Minä kolmas runoilija
runonurkan avaan,
Lieskan sekä Ruunen perään
täyttä laukkaa ravaan.
Minä pieni narsi sisti
tiedän minä että,
minun oma runoni
ei saa niskaans' vettä,
vaan se se tässä näkyy hyvin
kaiken kansan silmään,
vaikkei suinkaan kultajyvin
runo stemmaa millään.
runonurkan avaan,
Lieskan sekä Ruunen perään
täyttä laukkaa ravaan.
Minä pieni narsi sisti
tiedän minä että,
minun oma runoni
ei saa niskaans' vettä,
vaan se se tässä näkyy hyvin
kaiken kansan silmään,
vaikkei suinkaan kultajyvin
runo stemmaa millään.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sinä olet Sie,
minä olen Mie.
Kummallakin tie,
ihan oma, vie
minne lie.
Runonurkka,
jenkkipurkka.
Kuka urkki?
Eihän Urkki?
Minne loikki?
Filmi poikki?
Aivan tuntuu hajulta
johan olet aikamoinen
kaikki hänet tunsi
itse parhaiten sen tiesi
eikö riitä vieläkänä
Runonurkat nämä
taidat olla narsisti niin suuri
tykkäät kuvastasi niin kovasti
aina tätä toisti, päivin illoin loisti.
Ihana on yhdistellä sanoja,
saada vaikka kotoisia runoja.
Ei voi kaikki olla Leinoja,
silti voimme aikaansaada hienoja.
Ajatusten aikaansaamaa,
kirjaimien kirjoittamaa,
hyvää mieltä,
suomen kieltä.
Koskaan runoja ei ole liikaa,
kauneus voi myös sieltä kaikaa.
Hyvän mielen ajatuksin,
syksyisen illan toivotuksin.
Naapurin Erkki,
rinnassa merkki
koiralla sertti
nimenä Pertti.
Nuuskii kaikkia
haukkuu Maikkia
onneton piski
haukuksi pisti.
Jalkaakin nosti
isännälle kosti,
pihisti luuta
tollotti kuuta.
Olipa kiva,
runosi oiva.
Minua nauratti,
vallan se hauskuutti.
Koiramme oma,
vaikka on soma,
pitkään on elänyt,
haukkunsa helännyt.
Nyt se on vanha ja väsynyt,
elonsa pienentynyt.
Rakas on meille,
jos vaikka teille,
kauas se lähtee,
tuijotan tähtee.
Vuoropuhetta (-.o)
'
Tehty on lenkki
tyhjänä penkki,
istahdan hetken
jälkeen retken.
Uupuneet jalat
naapurin salat,
kuunnella alat
muistojen palat.
Tuuli soutaa
pilvet noutaa,
sadeko alkaa
käytän taas jalkaa.
Kaunis on päivä
mieles ilonhäivä
ihailen näitä
pellavapäitä.
Hereillä jo
kolmikko,
mummin rakkaat...no!
Jalkaa särkee
polvi kipee
koitan nilkuttaa
joku jaksaa vilkuttaa
huolet painaa
vanhuus vaivaa
apuvaaaa huudan
kuuleeko kukaan
turhaa elon matka tää
tänne kaikki kuiteski jää
kuolis jo pois
huolta ei teilläkää ois.
Voihan maikki
kun kaikki
nyt runoja rustaa
huumoria mustaa.
Nyt runoni ontuu,
joskus kuontuu
juttu paremmin,
sanat herkemmin
löytyy aivokopasta.
sieltä sokkeloisesta.
Väsymystä pukkaa,
laitan vähän tukkaa,
sitten ukkorukkaa
patistelen punkkaan.
Odottelen huomista
uuden päivän tuomista
ihanista hetkistä
ja syksyn retkistä
nautiskelen,
olen onnellinen.
Hauskoja runoja täällä!
Itsekin ntaas runopäällä:
Anteeksi suokaa,
antakaa ruokaa,
silakkavuokaa,
silmänne luokaa
meikäläisen puoleen
tai kuolen jo huoleen.
Häätyykö nuoleen
luuta mun mennä, j
jos ei jo sassiin
sapuskaa lennä
minulle eteen.
Tyydynkö veteen?
Helskutissa en!
Odottelen.
Jops jotaki
sana siellä
toinen täällä
ei päätä eikä häntää
ulkona sataa räntää
yö yllättää
sänky kuumana oottaa
vanhaa nukkujaa
unia kattelen
mukavia haaveilen
huomenna enänä
teille taas kertoilen
hyvää yötä
Kotiinhan minäkin astelin
tuttuja naamoja katselin.
Kaffetta juotiin ja syötiin pullaa
nyt menen minäkin tutimalullaa.
Ilta oli hauska ja jutut hyviä
sai siellä monia tiedonjyviä.
Taidanpa lukea vielä vähän
jutteluni jätän nyt tähän.
Toivottelen: Hyvää yötä
onni kaikille olkoon myötä!
Mikä nätti
sikolätti
tähän tällään
sitten mällään
possu paisti
hyvä maisti.
Vanha haju
meni taju
hajusuola
sianpuola
loppui loru
vähä poru.
Tuikku omenapuussa
karjalanpiirakka suussa
vaan ajatukset ihan muussa.
Soinut on puhelin
äsken taas juttelin,
TV:kin pauhaa
kaipaan jo rauhaa.
Koneellein istahdin
vaatteet jo viskaisin.
Piirakan haluan toisen
voilla samanmoisen.
Sitten taas olla jaksaa
aina se jotakin maksaa.
Päiväni ollut on hyvä
kiitollisuuteni syvä.
Elämän ihanin ilta,
on antaa rakkaus, ja silta.
Tulevaan todellisuuteen,
olevaa odoteltavuuksiin.
Palstalaisia en kanssain vie,
niin tyhjä on tie,
sinne kukin pääsee vain yksin,
ihan, vain sydän tyksykyksin.
Rakkaus, ja aika,
elämän taika,
niillä me elämme,
runomme helämme.
Kukin taidollamme,
ihan sillä aidollamme.
tosi juttu
Iltalenkiltä naapuri tuli
mitäs se tuolla
koivupuun alla
nyt kenkiään riisuu
manailee yksin,
ja tikulla kaivaa lenkkarin pohjaa,
astunut oli hän
koiran paskaan.
Koiran kakka,
pahempi on jokainen pakka,
siihen ei kukaa varvastaan loukkaa,
ei edes ongenkoukkullaan iske toukkaan.
Pahempia ovat lasien korkit,
niitä jos kourulintassuin sorkit,
Voit saada tassuusi haavan
Pahimmillilaan sairauden kaavan.
Rakas on lemmikki oma,
monesti parempi, ja soma,
kuin moni ihminen,
usein niin ilkimöinen.
Suuhun jutut,
pois vanhat tutut,
ei mokata,
ei kakata.
Uuden aistii
tuoksut haistii.
huoneessa
jämänä
kärppänä katossa.
Aitiopaikalla kuhkii
huopasia jalkoihi huhkii.
Kehtaisinko tunnustaa
et' nukkea voi rakastaa?
Sen Pariisista tuonut oon
ja suloisempaa olentoo
en kuvitella voisi.
Sen mekko on kuin unelma
pitsein koristettu kudelma
ja ruusukimput helmassaan
ja alushameet harsoissaan.
Ja korkkiruuvikutrinsa
kuin kultaa hehkuuu olallaan.
Ja sormet vallan sirot on
ja pussukkansa vallaton
lie puuterhuiskan sisältää
ja tuoksut, punat poskipään.
Ja alushousut pitseineen
ja kengät sirokärkineen.
Ja hattu sitten plyymeineen
se ihan käypi sydämeen.
Ja soittorasiansa laulaa
nuo kaikki lemmen ikipaulaa.
Sen kaapin päältä otin nyt
ja pölyt olen pyyhkinyt
Mamsell' saa nyt pöydän päällä
ilahduttaa syksyn säällä:D
Pilvi päällä
ihan täällä
päässä närää
silmissä härmää
kantsia ei surra
hammasta purra
tekarit naksaa
täytyy jaksaa
pitää polla
mukana olla
matkan taittaa
kintut haittaa
kohjut turpoo
pitää hieroo
katsoo kieroo
askel vakaa
rytmin takaa
pylly keinuu
kädet heiluu
pois piiristä
lähden tästä.