Joo-o, tuota kommenttia olenkin saanut kuulla sitten aivan riittämiin poikamme synnyttyä (hän on vasta 4kk, joten mitään kovin syvääluotaavia ulkonäköarvioita ei mielestäni voi vielä edes tehdä!)
Olen ihan nätti tavallinen suomalainen nainen ja mieheni aivan tavallinen (mielestäni tietysti komea ;) ) mies. Molemmat olemme vaaleita ja kuinkas ollakaan poikamme syntyi aivan mustatukkaisena (samanlainen vauvatukka oli myös minulla). No, siitä alkoivat mieheni suvun puolelta jatkuvat vihjailut siitä, "kukas se lapsen isä on"? Mieheni eno jopa katseli poikamme korvia ja totesi ettei meillä mieheni kanssä kummallakaan mene korvalehdet niin kuin pojallamme..sitten sanoi, että mistä lie tuollaiset perinyt. Ja armas anoppini on viljellyt otsikossa mainitsemaani lausetta "leikillään" jo lukemattomia kertoja. Alan kyllästyä ja synnytyksen jälkeen kovin herkistyneenä ollessani loukkaannuinkin moisista kommenteista. Olen yrittänyt suhtautua asiaan ymmärtäväisesti, huumorilla ja jos vaikka miten, mutta jotenkin on vaan alkanut kauna syödä naista :( Mitä hemmettiä sitä pitäisi takaisin laukaista tai miten olla, jotta puheet loppuisivat?
Mieheni sukulaiset (anoppini ym.) ovat taloudellisesti paljon vaatimattomammista olosuhteista kuin minä ja tuntuu siltä, että kateus ilmenee nyt ilkeinä puheina lapsen ulkonäköä kohtaan. Asiaa ei yhtään helpota se, että miehelläni on aiemmasta suhteesta tytär, joka oli jo vauvana todella paljon mieheni näköinen. Nyt sitten taivastellaan, miten poika voikin olla niin eri näköä. No, kyllä minä nämä puheet kestän, vaan jos poikamme isompana joutuu tuollaista kuulemaan sanankaan niin sehän satuttaa aivan mahdottomasti. Vinkkejä siitä mikä tehoaisi...kiitos!
Olen ihan nätti tavallinen suomalainen nainen ja mieheni aivan tavallinen (mielestäni tietysti komea ;) ) mies. Molemmat olemme vaaleita ja kuinkas ollakaan poikamme syntyi aivan mustatukkaisena (samanlainen vauvatukka oli myös minulla). No, siitä alkoivat mieheni suvun puolelta jatkuvat vihjailut siitä, "kukas se lapsen isä on"? Mieheni eno jopa katseli poikamme korvia ja totesi ettei meillä mieheni kanssä kummallakaan mene korvalehdet niin kuin pojallamme..sitten sanoi, että mistä lie tuollaiset perinyt. Ja armas anoppini on viljellyt otsikossa mainitsemaani lausetta "leikillään" jo lukemattomia kertoja. Alan kyllästyä ja synnytyksen jälkeen kovin herkistyneenä ollessani loukkaannuinkin moisista kommenteista. Olen yrittänyt suhtautua asiaan ymmärtäväisesti, huumorilla ja jos vaikka miten, mutta jotenkin on vaan alkanut kauna syödä naista :( Mitä hemmettiä sitä pitäisi takaisin laukaista tai miten olla, jotta puheet loppuisivat?
Mieheni sukulaiset (anoppini ym.) ovat taloudellisesti paljon vaatimattomammista olosuhteista kuin minä ja tuntuu siltä, että kateus ilmenee nyt ilkeinä puheina lapsen ulkonäköä kohtaan. Asiaa ei yhtään helpota se, että miehelläni on aiemmasta suhteesta tytär, joka oli jo vauvana todella paljon mieheni näköinen. Nyt sitten taivastellaan, miten poika voikin olla niin eri näköä. No, kyllä minä nämä puheet kestän, vaan jos poikamme isompana joutuu tuollaista kuulemaan sanankaan niin sehän satuttaa aivan mahdottomasti. Vinkkejä siitä mikä tehoaisi...kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onpa hävytöntä porukkaa!
Ensinnäkin esim. lasten hiusten väri muuttuu tuosta pikkuvauva-ajasta, minunkin molemmat lapset olivat mustatukkaisia vauvana, nyt isompina ovat molemmat mieluumminkin vaaleita.
Toiseksikin tuollaisia puheita ei tarvi kenenkään sietää, mielestäni voit rohkaista mielesi ja sanoa suoraan, ettet halua kuulla asiasta enää enempää. Lopeta tapaamasta heitä kunnes ovat ymmärtäneet asian todella.
Pyydä miestäsi myös ilmaisemaan asia suvulleen tavalla tai toisella, kyllä hänen pitäisi sinua sen verran tukea!
Itse olisin luultavasti polttanut päreeni viimeistään siinä korvien tutkiskeluvaiheessa, ota nyt hyvä ihminen asia käsittelyyn heti! Asiallisesti ja suoraan asiaan, älä alennu itse naljailemaan takaisin.
Ota joskus anoppi sivummalle ja esitä huolesi hänelle siitä, ettei miehesi kyllä muistuta appiukkoa yhtään, että kenellehän tuo oikein liene? Iske sitten silmää ja sano, että pidetään akat nämä hommat toisilta salassa... :-)))
Ei vaineskaan. Sano ihan suoraan, että et tykkää siitä, että sinua epäillään epäsuorasti uskottomuudesta. Jos se ei auta niin koeta karsia miehesi suvun vierailut luonasi minumiin, äläkä itsekään mene heidän tykö.
Ja kun olet varma kenen jälkeläinen lapsesi on, niin hanki dna-todistus asiasta ja anopin huomautellessa näytä todistusta ja vaadi kaikkien kuullen anoppiasi toimittamaan samanlaisen omista lapsistaan, muuten käy köpelösti anopin uskottavuuden.
Riepoo nuo anopit ja muut ulkopuoliset höpöttäjät silloin kun perhe juuri tarvitsisi voimia ja eniten yhteistä aikaa tulevaisuuden rakentamiseen. Ja juuri silloin pistellään, kun toinen on herkimmillään.
Muta eipä niitä anoppeja ampuakaan saa. Saatana.
Ihan törkeetä käytöstä. Pyydä mieheltäsi apua, varmaan hän sinua tukee, ja sanoo äitikullallensa että parempi olla kommentoimatta jatkossa.
Ikävintähän tuollaisessa on se, että äidit valitettavasti vaikuttavat mielipiteillään ja kommenteillaan vielä aikuisiinkin lapsiinsa, joten täytyy toivoa ettei hän ole jo kylvänyt epäilystä mieheesikin.
Luulisi sitäpaitsi jokaisen isovanhemman pitävän omaa lapsenlastaan maailman kauneimpana ja söpöimpänä ja ihanimpana.
puhetta =) koeta olla ottamatta itseesi tai nälväise takaisin että onneksi ei ole anoppiinsa tullut.
Ja mä luulen että kyllä ne puheet vielä loppuu ei ne jaksa moista jankuttaa kai se on nyt jotain uutuuden viehätystä.
Tiesitkö,että tukan väri saattaa muuttua iän myötä? Itselläni tuttava perhe jossa vanhemmilla ristiveriset hiukset molemmilla ja kaikilla kolmella lapsella ihan vaaleat hiukset alle 5 vuotiaaksi asti.. Mitä vanhemmaksi lapset kasvoivat alkoivat hiukset tummentua ja nyt lähes murrosikäisenä lapsilla ihan samanväriset hiukset vanhempiensa kanssa..
Toivon tsemiä sulle ja kärsivällisyyttä sukuasi kohtaan.. Toiset osaavat olla tosi ajattelemattomia siitä mitä suustaan ulos päästään..
sanopa anopille piruuttaan, että kaivelee kuva-arkistoja jokaisesta sukuhaarasta kustaavaasaan asti, jospa niitä yhteneväisyyksiä silloin löytyis.
Aina ei se korvanlehden poimujen muoto ;) tms. tulekaan lähisukulaisesta. Samainen poimu voikin olla mummun vaarin serkun tädin enolla ;))) he he
Tai pistä mummeli lukemaan genetiikka, jospa ymmärrys aukenisi silläkeinoin