi, mutta 'geeniemme lahjalla' tarkoitin ihan vakavasti, että kykymme käsitellä asioita rationaalisesti antaa meille mahdollisuuden toimia viettejämme vastaan. Tuo kyky olisi voinut kehittää järkevänä ja moraalikoodistoon soveliaana pidetyn siveellisen parisuhdemallin. (Myönnytys sinun näkemyksellesi.)

Lue lisää

Lisäisin, että ihminen niin kuin simpanssikin vaikuttaisi olevan vahvasti yhteisöllinen eläin, mikä on omiaan vähentämään riippuvuutta puolisosta, ei vain nykyaikana, vaan jo siellä savannilla.

A10097 kirjoitti:

"llll>-"

Parisuhteen merkittävyydestä todistaa hyvin seuraava kristillisen vakaumuksen omaavan piirtäjän sikahyvä tuotos:

http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135269682702.gif

Lue lisää

Sehän todistaa yhtä vahvasti sekä parisuhteen merkittävyydestä että lyijykynien ylivoimaisuudesta. :)

herttainenhertta kirjoitti:

Olen täysin yhtä mieltä siitä, että kykymme käsitellä asioita (rationaalisesti) antaa meille mahdollisuuden toimia viettejämme vastaan.

Voi olla, että meillä on joku vietti, joka saa haluamaan pitkää suhdetta. Toisaalta meillä saattaa olla vietti vaihtaa kumppania, kun rakastumisen tunne on väljähtynyt. Mutta väitän, että kulttuurien observoiminen ei kerro meille, kumpi vietti on vahvempi. Meillä luulisi olevan hyvin vahva vietti suojella omaa jälkikasvuamme, muuta kulttuuri ohittaa senkin mennen tullen. Oma lapsi saatetaan tappaa, jos se on väärää sukupuolta tai aiheuttaa perheelle häpeää. Ja jos lapsilukua pystytään rajottamaan, sitä yleensä rajoitetaan, jopa nollaan.

Kiintymys omiin lapsiin ei ole ollenkaan itsestään selvä asia, eikä sitä varsinkaan ole kiintymys puolisoon. Ja kiintymys saattaa vaihtua kaunaksi ja kostonhaluksi, mikä on eroissa peräti yleistä. Puolison surmaaminenkaan ei ikävä kyllä ole kovin harvinaista, mutta se on vähentynyt, kun eron saaminen on helpottunut.

Meidän kulttuurimme idealisoi rakastumista ja rakkautta, mutta kaikissa kulttuureissa - etenkään historiallisesti tarkasteltuna - parisuhteiden ei ole katsottu edellyttävän rakastumista. Järjestetyt avioliitot ovat nykyäänkin hyvin yleisiä ja ainakin 17 maassa harjoitetaan morsiamen ryöstöjä*, joissa nainen riistetään perheensä luota eikä häneltä kysytä, haluaako hän naimisiin tai kenen kanssa. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät sellaista toimintaa luonnollisena, evoluution suorana tuotteena.

Riippuen kulttuurista, rakkaus ja kiintymys voidaan nähdä parisuhteen edellytyksenä tai kivana muttei välttämättömänä lisänä. Onko meidän kulttuurimme sitten "luonnollisempi" rakkauden palvonnassaan? Entä parempi?

* http://www.independent.co.uk/news/world/politics/bridenapping-ndash-a-growing-hidden-crime-2367811.html

Lue lisää

Intialaisten kohdalla joskus ihmettelin enempikin sitä, miten he voivat elää onnellista elämää järjestetyissä avioliitoissaan. Sittemmin oivalsin, että länsimainen pariutuminen ei loppupelissä tuota sen kummempia avioliittoja, jos katsotaan liittojen tilanteita tuolla 3 - 30 avioliittovuoden paikkeilla. Asenne ratkaisee paljon. Ja kun hyväksyy kultturillisen tavan, niin pystyy kokemaan saavutettuna etuna, ettei tarvitse itse nähdä vaivaa puolison etsinnässä.

Taitaa tällä alueella löytyä hyviä perusteita kallistua kannaotoissa ihan mihin suuntaan vain. Omia perusteitani sen puolesta, että ihmisillä on taipumusta parisuhteisiin pidän erinomaisen viisaina ja seison järkähtämättömästi kantani takana. Samalla kuitenkin näen sinun huomautuksesi perustelluiksi ja hyväksyttävinä. Tällä hetkellä oma vastukseni kysymykseen "Tukeeko evoluutioteoria ihmisen yksiavioisuutta?" on: Jyrkkä ehkä. Saattaahan tuo tukeakin. Ainakin uskon luulevani, että joo.

herttainenhertta kirjoitti:

Lisäisin, että ihminen niin kuin simpanssikin vaikuttaisi olevan vahvasti yhteisöllinen eläin, mikä on omiaan vähentämään riippuvuutta puolisosta, ei vain nykyaikana, vaan jo siellä savannilla.

Lue lisää

Samaa mieltä vahvasta yksilöllisyydestä mainittujen elukoiden osalta. Mutta yksilöllisyys ei vie mahdillisuutta toteuttaa (mahdollsia) viettejä pariutumisen suhteen eikä edes järkipariutumiselta.

A10097 kirjoitti:

Samaa mieltä vahvasta yksilöllisyydestä mainittujen elukoiden osalta. Mutta yksilöllisyys ei vie mahdillisuutta toteuttaa (mahdollsia) viettejä pariutumisen suhteen eikä edes järkipariutumiselta.

Lue lisää

Puhuin kyllä yhteisöllisyydestä. Tarkoitin sillä sitä, että ihmisyhteisössä jälkeläisistä voivat huolehtia muutkin kuin vanhemmat ja niillä on hyvä mahdollisuus selvitä aikuisuuteen myös silloin, jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat.

Toisaalta ihmiset ovat ilmiselvästi myös yksilöllisiä, ja pärjäävät aika hyvin myös ilman parisuhteita tai tiiviitä perheyhteisöjä. Mitä järkeä siinä sitten on evoluution kannalta? Kysy joltain viisaammalta.

A10097 kirjoitti:

Intialaisten kohdalla joskus ihmettelin enempikin sitä, miten he voivat elää onnellista elämää järjestetyissä avioliitoissaan. Sittemmin oivalsin, että länsimainen pariutuminen ei loppupelissä tuota sen kummempia avioliittoja, jos katsotaan liittojen tilanteita tuolla 3 - 30 avioliittovuoden paikkeilla. Asenne ratkaisee paljon. Ja kun hyväksyy kultturillisen tavan, niin pystyy kokemaan saavutettuna etuna, ettei tarvitse itse nähdä vaivaa puolison etsinnässä.

Taitaa tällä alueella löytyä hyviä perusteita kallistua kannaotoissa ihan mihin suuntaan vain. Omia perusteitani sen puolesta, että ihmisillä on taipumusta parisuhteisiin pidän erinomaisen viisaina ja seison järkähtämättömästi kantani takana. Samalla kuitenkin näen sinun huomautuksesi perustelluiksi ja hyväksyttävinä. Tällä hetkellä oma vastukseni kysymykseen "Tukeeko evoluutioteoria ihmisen yksiavioisuutta?" on: Jyrkkä ehkä. Saattaahan tuo tukeakin. Ainakin uskon luulevani, että joo.

Lue lisää

Lyöt sitten kantasi lukkoon. Kaivaudut oikein poteroon kantasi kanssa. :)

herttainenhertta kirjoitti:

Lyöt sitten kantasi lukkoon. Kaivaudut oikein poteroon kantasi kanssa. :)

Näin on jämptisti faktat. Tasan just niinku minä sanon. Sopiihan se kaikille?

A10097 kirjoitti:

Näin on jämptisti faktat. Tasan just niinku minä sanon. Sopiihan se kaikille?

>>>Sopiihan se kaikille?

herttainenhertta kirjoitti:

Puhuin kyllä yhteisöllisyydestä. Tarkoitin sillä sitä, että ihmisyhteisössä jälkeläisistä voivat huolehtia muutkin kuin vanhemmat ja niillä on hyvä mahdollisuus selvitä aikuisuuteen myös silloin, jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat.

Toisaalta ihmiset ovat ilmiselvästi myös yksilöllisiä, ja pärjäävät aika hyvin myös ilman parisuhteita tai tiiviitä perheyhteisöjä. Mitä järkeä siinä sitten on evoluution kannalta? Kysy joltain viisaammalta.

Lue lisää

Ziisus mikä lukumoka!

Saakohan tätä anteeksi muuten kuin Jeesuksen sovitustyöhön uskomalla?

herttainenhertta kirjoitti:

>>>Sopiihan se kaikille?

Eilen olin asian suhteen agnostinen. Tänään en ole niinkään varma.

Juuri näin.

Jonkun jumalan tai muun yliluonnollisen sotkeminen todellisuuteen johtaa vain koomisiin seliseleihin.

Ja sinä latvalaho, painu vittuun mun internetistä!

Oleellista on rakastaa aaseja, koska niin saadaan aasit rakastamaan minua. Aasien rakkaus on kestävää kehitystä. Kun hihhuli lisääntyy aasin kanssa, evoluutio kiihtyy ja aasit oppivat puhumaan, kuten kirjoitettu on.

Jeesus Ristus kirjoitti:

Oleellista on rakastaa aaseja, koska niin saadaan aasit rakastamaan minua. Aasien rakkaus on kestävää kehitystä. Kun hihhuli lisääntyy aasin kanssa, evoluutio kiihtyy ja aasit oppivat puhumaan, kuten kirjoitettu on.

Lue lisää

Olen todennut tutkimuksissani, että aasien munasolujen sosiaalinen vilkkaus lisääntyy huomattavasti, kun niiden geenejä manipuloidaan esimerkiksi luulemisuskonnon papiston spermalla. Tämän perusteella aasit ovat keskustelemassa kanssamme jo lähitulevaisuudessa.

"Oleellista ei ole se, mikä edistää evoluutiota, koska evoluutiota ei ole olemassakaan."

Nyt puhuttiin todellisuudesta eikä jostakin mielikuvitusmaailmasta.

"Evoluutio kuuluu mielikuvitusmaailmaan."

Ja sinä pöpilään.

Ehkä evoluutio kuuluu sinun mielikuvitusmaailmaasi. Tosiasia on kuitenkin se, että evoluutiolla on niin laaja-alaiset todisteet eri alueilta että niitä on mahdoton kumota. Evoluutio on fakta halusit tai et. Sinulle on aikanaan kymmenet kerrat eri keskustelijoiden toimesta selitetty asia perusteellisesti. Kommenttisi vaikuttaa siltä ettet ole edes lukenut vastauksia etkä tutustunut todisteisiin evoluutiosta. Näin käyttäytyy kunnon aivopesty uskovainen joka on kykenemätön kriittiseen ajatteluun.