Karjalan kunnailla tuli lause "Elämässä pitää purkaa että jotain uutta pääsisi syntymään."
Ja minä olen mietiskellyt syntyjä syviä jotta jotain uutta pitäis kehittää.
Nyt ei ole muutosvatarintaa vaan päinvastoin muutoksen haku.
Uutta motivaatiota kaikkeen olen etsimässä.
Te muut olette tietysti hyvin tyytyväisiä olemassa olevaan....vai?
Ja minä olen mietiskellyt syntyjä syviä jotta jotain uutta pitäis kehittää.
Nyt ei ole muutosvatarintaa vaan päinvastoin muutoksen haku.
Uutta motivaatiota kaikkeen olen etsimässä.
Te muut olette tietysti hyvin tyytyväisiä olemassa olevaan....vai?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei koskaan saa olla tyytyväinen olemassaolevaan, silloin kehitys pysähtyy...
Mut olen eri mietä otsikosta ;)))
Jos alat purkamaan niin kohtaat vaikeen.Purettua on paljon pirullisempi rakentaa kuin uutta...Uuden rakentaminen on helpompaa..
Sanotaan näin, et rakennetaan mieluummin uutta vanhan pohjalle.
Tiedän ihmisii, jotka vain on ja odottaa kuolemaa, kai? Niillä ei ole mitään motivaatiota tehdä mitään elämässään, ne vaan on.
Itte on sellanen "tuskainen" uuden ja elämysten hakija, et joskus mietin mitä vikaa päässä oikein on ;)))
Yhtenä päivänä jopa soimasin isää ja äitiä tästä, ne istutti kai ajatusmaailmaan, et pitäs koko ajan pyrkiä johonkin, tietää kaikki kaikesta...isän ansiosta kiersin ympäri maailman natiaisena
ja äidiltä tuli asenne elämään ;))) aina jaksan muistaa erikoispiirteensä.Silloin kun sattui jotain tosi ällistyttävää, piti muorin pokeri ;))) Se ei ollu moksiskaan ;)))
Ihminen on mitä on, joku etsii, joku ei, mennään näillä ;))
Kuulun kyllä tohon etsijä kaartiin ihan täysin.
Joskus vähän aikaa paikoillani ja tyytyväisenä.
Siksikin olen nimennyt itseni "muuttolinnuksi".
Nyt on haku taas päällä siten ettei tarviis muuttaa, vaan ehkä jotenkin muuttua.
Tai en tiedä.
Ehkä nyt sitten en kuitenkaan ole ihan ilman motivaatiota, koska kuolemaa nyt en todellakaan odota.
Jatkan pohtimista :)
Se on hyvä jos tuntee muutoksen tarpeen itsessään ;)))
Vierivä kivi ei sammaloidu ja mitä niitä sanontoja kaikkia onkaan ;)
Minulla itselläni tulee aina joku aamu tunne että nyt muutosta.Sitä on hiukka vaikee selittää, mut se on sellanen tuttu tunne, että nyt....
Välttämättä paikka ja teot ei muutu, mut jotain sisällä, ehkäpä....uus tapa katsoa asioita?
Juuh...
Pitäs pikkasen purkaa yhtä vanhaa taloa, ni sais tehdä vähän uutta siihen...
Tänäänki moottorisaha lauloi - ja kasa vanhaa lautaa palaa tuolla ny tosi iloseen =)
Mut sä tuskin tota ihan tarkotit...
Mä en tiiä... sitä ku tähän ikään mennessä on kummiski jo löytäny sen oman tyylinsä... voiko sitä ees lähtee muuttamaan ?
Joku jos tuo tohon pöydälle möykyn savee ja sanoo et; veivaa siitä, löydä itsesi !
Ni mitä mä teen - muuta ku venutan siitä jonkun munnäkösen virityksen, omalla tyylilläni... enkä yhtään oo viisaampi siitä =)
Ja jos mä meen ja pukeudun hullusti (vielä hullummin siis), ni sitte ottaa kylällä päähän ku kaikki tuijottaa (siis vielä enemmän... tuijottaa... ja ottaa päähän).
Tiiä sit siitä tyytyväisyydestäkää... kai sitä tarttis ettiinpäin pyrkiä koko ajan... toisaalta joskus on ihan hyvä vaan antaa olla - kyllä se inspiraatio sit aikanaan tulee =)
Kamalan vaikeita sääki pohdit !!
No niin pohdinkin !!
Ja vielä vaikeemmaks se menee kun tänäänkin kalamarkkinoilla sapokassa olin niin tyytyväinen elämääni :)
Tavallaan ehkä liikaa aikaa jota ei saa mihinkään kivaan nyt työnnettyä.
Toi talon purkaminen on ihan mukavaa, ja varsinkin se uuden tekeminen sitten.
Paitsi jos joutuu kattopaneeleita pitämään kiinni ja sattuu miehellä olemaan puheripuli. Korkeenpaikankammon kanssa seisot jollain huterilla telineillä.
Ei siinä auta silloin muu kun huutaa toiselle Hei ei mun kädet mikään hongan oksa ole, sassiin naulaamaan sieltä:
Mutta sitten kun kaikki on tehty ja istuu nautiskelee ekoista kahveistä ja kattelee ympärilleen. "Mä olin mukana tän kaiken teossa" Se on sitten upeeta.
Nii-i... mites sitä sanotaan... joutilaan kädet on paholaisen työkalut =)
Paat nyt silmät kii ja mietit... *koittaa täs hypnotisoida kovasti*
Mitäs mietit vaikka kymmenen vuotta sitte - ku olis aikaa, nii alkaisin, tekisin, harrastaisin..
Olisko se jotain semmosta - ny ku on aikaa ?
Mulla on yks käsityölehti - ja haave - ku on aikaa nii virkkaan sen jumalattoman kauniin pöytäliinan =)
Se on simmonen et jos ny alottaisin, ni se olis valmis joskus 2023 :O
Pitäähän ihmisellä haaveita olla ;D
Toi oli hyvä.
Kyllä sussa hyonotisoijan vikaa on.
Kymmenen vuotta sitten.
Ja siitä muistinkin sen Wellamon näyttelyn.
Ja pari muuta juttuu jotka haluun nähdä.
Kyllä tää tästä aukeilee kun teiän kanssa keskustelee :))
En lue muita, vain sinua.
Miksi elämän villakerää pitäisi purkaa? Siinä on koottu kaikki koettu ja eletty.
Kaikki uusi rakentuu entisen päälle, jos sen purkaa, on perusta heikko.
Kokemukset, kaikki, on elettyä elämää, ei sitä voi, eikä pidä purkaa, minun mielestäni.
.
Tavallaan toi on sitä mitä ajattelen kun ihmiset sanoo alkavansa alusta jotenkin elämässään.
Tavaallaan ei voi alkaa alusta koska elettyä elämää ei voi heittää pois.
On vain jatkettava, ehkä ihan uudella suunnalla.
Toisaalta purkamista vois olle se jos muuttais, sitä nyt kuitenkaan en tee.
Eli silloin asunto muuttuis ja kaikki muu melkein elämässä.
Nää nyt on vain mun kikkailuja sanojen kanssa, ajatusten samalla.
Tulisille
Olet aarre palstalla, niin usein olen sinua lukenut, ja ihaillut.
Vain elämä meitä opettaa, ketä mitenkin.
Minun elämänkouluni alkoi inhimillisesti katsoen, kai, ihan liian varhain.
Vain arvet ovat jäljellä, niitä lukien kaikki muistuu, kuin verhon takaa.
.
Elämänkoulu on ollut rankka minullakin lapsesta asti.
Toisaalta ilman sitä koulua en olisi se mikä nyt olen.
Haavoja on tullut ja osa niistä on kokonaan unohtunut jo, siten elämä armollinenkin on.
Tässä sinulle Lejanna kukkia laulun kera. Anna arpisten haavojen olla:
http://www.youtube.com/watch?v=56AMPbDuQJo
Kiitos sinulle!
Jos täällä saa haukkuja ja paukkuja, niin saa myös laisiasi ihania viestejä.
Illan varjoon jo vaietaan. :))
Agents & Jorma Kääriäinen - Illan varjoon himmeään
http://www.youtube.com/watch?v=UxFxyTjdFrc
Ja nyt taas...
Minun on pakko pistää tämä.
Se kun naisilla muutoksenteko on helppoa, kun ne muutokset on pieniä.
Melkein kun matolta putoaa lattialle
Mutta meiltä miehiltä. Se kaikkiko, minkä eteen on töitä tehty ja ponnisteltu, kaikkiko pitäs jättää ja alkaa "uusi elämä". Miehen pitää rakentaa, sellainen mies, joka ei rakenna, on pian entinen mies.
Siinä mielessä tyytyväinen, että minä rakennan, vaikka henki pihisee ja kuumetta pukkaa.
En minä korkealta tipahda, luudan päältä lattialle.
Sanoi ailoinaan yks opettaja jossain aiheessa vai liekö ollut joku kirjallisuuden tunti, en muista mutta lauseen muistan.
Kyllä on tiputtu ja tosi korkeelta.
Elämä on aloitettu tyhjästä, kolmasti.
Viimeisen kerraan eron jälkeen kun jätin kaiken exälle.
Ei kaikki miehet jne.... eikä kaikki naiset jne.... :))
No en minäkään uutta elämää, mutta jotain uutta nyt kuitenkin.
Täysin pysähtyneessä tilanteessa kyllästyy, ja se ei ole kivaa.
Eihän? :)
En minä tyhjästä enää pystys aloittamaan (tiedä häntä).
Eihän pysähtyneessä tilassa kivaa ole, ja aina vaihtoehtoja on. Mutta onko elämä sitten mielekästä.
Se vaan ihminen on siitä kummallinen, että kun yhdestä harmituksesta pääsee, niin se kehittää uuden harmituksen, josta taas pitäs päästä eroon, ja kierre jatkuu.
Harmituksesta harmitukseen, riisistä riisipakettiin :)
No nyt ei harmita yhtään joten odottelen sitä seuraavaa.
Vierivät kivet ei sammaloidu mutta kyllä nekin pirut kuluu.
Sen kunniaksi: http://www.youtube.com/watch?v=S07s0hmwDvk&feature=related
Naapurin Ekiä en olekaan nähnyt sen jälkeen kun tänne muutin.
Mie kun taas en saa satisfaction, niin ei voi mitään.:))
http://www.youtube.com/watch?v=3a7cHPy04s8
Mitä sitä vanhaa purkamaan, helpompaa rakentaa vanhan perustuksen päälle :) Ja sitä se kuule on, vaikka eroaisi. Et koskaan pääse pakoon mennyttä elämää.
Tosin ymmärrän kyllä mitä haet. Jotain uutta suuntaa elämään? Tein mä sen kerran, ja tyytyväinen olen. Nyt kuuden vuoden jälkeen on vihdoin rauha ja voin keskittyä siihen. Aina välillä hairahdan ottamaan taas uutta suuntaa (= miehen tähän elämään) mutta taitaa juuri nyt olla silti parempi näin. Pitää osata olla tyytyväinen myös siihen mitä on.
No toi Rygseckki kun mut eilen hynotisoi niin otinkin peliin yhen muutaman vuoden takasen jutun takas.
Eli, sen sijaan että vaan tänne kirjoittelen niin kirjoittelinkin omaksi ilokseni ajatuksiani vihkoon.
Se se ennenkin päätä ja ajatuksia selvitti.
Kyllä noi hypnoosit on välillä ihan hyvä :))
Joo ja toi mies juttu kun mun kohdalla menee niin että kun tapaan mielenkiintoisen niin se on varattu.
Ja varatuihin en koske, niissä jutuissa sattuu ihmisiin aina liikaa ja se kehen voi myös sattua voi olla ite.
Aloitan karsimisella. Siis mietin, mistä hyvät asiat koostuvat elämässä ja yritän lisätä niitä elämääni. Samoin mietin ongelmakohtia ja pyrin muuttamaan asioita niin, etteivät aiheuta enää ongelmia.
Aika monissa asioissa minulla on kyseessä monen vuoden projekti. Eli en odota, että hetkessä pääsen tavoitteesiini.
Sitten tulee niitä uusia oivalluksia. Koen sen verran kovaa himoa sushin syömiseen, joten opettelen tekemään sitä itse.
Osaan asioista olen tyytyväinen, mutta en kaikkeen. Samanaikaisesti tyytymätön ja tyytyväinen.
Sen olen huomannut, etten sisustuslehdistä saa enää mitään kimmoketta. Olen löytänyt oman tyylini.
Sitähän se on hyvien asioiden lisäämistä omaan elämään.
Sitä olen minäkin tehnyt nyt jonkun verran ja suunnitteilla on hyvinkin lisää.
Ruokapuoleen mennäkseni olen etsinyt itselleni pataa jota voi käyttää myöskin levyllä ja uunissa.
Rautapata on niin raskas ja siinä on kova hoitaminen mutta jos löytyisi toisenlainen niin sen ostan.
Sisareni sanoi että hän on nähnyt sellaisen jossain vantaalla ja lähden sinne (systerille) viikolla niin sitten käydään sielläkin Jumbossa.
Samalla reissulla katselen josko löytäisin sen korvavalon. Täällä ei apteekissa ollut.
Eräs kaverini on käyttänyt sellaista ja sanoi sen tehoavan.
Monenlaista muutakin mukavaa on ilmassa nyt.
Löytyikö korvavaloa ja pataa? Täällä on annettu itselle lupa ostaa korkeintaan angorasukat yösukiksi. Ensiksi pitää saada kaikki keskeneräiset valmiiksi. Eli jonkinlainen palkitsemisjärjestelmä..
Oikeastaan kirjoitin sen tähden, että halusin muistuttaa sinun olevan persoonallinen, mukava kirjoittaja. Eli yritä muistaa se näissä palstan tuiverruksissa :).
Vielä jäi sekä pata että korvavalo löytymättä :)
Ei nyt sitten kuitenkaan käyty siellä missä niitä piti olla.
Käytiin mun lempiliikkeessä basaarissa ja yhdessä kutomossa jossa on upeita kudottuja vaattteita. Sieltäkään en nyt mitään ottanut kun viime kerralla ostin sellaisen villapaidan missä on kiva pääntie muuten luonnonvalkoinen ja ihan sellainen tavallinen. Käyttämättä vielä niin sanoin että kaikki upeat vaatteet saa jäädä sinne.
Oli tosi halpa shoppailupäivä, kun muuten en nähnyt mitään mikä oli tarttunut hihaan ja sanonut että tahdon sut :))
Kiitos tosta loppukaneetista.
Olen jo niin kovia tällä palstalla kokenut ettei mua täältä mikään muu kun ite, jos sen haluan tehdä ja lopettaa kirjoittelun niin sitten niin teen :)
Siis ettei mua häädä kukaan muu täältä kun ite.
Tuos ekassa kommentissa sulle jo tuli sanonta, jota mun isä käytti.."tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru".
Aika vähään hän kuitenkin tyytyi. Mutta hyvä kun otit tällasen asian esiin.
Sitä helposti kulkee samoilla raiteilla, miettimättä liikoja.. mutta en voi sanoa olevani hyvin tyytyväinen.
Se, mitä pitäis purkaa... must tuntuu, että elämään mahtuis jotain uutta, muutosta nykyisen lisäksikin.
Laitan mietintään! :)
Joskua syttyy lamppu mullakin :))
Ihan vaan omaksi hyväkseni tään aloituksen tein ja hyvin olen saanut purettua ajatuksiani.
Mietintämyssy oli mulla pitkään tuolla hyllyllä nyt on taas ollut käytössä:)
Mä yritän purkaa kokoajan yhä sitä samaa vyyhteä jota olen vuosien mittaan oppinut kerimään... ja kerimään uudelleen toisilla aineilla..
Eli oon se roskista jauhaja kun heitetään niitä luontoon, siivoillut niitä aikatavallakin mutta viimeisenä parina vuotena aika vähään on jäänyt, opettelen itse vieläkin elämään säästävämmin ympäristöä huomioiden eri tavoin, kuten kaupassa jauheliha lihatiskiltä jossa paperikääre eikä altaasta jossa styrox-pakkauksessa muovineen, ostan maustamatonta jugurttia jolloin osaltani vähennän tarvetta runsaisiin eri makuihin ja siten vanheneviin poisheitettäviin tuotteisiin, maustan itse ne jne... pesuaineissa voi ostaa ympäristöystävällisempiä tuotteita jolloin niiden tuotanto kasvaa ja myrkyllisempien vähenee.
Että tälläisellä tiellä yhä koetan edetä jotta sisälläni syntyisi uutta ja pysyvää sinne itsestään selvästi kuuluvaa ajatusmaailmaa.
Minulla on runsain mitoin korjailtavaa ja jos kokemaan joutuisin kuoleman läheisyyden kuten sellaisen ovat jotkut kokeneet, olisi minunkin "filminauhani eletystä" varmasti monin paikoin sellainen että surettaisi nähdä miten paljon murhetta on muille asettanut teoillaan ja sanoillaan, toki onneksi hyvääkin on.
Joku sisäinen tarve kehittyä on siis yhä tallella.
Ikinä en oo ymmärtnyt tota roskaamista.
Ja aika ajoin mietin syvemmin myös tuota ruokapuolta ja sitä mitä suuhuni ja itseeni työnnän.
Pakkauksessa olevat jauhelihat muutes haisee kummalta, vaikka myyntipäivä olis kuinka kaukana.
Kyllä itekin ostan mieluummin lihatiskiltä. Samoin kalan tietty.
Toi lisäaine juttu on mua puhuttanut mielessäni pitkään ja niistä yritän päästä eli mahdollisimman vähän ostan mitään paketoitua tai einestä.
Sanokoot tehtaat mitä tahansa niin en usko siihen ettei valmiissa lisäaineita käytetä.
Mies mullistaisi elämäsi.
Mistähän sen miehen tähän hätään? :)
emme ole tyytyväisiä
Luonto on niin kaunis ettei voi olla kun tyytyväinen.
Mitäs sun elämästäs puuttuu?