vaaditaan niin paljon? Eihän oikeeltakaan vaadita.
Uusperheenäidin pitää joustaa ja osata kaikkee, hyväksyä paljon asioita, pitkää pinnaa, taitoa ja psykoloogista silmää ja taitoa.
Meidän pitää rauhoitella tilannetta, sovitella asioita, sovitella riidat ja aikataulut. Meille kasaantuu omista lapsista asioita, toisten lapsista ja sitten yhteisistä ja kaikki meidän vastuulla ja kontolla!! Ei ihme että joskus ratkee.
Toista se on pelkän ydinperheen äidin vastuu rajoittuu vaan omiin lapsiin.
Ei tarvi niin paljon osaamista ja taitoa, soeputumiskykyä ym, kun ei ole kuin omat lapset, ja niiden tarpeista voi luistaa.
Meillä on raskainta olla äiti kaikille lapsille, joita voi olla vaikka 8 hyvässä lykyssä.
Että ei kannata kadehtia meidän osaa, se ei ole herkkua.
Sitten vielä pitää miehen exän asioista sopii ja tasoitella tilannetta ja neuvotella, että meillä uusperheenäideillä pitää olla kaikki langat käsissä, muuten ei tästä tulisi mitään, jos ei olisi potentiaalia toimia moneen suuntaan.
Joskus voisi vaikka heittää kintaat nurkkaan, mutta sitten taas miettii että ilman meitä nämä yhteisöt ei pärjää eikä toimi luistavasti.
Tuntuu vaan että joillekkin kasaantuu valtava määrä vastuuta, ja toiset taas pääsee helpommalla. Mutta toisaalta on kivaa kun voi olla ns. pomottaja ja kun kaikki toimii niin se palkitsee.
Mä olen kyllä pomotyyppiä, että multa hoituu niin lapset, miehet ja miesten exätkin, että kun saan ne ruotuun, niin hyvin toimii.
Exät joskus vaan ovat niin kovia luita, että joskus heissä on haastetta saada tekemään asiat oikein, mutta onnistuu kun vähän narraa ja jujuttaa, ja kehuu vaikkei oo aihetta, mutta se on hyvä konsti.
Uusperheenäidin pitää joustaa ja osata kaikkee, hyväksyä paljon asioita, pitkää pinnaa, taitoa ja psykoloogista silmää ja taitoa.
Meidän pitää rauhoitella tilannetta, sovitella asioita, sovitella riidat ja aikataulut. Meille kasaantuu omista lapsista asioita, toisten lapsista ja sitten yhteisistä ja kaikki meidän vastuulla ja kontolla!! Ei ihme että joskus ratkee.
Toista se on pelkän ydinperheen äidin vastuu rajoittuu vaan omiin lapsiin.
Ei tarvi niin paljon osaamista ja taitoa, soeputumiskykyä ym, kun ei ole kuin omat lapset, ja niiden tarpeista voi luistaa.
Meillä on raskainta olla äiti kaikille lapsille, joita voi olla vaikka 8 hyvässä lykyssä.
Että ei kannata kadehtia meidän osaa, se ei ole herkkua.
Sitten vielä pitää miehen exän asioista sopii ja tasoitella tilannetta ja neuvotella, että meillä uusperheenäideillä pitää olla kaikki langat käsissä, muuten ei tästä tulisi mitään, jos ei olisi potentiaalia toimia moneen suuntaan.
Joskus voisi vaikka heittää kintaat nurkkaan, mutta sitten taas miettii että ilman meitä nämä yhteisöt ei pärjää eikä toimi luistavasti.
Tuntuu vaan että joillekkin kasaantuu valtava määrä vastuuta, ja toiset taas pääsee helpommalla. Mutta toisaalta on kivaa kun voi olla ns. pomottaja ja kun kaikki toimii niin se palkitsee.
Mä olen kyllä pomotyyppiä, että multa hoituu niin lapset, miehet ja miesten exätkin, että kun saan ne ruotuun, niin hyvin toimii.
Exät joskus vaan ovat niin kovia luita, että joskus heissä on haastetta saada tekemään asiat oikein, mutta onnistuu kun vähän narraa ja jujuttaa, ja kehuu vaikkei oo aihetta, mutta se on hyvä konsti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikealtahan elämäsi kuulostaa. Ikävää, että et saanut sopivampaa miestä.
Ei kukaan saa sopivaa miestä itselleen.
"Mä olen kyllä pomotyyppiä, että multa hoituu niin lapset, miehet ja miesten exätkin, että kun saan ne ruotuun, niin hyvin toimii.
Exät joskus vaan ovat niin kovia luita, että joskus heissä on haastetta saada tekemään asiat oikein, mutta onnistuu kun vähän narraa ja jujuttaa, ja kehuu vaikkei oo aihetta, mutta se on hyvä konsti. "
Tuntuu kovasti haastetta olevan, kun tuot asiaa esille monikossa, eli exät vaihtuu/mies vaihtuu..Ja taitaa tulevaisuudessakin tulla uusia vastaan, kun tiedät oikean toimintamallin exien hallintaan..
Uusäidit vaan on parhaita ja osaavat kaiken exiä paremmin, niin luulen. Mä ainakin, paitsi tenavat joita ei oo kasvatettu lainkaan, ei meinaa saada ymmärtämään yhtään mitään.