Vuokralaisten elämää

Ennemmin tuosta Jussin touhusta kyllä tulee mieleen tyypillinen velkamuuli, siinä vain se ero että kun Jussilla jo ennestään hirmuvelat niskassa niin ei taida saada enää lainaa toteuttaakseen noita Saanan unelmia.

Jussihan on puhunut paskaa ja elvistellyt hankkivansa vaikka mitä hienoa, sama kaava on varmaan palstan velkamuuleilla eli lupaillaan kaikkea hyvää maan ja taivaan välillä jotta saadaan hupsutettua nainen messiin, käydään asuntomessuilla haaveilemassa ja suunnitellaan kotia, nainen huumaantuu messujen kivitaloista, tietää: tämä muuli on se oikea.

Alkaa seuraava vaihe, lainaa puhutaan pankista tappiin asti, vähän joutuu tinkimään kivitalosta mutta kaikki laitetaan peliin mitä saadaan, eihän me nyt missään mörskässä aleta asumaan. Ostetaan taikka rakennetaan, neliöitä on vähän liikaakin mutta pitää varulta olla ja pankin lainalupaus tämän kestää, saatiin edullisesti kun on vähän syrjässä mutta hyvä täältä on kulkea autolla, riisselillä mennään töihin ja takaisin.

Valmista tuli, lainaa on vähän liikaakin mutta kun tingitään niistä luvatuista etelänmatkoista ja ajetaan järkevillä pikkuautoilla pärjätään kyllä. Vaimo on muuttunut vähän nyrpeäksi kun on alkanut tajuta huijauksen, kostoksi se on lihonut ja nytkin suputtaa sohvalla sipsejä, niitä jotka oli tarjouksessa. Isäntä röhnöttää sohvalla ajatellen "eipä olis panettanutkaan", välillä keittää itselleen kaapista kahvia, syö sieltä ruokaa ja taas makoilee, kesäaikaan illasta ehkä virkistyy grillaamaan sianniskaa jos sitä sattui olemaan tarjouksessa.