Ensimmäisen mieheni kanssa kävi niin, että hän etääntyi minusta kokonaan kun lapsi oli uhmaiässä ja niinpä hän jätti minut kun lapsi oli 3 vuotias. Uhmaiän temppuilut hän käänsi aina minun syykseni. Jos lapsi ei mennyt kiltisti nukkumaan vaan temppuili/itki niin mies ei tullut tuekseni vaan kääntyi minua vastaan ja syntyi riita meidän välillemme. Jos lapsi ei pukeutunut aamulla reippaasti vaan temppuili, niin mies ei auttanut, vaan katsoi sivusta ja suuttui minulle. (Tällä lapsellani oli aistiyliherkkyyksiä).
Nyt minulla on jälleen uhmaikäinen lapsi ja mies on erkaantumassa minusta kuten ensimmäinenkin. Kun lapsi temppuilee tai kiukkuilee, kun ei saa tahtoaan läpi, niin mies suuttuu minulle, koska se on hänen mielestään aina minun syyni. No, kuten ensimmäinen mieheni, joka ei halunnut olla enää kotona lapsen synnyttyä tai jos oli, niin ei koskaan sanonut minulle hyvää sanaa vaan koko ajan sain vain nalkutusta ja moitetta niskaan, niin nyt uusi mieheni toistaa samaa. Häntä ei paljon kotona enää näe ja kun hän tulee, niin tunnelma latistuu äkkiä, kun hän tuo huonotuulisuutta ja moitetta tullessaan.
Kuten ensimmäinen mieheni, jonka tunteet minua kohtaan päättyivät lapsen tullessa uhmaikään, niin siten näyttää käyneen nykyiselle miehellenikin.
En tiedä, miten osaan pilata suhteeni näin :(. Äitini sanoi, että hän näki miten itsetuntoni mureni ensimmäisen mieheni kanssa pikkuhiljaa ja nykyinen mieheni on tainnut viedä minulta loputkin rippeet.
Nyt minulla on jälleen uhmaikäinen lapsi ja mies on erkaantumassa minusta kuten ensimmäinenkin. Kun lapsi temppuilee tai kiukkuilee, kun ei saa tahtoaan läpi, niin mies suuttuu minulle, koska se on hänen mielestään aina minun syyni. No, kuten ensimmäinen mieheni, joka ei halunnut olla enää kotona lapsen synnyttyä tai jos oli, niin ei koskaan sanonut minulle hyvää sanaa vaan koko ajan sain vain nalkutusta ja moitetta niskaan, niin nyt uusi mieheni toistaa samaa. Häntä ei paljon kotona enää näe ja kun hän tulee, niin tunnelma latistuu äkkiä, kun hän tuo huonotuulisuutta ja moitetta tullessaan.
Kuten ensimmäinen mieheni, jonka tunteet minua kohtaan päättyivät lapsen tullessa uhmaikään, niin siten näyttää käyneen nykyiselle miehellenikin.
En tiedä, miten osaan pilata suhteeni näin :(. Äitini sanoi, että hän näki miten itsetuntoni mureni ensimmäisen mieheni kanssa pikkuhiljaa ja nykyinen mieheni on tainnut viedä minulta loputkin rippeet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
miehesi minulle niin puhun sille järkeä!
Ei mutta oikeasti, kyllä kiukuttaa tuollainen käytös...
Pistä miestä lukemaan lapsen kehityksestä, pistä vaikka kattomaan Supernanny-ohjelmaa, yritä saada tajuamaan että lapsella on oma tahto.
Poteekohan mies syyllisyyttä, tuntee olevansa huono isä jos lapsi ei tottele, ja kiukkuaa ssitten sinulle?
Onko miten paljon osallistunut lapsen hoitoon?
Mitä jos veisitte lapset vuorokaudeksi hoitoon ja puhutte asiat läpi?
Mitä jos sinä päätät että nyt riitti, mieluummin yksin kuin sylkykuppina ja ilmoitat miehellesi ettet aio tuollaista käytöstä hyväksyä?