Yritin tänään rikkoa vähän normaaleita rutiinejani menemällä töiden jälkeen kahvilaan lukemaan kirjaa. Pitkän työpäivän jälkeen tarvitsin yhtä lattea, jotta jaksaisi päivän loppuun ilman päiväunia.
Kahvilassa istui erilaista porukkaa. Suurin osa asiakkaista oli naisia, yleensä nuoria. He olivat kahvilla porukalla kavereidensa kanssa. Poikkeuksen teki yksi nainen, joka oli yksin lukemassa kirjaa, vähän kuten minäkin.
Kysymys siis naisille: jos menet yksin kahvilaan lukemaan kirjaa, miksi menet sinne? Haluatko seuraa? Mietin nimittäin voisiko tuollaisessa tilanteessa mennä juttelemaan, aloittamalla esimerkiksi siitä kirjasta. Ainakin itse toivoin kirjaa lukiessani, että joku - ihan kuka vain - alkaisi juttelemaan, mutta en tiedä ajattelevatko naiset samalla tavalla.
Kahvilassa istui erilaista porukkaa. Suurin osa asiakkaista oli naisia, yleensä nuoria. He olivat kahvilla porukalla kavereidensa kanssa. Poikkeuksen teki yksi nainen, joka oli yksin lukemassa kirjaa, vähän kuten minäkin.
Kysymys siis naisille: jos menet yksin kahvilaan lukemaan kirjaa, miksi menet sinne? Haluatko seuraa? Mietin nimittäin voisiko tuollaisessa tilanteessa mennä juttelemaan, aloittamalla esimerkiksi siitä kirjasta. Ainakin itse toivoin kirjaa lukiessani, että joku - ihan kuka vain - alkaisi juttelemaan, mutta en tiedä ajattelevatko naiset samalla tavalla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joskus olen lueskellut yksin lehtiä kahvilassa ja en olisi ollenkaan pahastunut jos joku olisi tullut seuraan.
Itse asiassa toivoisinkin että joku lähestyisi kun olen niin yksin. Olisi hienoa saada keskustelukumppani, vaikkapa vain hetkeksi.
En ole ikinä lukenut kahvilassa kirjaa, ei täällä kukaan semmosta harrasta, ainoastaan päivän lehdet lukaistaan. Varmaan katottas ihmeissään jos joku lukis kirjaa...
Joo, mut varmaan toiset haluais että joku juttelee ja toiset ei halua... ja sehän selviää vain kysymällä. Itse en ainakaan pahastu jos joku kysyy että saako tähän istua yms. Jos haluun olla omissa oloissa niin sanon sen kohteliaasti.
Talvella tulikin yksi mies kun olin kahvilassa niin juttelee mulle ja juteltiin pitkään vaikka mitä. Se kahvilassa jutustelu jatkui sitten luontevasti kun satuttiin aina siellä törmäämään. Aika pian hän sitten ilmaisi kiinnostuksensa ja tavallaan pyysi treffeille, en kuitenkaan siihen suostunut, koska en tuntenut semmoista kiinnostusta häntä kohtaan vaikka olikin ihan kivaa juttuseuraa.
Olen joskus itsekin mennyt juttelee kahviossa mielenkiintoiselle tyypille ja siitäkin jäi hyvä mieli, juteltiin varmaan monta tuntia ja tuntui että kuin ois tunnettu pitempäänkin, jännä juttu sekin.
Kannattaa siis yrittää, I think...
Ihan vinkkinä että joskus OLIN NIIN TYHMÄ että kuvittelin että Suomessa on fiksuja naisia ja sellaisia joita voi lähestyä vaikkapa kahvilassa.
Kyllä voi jos he ovat pyöreitä ja epätoivoisia, mutta muuten normaalimman naisen tai ujon naisen lähestyminen ei kannata.
Nainen voi tehdä mitä tahansa noissa tilanteissa eikä halua että inhottava tavallinen mies heitä millään tavalla lähestyy.
Sehän on seksuaalista ahdistelua!
Tietysti jos olet päälle 180 senttinen tumma timmi uros niin lähestyminen sallittakkoon.
Suomessa lähestyminen kannattaa vain baarissa jos sielläkään.
Käyn yksin kahvilla useinkin shoppailun ohella. Juttelemaankin voi tulla, mutta useinkin selailen lehtiä..seuraa en sinänsä ole etsimässä, mutta mieluummin ehkä tutustuisin kahvilassa tai kirjastossa;), kun baareissa ei tule kovin käytyä.
Miun mielestä olisi kiva jos joku tulisi juttelemaan edes siitä kirjasta. Kävisin kahviloissa ihan mielelläni lukemassa, mutta tässä lähellä ei ole mitään paikkoja ja keskustan paikat ei oo viihtyisiä.. Joskus menin aamuisin ennen työpäivien alkuja istumaan yhden pienimuotoisen ostoskeskuksen aulaan, kahvilan viereen lukemaan kirjaa joka aamu. Yhden ainoan kerran joku mies sanoi, että taitaa olla hyvä kirja kun joka aamu luet. Ja lähti vetämään suoraan.
Ihan turha ottaa vinkkiä tuollasista katkerista kommenteista minkä joku onkin tänne jo ehtinyt postata. Itseäni ei ainakaan tummat timmit urokset kiinnosta muualla kuin toimintaleffoissa, eikä kukaan täysjärkinen voi olettaa sellasien tulevan koko ajan jossain kahvilassa vastaan.
Tuskin siinä mitään häviät jos menet juttelemaan tai edes hymyilet, ainakin yritit eikä jää vaivaamaan mieltä.
Itse joskus lueskelen kahvilassa, mutta menen sinne koska siellä on mukava tunnelma ja haluan herkutella jollakin hyvällä leivoksella. En siis etsi seuraa sieltä. Jos joku nyt tulisi juttelemaan, olisin kyllä kohtelias, mutta kyllä rauhanhäiritsijä voisi pientä ärtymystä aiheuttaa.
Tuo tunnelma voi olla yksi juttu, kun tarkemmin miettii. Pidän esimerkiksi paljon eräästä Helsingin keskustan kahvilasta. Siitä tilasta. Hajusta. Siitä, että voin katsella kadun ihmisvilinää ikään kuin televisiosta. Minne tuolla nuorella naisella oli niin kiire? Miksi tuo vanha mies näyttää niin kiireiseltä?
Tuotteet voivat kanssa houkutella ihmisiä paikalle. Perinteisestä "sumpista" en välitä, mutta erikoiskahvit ovat koukuttavia. Yhden kahvilan latte on esimerkiksi aivan loistava ja piristää itsessään jo arkipäivää.
Sen sijaan kirjaa en ole koskaan käsittänyt. Minun on ainakin vaikeahko keskittyä lukemiseen ihmisten keskellä. Silti olen nähnyt monia tekemässä koulutöitä? ja muuta tarkkaavaisuutta vaatii hommaa kahvilassa - yksin.
Mutta kiitoksia vastauksista, heti tuli uusia näkökulmia.
Mielestäni olisi kiva tavata joku nainen juuri jossain mukavassa kahvilassa. Jos joutuisin valitsemaan paikan, jossa tapaan elämänkumppanini, joku kahvila olisi varmaan aika lähellä vastaustani. Jonain päivänä...
Oi. Ehdottomasti vaihtamaan muutama sana.:)
Itsekin monesti toivoisin, että joku tulisi juttelemaan, mikäli kahvikupposen ja kirjan ääressä yksin istun, varmasti piristäisi arkea.
Nopeastihan senkin sitten näkee, onko seura mieluista, ja jos tuntuu ettei puhuttavaa ole, voi molemmat jatkaa omia eepoksiaan. Mitään tuollaisissa tilanteissa ei voi menettää, päinvastoin.:)
"olet sen näköinen, ku lukisit shakespearea tai pahkasikaa.
Lue siis pahkasikaa.
Itse tykkäisin jos joku mukava henkilö tulisi juttelemaan jos olen yksin..
Kirja on oikeastaan merkki siitä että olen ihan muissa maailmoissa, uppoutunut siihen kirjaan, ja samalla nautiskelen maukasta erikoiskahvia ja luultavasti vielä jotain leivosta tms. hyvää. Eli en kaipaa välttämättä silloin jutteluseuraa.
Eri asia jos vaikka selailen lehteä puolihuomaamattomasti ja vilkuilen ympärilleni, eikö se ole aika selvä merkki että sopii istua seuraan ?
Mutta jos joku aivan vieras henkilö tulee juttelemaan, päiväsaikaan, kahvilassa, se ei minulle tarkoita että olisin tästä henkilöstä mitenkään kummemmin kiinnostunut... pelkkää ajankulua. Ja jos tullaan hyvin juttuun, voidaan mennä vaikka uudestaan myöhemmin kahville ?
Minkään pokaamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Minua ei ainakaan kahvilasta voi pokata, en liiku niissä sillä mielellä.
Mutta juttuseura kelpaa useimmiten. :)
Varmaan olisi mukava jos joku tulisi juttelemaan niitä näitä, juttelu piristää kummasti päivää.
Kyllä itse miehenä olen aina suhtautunut lukemiseen kunnioittavasti. Olen kokenut lukemisen koodiksi että ei haluta häiriötä.
Tietysti jos lukee sillä tavalla että se kirja näyttää enemmän sivuseikalta niin tilanne voi olla toinen. Jos vähän väliä nostaa katsetta ja on muutenkin avoimen tuntunen niin sitten voin kyllä mennä juttelemaan. Itse juttelen kahvilassa kaikkien kanssa. Enkä ole etsimässä muuta kuin juttuseuraa. Tietyt aivan persun näköiset tyypit kyllä kierrän kaukaa mutta muut kyllä kelpaa. Iälläkään ei ole väliä; nuorimmat juttukaverit on olleet ihan lapsukaisia ja vanhimmat varmaan noin 90v. Kaikilla on mielenkiintoisia näkemyksiä ja mieltä avaavia elämänkokemuksia.
Naurattaa "Kahvilan kävijä" hassut ennakkoluulosi!
Ulkonäöstäkö muka luulet persut tunnistavasi. Muuten, esim. hommalaiset ovat pitkälti akateemisia asiallisennäköisiä miehiä, vaikka media ja sinunlaisesi haluaisitte leimata heidät "kiljuskineiksi", joiden näkemykset olisi helppo ohittaa. Valitettavasti (sinunlaistesi kannalta) nyt vaan on niin, että maahanmuuttokriittisyyden kärki koostuu hyvintoimeentulevista ja koulutetuista ihmisistä, joista hyvä esimerkki on juuri Homman puheenjohtaja Matias Turkkila.
Sinunkin kannattaisi hieman muuten murtaa ennakkoluulojasi ja tutustua siihen mitä Hommassa ihan oikeasti puhutaan. Ei kannata uskoa kaikkea mitä mediassa sanotaan...
P.S.
Esim. tässä kirjoituksessa Halla-aho osaltaan paljastaa median harjoittamaa vääristelyä.
http://www.halla-aho.com/scripta/viharikoksista_ja_mediasta.html
Onko tuo nyt sitten sitä ns. vihapuhetta, jonka vihervasemmisto haluaisi sensuroida kansalta.
No itse en todellakaan pistäisi pahakseni jos joku tulisi juttelemaan kahvilassa, luen sitten kirjaa tai en. Itse en "uskalla"/kehtaa mennä kellekään juttelemaan, mutta jos joku tulee mulle jotain sanomaan, alkaisin sitten kyllä jutella. Jos näet minut yksin jossain istuskelemassa, tule juttelemaan :) !
ei ota koskaan selvää, mitä he ajattelevat.
Ikusia arvoituksia. Joskus joku tilanne saattaa
näyttää aivan ilmiselvältä miehen mielestä,
mutta naisen kannalta katsottuna tilanne onkin aivan
jotain muuta :(
Olkoon nirppanokat yksin, kun ei mikään kelpaa,
ette te itsekään mitään TÄYDELLISIÄ ole, vaikka
niin luulette!
Ensinnäkin kenelle tahansa saa Suomessa mennä juttelemaan, jos alkaa urputtamaan keskustelun/katseen perusteella ahdistelusta, siitä tietää ettei nainen oikeasti tajua mistään mitään. Tuolloin voi todeta, että arvoisa neiti, tulette kyllä elämänne aikana takuuvarmasti huomaamaan ahdistelun/hyväksikäytön/raiskauksen erot. Siinä katsokaas eivät neilait sanele mitään.
älä mene mihinkään istumaan/ lukemaan paitsi kirjastoon..
Siis kahvilassa istui yksin oleva nainen. Luulen ettei hän silti ole yksinäinen. En itsekään käy kahvilassa aina parittain.