Kun seuraa homojen ja heteroiden välistä väittelyä homojen vaatimista yhtäläisistä oikeuksista demokraattisessa yhteiskunnassa, niin siinä keskustelevat omaa elämäänsä peilaavat rajoittuneet ja vapaamieliset ihmiset, jotka omien kokemustensa kautta pyrkivät muuttamaan lakeja, joilla pyrkivät saamaan muiden ihmisten elämän samanlaiseksi kuin oma eletty elåmä on ollut.
Mutta eihän maailman ihmisten elämät ole vastanneet ennen, eivätkä vastaa tänään tai huomenna täysin toisiaan .
Kun homo väittää, että hänellä ei ole samoja oikeuksia, niin hetero väittää, että onhan suunnilleen, mikä hänen oikeuskäsityksensä mukaan vastaa käytännössä täysin samoja oikeuksia.
Kun homo edelleen väittää, että laissa on homoja syrjiviä poikkeuslakeja ja asetuksia, niin hetero kertoo kuinka arvovaltaiset ihmiset ja oikeuslaitokset ovat lait laatineet, ja kuinka monissa tapauksissa ne ovat käytössä, tarkoittaen sillä, että lain laatineiden ihmisten arvovaltaa ja arviointikykyä ei saa arvostella, koska he ovat oikeassa.
Kun homo väittää, että tälläkin hetkellä homoparien elämä on tasapainoista ilman äitiä tai isää lasta kasvattamassa, niin hetero kertoo kuinka huonoja kokemuksia hänellä itsellään tai muilla heteroperheillä on ollut, kun isä tai äiti on puuttunut elämästä.
Tässä heteron mielestä isän tai äidin puuttuminen tekee automaattisesti lapsen elämästä onnetonta perheessä, vaikka isättömiä ja äidittömiä perheitä on tälläkin hetkellä olemassa onnellisia lukemattoman paljon.
Ei lapsi tule onnettomaksi automaattisesti sen vuoksi, mitä hänellä ei ole koskaan ollut homoperheessä.
Toiset lapset väittelevät aina siitä, mitä toisilla lapsilla ei ole, ja miten huonoja he sen vuoksi ovat - syitä omalle paremmuudelleen löytyy maasta taivaaseen, mutta ei se puutosta kokevista lapsista huonompia aikuisia tee automaattisesti - lapsen oma minäkäsitys ja asioiden arvottaminen tietyllä tavalla tekee lapsuudesta aikuisuuteen asti ulottuvan elämän onnettomaksi tai onnelliseksi - ei tietyn asian puute tai ylenpalttisuus.
Lapsi voi tulla onnettomaksi heteroperheessä, jossa isä tai äiti ovat eronneet, tai toinen vanhemmista on kuollut.
Kuolemaahan eivät kumpikaan perhemuodoista pysty estämään, eivätkä naisen tai miehen lähtemistä perheestä.
Näitä heteroperheissä tapahtuneita traagisia menneisyyksiä lapset kantavat mukanaan, ja näitä heterot käyttävät aseenaan homoja vastaan, vaikka kyse on ainoastaan heteroperheiden hajoamisista johtuvista huonoista vaikutuksista lapsiin.
Muutos on lapselle paljon suurempi ikävä kokemus, kuin se, että häneltä on syntymästään alkaen jo puuttunut jotain, jota toisilla lapsilla on ollut.
Lasten käsityskyky elämästä ympärillään on vajavainen, eikä lapsi elä lapsuuttaan perheen ulkopuolisiin auktoriteetteihin nojaten ellei auktoriteetti vaikuta lapsen elämään vahvasti hyvässä tai pahassa.
Perheen ulkopuoliset auktoriteetit realisoituvat lapselle vasta silloin, kun hän alkaa tulla tietoiseksi rahasta ja omasta taloudestaan ja siitä, että toiset ihmiset rajoittavat hänen elämäänsä eli oikeuttaan elää omalla tavallaan enemmän kuin muita.
Auktoriteetit voivat nostaa lapsen itsetuntoa tai laskea sitä. Useimmat auktoriteetit arvottavat ihmisen elämän taloustilanteen mukaan, vaikka ihmisen elämään kuuluu paljon muutakin kuin rahatilanteen jatkuva seuraaminen.
Raha ja perhe kulkevat valtiota ohjaavien rikkaimpien perheiden mielestä käsi kädessä, sillä vain lapsia synnyttävät heteroperheet tuottavat ansaitsevia ja kuluttavia kansalaisia yhteiskuntaamme.
Juutalaisuudella ja kristinuskolla on sen vuoksi vahva kannatus rikkaiden perheiden piirissä, koska Raamattu tuomitsee homouden ja pitää rahaa tuottavaa yksikköä eli perhettä yhteiskuntaa kannattavana tukipilarina. Juutalaisten ero muihin yhteisöihin verrattuna on aina ollut heidän jumalattoman suuri rahanahneutensa, minkä vuoksi juutalaiset ajautuivat holokaustiin ja tulevat lopulta määräämään sen, tuleeko maailmanloppu tavallista aikaisemmin.
Syrjimällä homoperheitä rahan tuottamattomuuden vuoksi on liioittelua, koska homoksi synnytään, ja homoksi syntyvien ihmisten määrä on prosentuaalisesti niin pieni, ettei valtion talous voi mitenkään kaatua siihen.
Lainsäätäjien on hyvä tietää, että homoksi synnytään - radikaaliksi kasvetaan.
Syntymäoikeuksia ei siksi tule rajoittaa - väärinkäytöksiä kylläkin.
Mutta eihän maailman ihmisten elämät ole vastanneet ennen, eivätkä vastaa tänään tai huomenna täysin toisiaan .
Kun homo väittää, että hänellä ei ole samoja oikeuksia, niin hetero väittää, että onhan suunnilleen, mikä hänen oikeuskäsityksensä mukaan vastaa käytännössä täysin samoja oikeuksia.
Kun homo edelleen väittää, että laissa on homoja syrjiviä poikkeuslakeja ja asetuksia, niin hetero kertoo kuinka arvovaltaiset ihmiset ja oikeuslaitokset ovat lait laatineet, ja kuinka monissa tapauksissa ne ovat käytössä, tarkoittaen sillä, että lain laatineiden ihmisten arvovaltaa ja arviointikykyä ei saa arvostella, koska he ovat oikeassa.
Kun homo väittää, että tälläkin hetkellä homoparien elämä on tasapainoista ilman äitiä tai isää lasta kasvattamassa, niin hetero kertoo kuinka huonoja kokemuksia hänellä itsellään tai muilla heteroperheillä on ollut, kun isä tai äiti on puuttunut elämästä.
Tässä heteron mielestä isän tai äidin puuttuminen tekee automaattisesti lapsen elämästä onnetonta perheessä, vaikka isättömiä ja äidittömiä perheitä on tälläkin hetkellä olemassa onnellisia lukemattoman paljon.
Ei lapsi tule onnettomaksi automaattisesti sen vuoksi, mitä hänellä ei ole koskaan ollut homoperheessä.
Toiset lapset väittelevät aina siitä, mitä toisilla lapsilla ei ole, ja miten huonoja he sen vuoksi ovat - syitä omalle paremmuudelleen löytyy maasta taivaaseen, mutta ei se puutosta kokevista lapsista huonompia aikuisia tee automaattisesti - lapsen oma minäkäsitys ja asioiden arvottaminen tietyllä tavalla tekee lapsuudesta aikuisuuteen asti ulottuvan elämän onnettomaksi tai onnelliseksi - ei tietyn asian puute tai ylenpalttisuus.
Lapsi voi tulla onnettomaksi heteroperheessä, jossa isä tai äiti ovat eronneet, tai toinen vanhemmista on kuollut.
Kuolemaahan eivät kumpikaan perhemuodoista pysty estämään, eivätkä naisen tai miehen lähtemistä perheestä.
Näitä heteroperheissä tapahtuneita traagisia menneisyyksiä lapset kantavat mukanaan, ja näitä heterot käyttävät aseenaan homoja vastaan, vaikka kyse on ainoastaan heteroperheiden hajoamisista johtuvista huonoista vaikutuksista lapsiin.
Muutos on lapselle paljon suurempi ikävä kokemus, kuin se, että häneltä on syntymästään alkaen jo puuttunut jotain, jota toisilla lapsilla on ollut.
Lasten käsityskyky elämästä ympärillään on vajavainen, eikä lapsi elä lapsuuttaan perheen ulkopuolisiin auktoriteetteihin nojaten ellei auktoriteetti vaikuta lapsen elämään vahvasti hyvässä tai pahassa.
Perheen ulkopuoliset auktoriteetit realisoituvat lapselle vasta silloin, kun hän alkaa tulla tietoiseksi rahasta ja omasta taloudestaan ja siitä, että toiset ihmiset rajoittavat hänen elämäänsä eli oikeuttaan elää omalla tavallaan enemmän kuin muita.
Auktoriteetit voivat nostaa lapsen itsetuntoa tai laskea sitä. Useimmat auktoriteetit arvottavat ihmisen elämän taloustilanteen mukaan, vaikka ihmisen elämään kuuluu paljon muutakin kuin rahatilanteen jatkuva seuraaminen.
Raha ja perhe kulkevat valtiota ohjaavien rikkaimpien perheiden mielestä käsi kädessä, sillä vain lapsia synnyttävät heteroperheet tuottavat ansaitsevia ja kuluttavia kansalaisia yhteiskuntaamme.
Juutalaisuudella ja kristinuskolla on sen vuoksi vahva kannatus rikkaiden perheiden piirissä, koska Raamattu tuomitsee homouden ja pitää rahaa tuottavaa yksikköä eli perhettä yhteiskuntaa kannattavana tukipilarina. Juutalaisten ero muihin yhteisöihin verrattuna on aina ollut heidän jumalattoman suuri rahanahneutensa, minkä vuoksi juutalaiset ajautuivat holokaustiin ja tulevat lopulta määräämään sen, tuleeko maailmanloppu tavallista aikaisemmin.
Syrjimällä homoperheitä rahan tuottamattomuuden vuoksi on liioittelua, koska homoksi synnytään, ja homoksi syntyvien ihmisten määrä on prosentuaalisesti niin pieni, ettei valtion talous voi mitenkään kaatua siihen.
Lainsäätäjien on hyvä tietää, että homoksi synnytään - radikaaliksi kasvetaan.
Syntymäoikeuksia ei siksi tule rajoittaa - väärinkäytöksiä kylläkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt tulee erilainen mielipide homon suusta. En tue sateenkaariperheideologiaa. Isättömänä kasvaneena en haluaisi tietoisesti tarkoituksella aiheuttaa lapselle tilannetta, jossa hän ei saisi molempaa sukupuolta olevien vanhempien tukea. En miehenä halua viedä tyttölapselta oikeutta äitiinsä ja minua kauhistuttaa ajatus poikalapsesta kasvamassa lesbojen keskuudessa. Monimutkaiset perhekuviot kyllä kostautuvat lapselle. Lapsi toki uskoo perheensä olevan se kaikkein paras koska ei tiedä paremmasta. Minä toivon todella, että homojen adoptio-oikeus ei tule koskaan menemään läpi Suomessa ja taistelen siinä toisessa leirissä teitä muita homoja vastaan. Edelleenkin olen homo ja silti tätä mieltä tästä asiasta, vaikka monia homoja saattaisikin ärsyttää, että "vihollisten" leirissä on heikäläisiä. Toki itse haluaisin lapsia, mutta en halua tehdä niitä kieroihin kuvioihin. En tosin elä homon elämää, enkä heteron elämää vaan olen selibaatissa ja viihdyn yksin, vaikken haluakaan toteuttaa traumojen aiheuttamaa suuntautumistani.
On totta ettei kaikki heterotkaan sovi vanhemmiksi muttei sovi kaikki homotkaan. Itse asiassa suurin osa tuntemistani homoista on mielestäni kelvottomia vanhemmiksi. Moni heistä kärsii alkoholiongelmista ja päihteiden väärinkäytöstä ylipäätänsä, vakavia mielenterveysongelmia (joiden vuoksi ovat väkivaltaisia/aggressiivisia) ja käytöshäiriöitä ym. ongelmia. En itsekään ole terve vaan jokseenkin häiriintynyt.
Homoksi ei mielestäni myöskään synnytä. En tiedä mikä sitä aiheuttaa tarkalleen, kuten ei tiedä kukaan muukaan eikä tutkijat varsinkaan kun hyvin moni homo tulee erilaisista taustoista, mutta geneettistä se tuskinpa on. Minun homouteeni vaikutti varhaislapsuuden traumat ja se, että kasvoin naisten keskuudessa eikä minulla koskaan ollut miestä johon samaistua, kun opettajatkin olivat aina naisia paitsi alakoulussa muutama vuosi oli miesopettaja, joka ei järin positiivinen malli ollutkaan. Minulla oli tyttöjen lelut ja tytöt kaverina. Tuskinpa sellaisessa ympäristössä minusta kunnollista miestä olisi voinut kasvaa. En tajua autoista mitään enkä juurkaan osaa korjata mitään. Olen heikko, heiveröinen mies/ämmä ja sisäisesti hyvin naismainen, vaikkakin ulkoisesti olen itseni ehostanut takaisin mieheksi, kun yhdessä vaiheessa yritin olla hyvinkin andorgyyni. Onneksi kuitenkin heräsin todellisuuteen ja tajusin, että haluan olla mies.
Jokaisella on mielipide asioista, mutta kyllä tasa-arvoon pitäisi näissäkin asioissa pyrkiä. Aloittajalla on ihan hyvät ajatukset, vaikka en tuota uskontoa sekoittaisi maallisiin asioihin millään tavoin.
Minä taas epäilen vahvasti homoutta syntymäominaisuudeksi (syntymäviaksi), jolle ei mitään yksilö voi, tai voi sitä olla hyväksymättä itsessään. Se hyväksymättömyys ja sopeutumattomuus erilaisuuteensa aiheuttaa yleensä niitä häiriökäyttäytymisiä, eikä muiden hyväksymättömyys ainakaan helpota oman erilaisuutensa hyväksymistä.
Vaikka olenkin kasvanut täysin ns. oikeassa perheessä, vieläpä suurperheessä, niin mistä minä sitten olisin saanut vaikutteita omaan vääräviettisyyteeni. Tosin en tunne itseäni aidoksi homoksi, ja se voi juuri johtua siitä pakkokieltäymisestä jonka muu perheyhteisö on opettanut ja iskostanut minuun.
Voi myös ajatella niinkin, että jos homoksi syntynyt saisi elää lapsuutensa homoperheessä, niin itsensä hyväksyminen olisi silloin luonnollista, ja näin kehittyisi paljon tasapainoisimpia yksilöitä myös homoissa. Jos hetero kasvaa homoperheessä, niin aina enemmistö väestöstä auttaa ja ymmärtää häntä kehittymään normaaliksi heteroksi. Kaikkein paras olisi jos ihmiset hyväksyisivät toiset sellaisina kuin he ovat, eikä yrittäisi muuttaa heitä muuksi painostamalla ja pilkkaamalla erilaisuutta.