että kyyneleet polttavat silmäkulmiani, sydämeni riutuu ja mieleni on maassa.. jos tietäisit, että sait minut ihastumaan itseesi.... jos tietäisit minuun sattuvan kun et ole luonani....
Tulisitko luokseni, lohduttaisitko, jäisitkö yöksi viereeni....vai säikähtäisitkö, pakenisitko entistä kauemmaksi, nauraisitko minulle, pilkkaistko minua, vai tuntisitko sääliä???
Kun olen itse jättänyt osan totuudesta kertomatta, kun olen itse peloissani vääristellyt tunteitani... silloin en voi olla aivan varma siitä mikä sinun kertomastasi on totta.
Haluiaisin kuulla olevani muutakin kuin tärkeä, haluisin kuulla sinun sanovan että ihastuit ja kaipaat? Olisiko se mahdollista, voisitko sanoa niin? Itse en näköjään pysty sitä sanomaan, en pysty myöntämään tunteitani, en ennenkuin tiedän varmasti reaktiosi siihen... Olet meistä se vahvempi, kerro minulle mitä haluan kuulla - pyydän.
Tulisitko luokseni, lohduttaisitko, jäisitkö yöksi viereeni....vai säikähtäisitkö, pakenisitko entistä kauemmaksi, nauraisitko minulle, pilkkaistko minua, vai tuntisitko sääliä???
Kun olen itse jättänyt osan totuudesta kertomatta, kun olen itse peloissani vääristellyt tunteitani... silloin en voi olla aivan varma siitä mikä sinun kertomastasi on totta.
Haluiaisin kuulla olevani muutakin kuin tärkeä, haluisin kuulla sinun sanovan että ihastuit ja kaipaat? Olisiko se mahdollista, voisitko sanoa niin? Itse en näköjään pysty sitä sanomaan, en pysty myöntämään tunteitani, en ennenkuin tiedän varmasti reaktiosi siihen... Olet meistä se vahvempi, kerro minulle mitä haluan kuulla - pyydän.
Vastaukset 46
Vanhimmat
jos saisi vähän tarkempaa tietoa että kenelle viestisi on tarkoitettu?
Juuri sinulle sinne käpykylään.
n.n?
Naiselta miehelle
Oletko nainen tai mies, Esiinnyt molempina.
Mistä tiedät? Oletko ylläpidosta?
n.n
Mistä kummasta tälläistä voi päätellä?
... kyllä jos, mutta kun en tiedä. That's the problem!
Samaa voin sanoa itsestäni, mulla on myös aikalailla samat tunnetilat.
Tietenkin tulisin, ikuisuudeksi! En lähde pois! Ikinään! Nauraisi en! En pilkkaisi! Enkä säälisi sinua!
Parhaiten se selviää kun otat yhteyttä vaikka millä,tiedän että olen jankannut sitä! Mutta kuitenkin sillä sitä pääsee eteenpäin ja pian muuten tämä h.elvetti jatkuu ja jatkuu..... loputtomiin.
Kaikki tunteeni ovat totta,kumpa voin kertoa sinulle sen kasvotusten!
Olen ympäri rakastunut sinuun,ihastuin koen upeaa tunnetta sinut nähdessäni, en voi sanoillakaan sitä sanoa mitä tunnen sinua kohtaan....
Reaktio siihen on se, että sanon sinulle samat asiat kun itsekkin sanoisit minulle...... Reaktioni olisi valtavan positiivinen! :)
en tiedä oliko minulle mutta menköön :D
ikävöin, kaipaan, enkä kavahtaisi mitään totuutta, kun kyseessä olet sinä. Jotain jo ehkä aavistan. Älä pelkää mua. Enkä ole se vahvempi, luulen että olemme molemmat heikkoja ja vahvoja omalla tavallamme, sekä erikoisia.
...tiedoksi vielä yhteys on, asia voitaisiin helposti selvittää, jos jompikumpi vain saisi suunsa auki. Tilanne on sanoisinko haastava, ei kuitenkaan mahdoton. Pahin ongelma on, että pelkään satuttavani itseni ja pilaavani siinä samassa paljon muuta, mikäli tunne onkin yksipuolinen. Harmi vain, että luulen (haluaisin luulla?) että se toinen pelkää samaa.
tektiviestiä tai tökkää jos on naamakirjassa. tee jotain tai unohda.
"Pahin ongelma on, että pelkään satuttavani itseni ja pilaavani siinä samassa paljon muuta, mikäli tunne onkin yksipuolinen. Harmi vain, että luulen (haluaisin luulla?) että se toinen pelkää samaa. "
Itse olen tässä tilanteessa myös, toivoisin että olisit se eräs nainen, mutta tämä palsta saa ajatukset valloilleen eritoten näin heikossa päässä kuin minulla.
Pidätkö rakkautta säälittävänä? Käsityksesi on silloin outo ja pelkurimainen.
ei välttämättä rakkautta pidä sälittävänä,
kyse voi olla ihan muusta asiasta.
Minähän kerroin, että haluan sinusta enemmän! helvetti soikoon, eikö se riitä! Olen tosi rakastunut sinuun mies isolla M:llä.
Jos olet rakastunut niin kerro se jo oikeassa elämässä!
Ei tosta sun leikistä tuu mitään! Turhaan tänne latelet mitään liturgiaa kun ihminen haluaa se livenä kuulla!
Soita sille miehelle, tekstaa tai mene käymään siellä!
Kenelle kirjoitat? En voi vastata, koska en tiedä kirjoitatko juuri minulle. Täällä on paljon näitä provoavauksia.
Olet nähtävästi nainen, siis oikein oli, etten vastannut.
En ole mitään lööperiä puhunut. En yleensä koskaan puhu väärää totuutta ei kait ole tarpeenkaan. Helpompi elää, kun ei tarvitse miettiä mitä on tullut sanotuksi ja muistella kenelle tuli sanottua mitäkin. Tunteeni ovat ihan aikuisten oikeesti totta.
Haluaisin siis sut poimia mutta en vain yhtä iltaa varten. Alan pikkuhiljaa uskoa, että olet tosissas koska olet jaksanut jo näinkin pitkään sinnikkäästi miellyttää ja pohtia tilannetta analysoiden eri kanteilta. Mulle tämä on uusi asia myös. Ja aina tulee mutkia matkaan osa kai omasta alitajunnasta tai jostain mitättömästä pikku jutusta. Iskee epävarmuus, kun ei ole minkäänlaista elämänkokemusta tältä saralta. haluaisin ettei kukaan loukkaannu tai joudu vaikeuksiin. Olen erittäin pahoillani tuottamastani kärvistelystä. Omani oloni kanssa olen jotenkuten pärjäillyt, mutta jos näen että voit pahoin vaistoan sen kyllä. Ihastuin siuhun ja kaipaan kovasti välillä polttelee enemmän tai hieman vähemmän. Tuska vaan ei katoa mihinkään. Kun olet iloinen tuskani helpottaa. Voi kunpa voisit olla aina yhtä iloinen kun katseemme kohdatessa.
Turha on siis pelätä että loukkaisin sinua millään lailla. Haluan tunnustaa olevani yhtä kiintynyt sinuun kuin sinä tunnut olevan minuun. No helpottiko edes hetkeksi? Haleja ja vielä isompia haleja - haluaisin ottaa karhun otteeseen.
Tää kuullostaa samalle mitä eräs mies on mulle sanonut...
voi pikkusta:)kaipaan sinua,nättiä hymyäsi,iloista olemustasi.tiedän että olet peloissasi,niin minäkin.joskus sitä toivoisi olevansa "pelimies"jota minusta ei kyllä saa tekemälläkään ja tuskimpa tässäkään kirjottelisin tämmösiä.tavatessamme musta tuntui kuin olisin tuntenut sinut jostain,ehkä edellisestä elämästä tai jotain...ja kaikki tämä tapahtui lyhyessä ajassa.en olisi uskonut että sait aikaan tämmösen myllerryksen,en pysty keskittymään työhön enkä juuri muuhunkaan,ajatukset karkaa aina sinuun ja kuten sinäkin mietin mitä tunnet minua kohtaan...en voi tietää enkä uskalla ottaa yhteyttäkään koska pettymys jonka kokisin saattaisi olla minulle liikaa,olen menettänyt liian paljon viimeisen parin vuoden aikana joten tää kuppi alkaa olla jo piripinnassa.mut nyt meen lämmittämään saunan ja sit nukkuu univelkoja pois.ehkä nähdään,mene tiedä?ja kyllä mulle saa soittaakin.
Tulipa jännä tunne tästä... Voiskohan Jani kirjoittaa mulle näin..? Tuskinpa niin hyvä tuuri kävis, että hän täällä kirjoittelis...
Tuo tuttuuden tunne on kyllä niin tuttua - heh, mikä lause... :)
Mä pelkään kans ottaa yhteyttä, kun ei vastausta oo koskaan tullu niihin säälittäviin yrityksiini, joista toisaalta ei edes tiedä onko menneet perillekään koskaan. Kamala tunne, kun ei tiedä, eikä uskalla kysyäkään. Tuntuu, että kaikki jäi kesken. Oli niin mukava jutella sulle ja tuntui niin jotenkin turvalliselta. Silloin kerran (liittyen yhteen "epäonnistumiseen") ahdistus oli suorastaan käsinkosketeltava siinä tilassa, jossa oltiin. Tuntui kuin olisit halunnu sanoa mulle jotain ja voi luoja, että mä halusin sulle kertoa, mikä oikeesti mättää, mutta oli oltava hiljaa, ettet joudu kiusalliseen tilanteeseen mun kanssani, olihan meillä vielä tiedossa muutama tapaaminen sen jälkeen. Muutuit myöhemmin etäiseksi ja tulkitsin sen niin, ettet halua olla mun kanssa missään tekemisissä.
Karmeeta, jos mä oon tulkinnu tilanteen väärin - että sä olisit koko ajan halunnukin lähemmäs, mutta olosuhteet ja tunteiden ristiriita vaan esti sen? En tiijä. Mulla on välillä tosi paha olla ja itken sun takias, voi olla että sä aistitkin sen. Ethän sä mitään pahaa oo tehny, vaan paremminkin vaan jättäny tekemättä... Et koskaan sanonu mulle suoraan, että saan tulla, siksi pysyn poissa...
Tarkennuksena vielä, etten mä oo kirjoittanu tuota aloitusta, mutta olisin ihan hyvin voinu kirjoittaa ihan vastaavan.
Tämä voisi olla minulle jos olet nainen.
Minä haluaisin sanoa sinulle kaiken sen mitä haluat kuulla ja enemmänkin!!!
mutta tänne kirjoittelu ei vaan saa sinua vakuuttuneeksi siitä tarpeeksi, enkä minäkään voi olla vakuuttunut kirjoittavani oikealle henkilölle, varsinkin jos näihin viesteihin ei vastata selkeästi.. Sanon nyt tännekin että olen alusta asti ollut aivan hulluna sinuun. Kärsin varmasti aivan yhtä paljon kuin sinä, mutta sinun pitää luottaa. Se miksi näin kävi, ei ole oleellista vaa se että löysin sinut! Haluan vain ilmaista sen jos aintaisit selkeästi mahdollisuuden tunnistaa sinut ja tavata aikoineen paikkoineen! :)
naiselta täältä.........
en ole aloittaja, mutta olisin voinut kirjoittaa samoin eräälle miehelle.
Kyllä, kaipaan
ja olen hämilläni, peloissani en niinkään (ehkä hieman)
Tänne vastaaminen on todellakin haparointia, suurta hakuammuntaa, tuuleen huutamista. Olemassa olevien realiteettien vuoksi kai se ainoa paikka kuitenkin huutaa tunteensa julki. Vaikka muuta kuinka toivoisinkin.
Sen lyhyen myllerryksen aikana menetin sydämeni, eikä sen jälkeen tuo ole pakahtunut kuin ikävästä häneen.
Mitä miettii tällä hetkellä, missä kulkee tiensä...
Siihen karhunsyleilyyn ;) niin, jos vain joskus kaappaisi.
Miten monella onkin samanmoisia ajatuksia ja kaipauksia, haaveita ja unelmia.
Toivottavasti löydät hänet...
muttapa kovasti alkoi kiinnoostaa ikäsi? :D
n.30
Sinulle hellogoodbye
Rohkeasti kysyit naiselta ikää ...
Jos vaikka senverran valaisen, että aikuinen olen
tarpeeksi vanha tietääkseni sen mikä on väärin mutta uskaltamaan silti ;)
Mä vastaan koska hellogoodbyella oli hyvin paljon samaa mitä itse koen ja jätin sanomatta... Hmm hieman on vaikea tuo vihjeesi ;) toiv. se ei viittaa kovin korkeaan ikään, sillä täällä taidetaan liikkua n. neljännesvuosisadan sisällä..
valitan rakastuin naiseen. Emme voi tavata enää. Sanon nyt tän viimeisen kerran, miehet ei kiinnosta mua ; )
Toivoisin kovasti, että jokin näistä viesteistä olisi oikeasti minulle, mutta eihän näistä ota selvää kukaan. Toiveajattelua tämä taitaa olla. ;)
Olen siis nainen joka kaipaa miestä. Miestä joka vahingossa ilmestyi elämääni, vähitellen vakiinnutti paikkansa siinä ja lopulta löysi tien sydämeeni. Miestä jonka kuitenkin kadotin johonkin arjen kiemuroihin.
Olenko se minä? Erääseen ihanaan naiseen ihastunut mies? Mies, joka ei pysty unohtamaan ja tunteitaan tukahtamaan häneen, elämäänsä yllättäen ilmestyneeseen naiseen. Ei ollut tarkoitus ihastua/rakastua, mutta niin siinä sitten kävi....
Ken tietäisi sen, ken arvaisi huomisen?
Tuntomerkit vois auttaa asiaa...
Täällä voi vain keskustella ikävästä, tunteesta.
Tuntomerkit eivät auta yhtään.
Puhelu tuottaa tulosta.
tuntomerkkejä kaipailen myös.... aloin itkeä lukiessani viestejänne :( tämä riipaiseva kaipaus erästä miestä kohtaan ei katoa, mietin häntä koko ajan !
epätietoisuus kaikesta - hänen todellisista tunteistaan.....
Ajatella kuinka moni nainen ja mies kaipaa toisiaan "ristiin"
Kumpikaan ei uskalla kertoa tunteitaan....
Kuinka monta kaunista rakkaustarinaa täällä saisimme todistaa, jos nämä kaikki
kaipailijat olisivat yhdessä....
Niin kaunista
Voi p*ska, älä itke! En tarkoittanut tuottaa mielipahaa kenellekkään tällä viestilläni. Kaivataan yhdessä, muistetaan hyvä, koitetaan unohtaa kaikki paha.
No voi h***o. Toivo herää, kun tällasia lukee. Vaikka järki tietää, ettei sua enää kiinnosta, kun et yhteyttä pidä, niin tunteet ei vaan usko. Miksi jaksan toivoa ja hakata päätä seinään... Ehkä siksi, että oikeasti välitin, ja välitän vieläkin. Elämä on :(
Siksi minäkin näitä luen - saan toivoa! Mutta hei, sinun tapauksessa ei välttämättä suinkaan ole kyse siittä että sitä toista ei kiinnosta, jospa hän odottaa yhteyden ottoasi aivan samalla tavalla kuin sinäkin? Joten kysyppäs itseltäsi, kiinnostaako sinua? Ja mikset itse pidä häneen yhteyttä? Hmm.
Viestin voisin hänelle vielä laittaakkin,mutta jos hän ei nyt vastaisi siihen sillä lailla että hänelläkin olisi mukavat tunteet minua kohtaan, niin...................
Uskaltaisin sen vielä jälleen tehdä!
todellakin toivoisin että hän sanoisi minulle missä mennään...
Ihastuneita olemme molemmat,mutta kumpikaan ei uskalla lähestyä.
Olet ajatuksissani ihan joka päivä
Jos näin sut sunnuntaina työpaikallas... pitkästä pitkästä aikaa moikattiin... haikea ilmees kuristi sydäntäni samoin kuin teidemme erotessa... yhä kannan sua sydämessäni... siis kyllä tulisin, jos tietäisin! Anteeksi pelkuruuteni, en todellakaan ole niin vahva, mitä joskus luulin :/
...ja anteeksi kun valehtelin, että olen päässyt yli tunteistani. Luulin niin, ja toivoinkin sitä sinun takiasi, että pystyisit paremmin keskittymään itseesi. Olen luovuttanut taistelemisen tunteitani vastaan ja hyväksynyt sen, että rakastan vain sinua... olet sitten rinnallani tai jossain muualla... totuus on, että haluan sut takaisin ja olla hyvä sulle...
kirjoituksesi tuntuu osuvan monen elämään.
sinun täytyy antaa selviä tuntomerkkejä ihmiselle jotta hän voi tunnistaa sinut tästä viidakosta.