Palstailun aikana olen useita kertoja tehnyt huomioita kirjoittajien sanallisen ilmaisun lahjakkuudesta. Monilla tuntuu olevan herkkyyttä ja kykyä tuottaa muutakin kaunista esille. Äänellistä ja visuaalista kauneutta sekä syvyyttä. Jotkut palstalaiset maalaavat. Kuinkahan moni sanoittaa biisejä? Olettaisin, että jotkut tekevät käsillään kauniita tavaroita. Henkinen ja sielullinen ymmärtäminen on monella laajentunut matkansa aikana.
Olitteko olleet tälläisiä aina? Vai vahvistuiko nämä lahjat kaltoinkohdellun suhteen jälkeen? Tai peräti korvasiko tämä toiminto uutena asiana menneet tapahtumat?
Jos herkkyys on jostain syystä lisääntynyt henkisellä tai toiminnallisella tasolla, niin miten on käynyt fyysisen läheisyyden tuntoherkkyyden? Onko fyysinen kosketus nautittavampaa vai epämiellyttävämpää, kuin aiemmin? Onko ihon tuntoaistissa tapahtunut muutoksia? Miten koette ihokosketuksen ja läheisyyden?
Kosketus sormenpäissämme
26
136
Vastaukset
Elokuvassa Forrest Gump F juoksi amerikan mantereen halki. Tämän aiheutti nainen nimeltä Jenny;
"ja Jennyn palattua lopulta hänen luoksensa. Mutta Jenny ei pysty olemaan paikallaan ja hän lähtee jälleen Forrestin luota. Forrest pakenee tilannetta juoksemisella. Hän juoksee päätoimisesti ensiksi Tyynenmeren rannalle, tekee täyskäännöksen ja juoksee Atlantin rannalle. Ja taas kääntyy jatkaakseen juoksua.."
Miten kävi yxexän(?) Hankala ihmis-suhde käynnisti henkisen tutkimusmatkani, ja myös tämän palstailun :)
Näen yhä enemmän jotain hyvääkin kohtaamassani pahassa."Näen yhä enemmän jotain hyvääkin kohtaamassani pahassa."
Onko kyse ääripäiden kohtaamisesta? Normaalielämässä soljumme virran keskivaiheilla. Kun koemme jotain spesiaalia; menemme pahuuden tai hyvyyden ääripäille, mahdollisesti. Voiko esimerkiksi pahuuden kokemus syventää hyvyyden kokemista laajemmin tai herkemmin?elisakettu kirjoitti:
"Näen yhä enemmän jotain hyvääkin kohtaamassani pahassa."
Onko kyse ääripäiden kohtaamisesta? Normaalielämässä soljumme virran keskivaiheilla. Kun koemme jotain spesiaalia; menemme pahuuden tai hyvyyden ääripäille, mahdollisesti. Voiko esimerkiksi pahuuden kokemus syventää hyvyyden kokemista laajemmin tai herkemmin?Pahuus opetti minulle rajojen merkitystä, eli voidaan puhua ääripäiden kohtaamisesta. Kun tunnistan itsessäni hyvyyden ja pahuuden, olen enempi kokonainen. Kun näen molemmat ääripäät yhtäaikaa, tiedän olevani keskitiellä.
Kun tunnistan (ja tunnustan) pahuuden itsessäni, minun ei tarvitse käyttää sitä. Voin tehdä valintoja.
"Voiko esimerkiksi pahuuden kokemus syventää hyvyyden kokemista laajemmin tai herkemmin? "
Mielestäni kyllä. Ymmärrän asiat kokonaisemmin vastakohtien kautta. Päivän merkitys korostuu pimeän yön kautta.
Jos koen olevani hyvä ja näen pahuutta (ja narsismia) vain muissa ihmisissä, tajuan nyt, että en vain ole vielä löytänyt omaa sisäistä hyvyyden vastakohtaani.
- A
> Onko fyysinen kosketus nautittavampaa vai epämiellyttävämpää, kuin aiemmin?
Ei kumpaakaan. Ei se ole kai koskaan ollutkaan minulle nautittavaa tai epämiellyttävää. Tai en ainakaan muista. Itse asiassa en varmaankaan edes tiedä mitä nautittavalla tässä yhteydessä tarkoitetaan, tai yleensä mitä tarkoitetaan nautittavalla laajemminkaan. Ei se ole epämiellyttävääkään.
Olen huomannu että monet muut ihmiset pitävät siitä, jos heitä koskettaa. Olen sitten usein tehnyt tällä tavoin heille ja siitä on koitunut, ehkä, välillistä mielihyvää toisen mielihyvästä. Sellainen ilahduttaa kyllä, välillisesti siis, ei kosketuksena, vaan toisen antamana palautteena äänensävyin ja ilmein.Minulla ei ole kokemusperäistä tietoa miten A-seksuaali tuntee/kokee kosketuksen, läheisyyden. Onko tämä tavallinen ilmiö vai subjektiivinen kokemuksesi? Jos et koe itsellesi mielihyvää kosketuksesta (minkäänlaisestako?) niin miten on kivun kokemusten laita? Onko ollut muuttuvia tekijöitä?
- A
elisakettu kirjoitti:
Minulla ei ole kokemusperäistä tietoa miten A-seksuaali tuntee/kokee kosketuksen, läheisyyden. Onko tämä tavallinen ilmiö vai subjektiivinen kokemuksesi? Jos et koe itsellesi mielihyvää kosketuksesta (minkäänlaisestako?) niin miten on kivun kokemusten laita? Onko ollut muuttuvia tekijöitä?
Hellä kosketus on lievästi miellyttävä, ja välillisesti siis myös iloa tuottava. Itsellään kosketus ei ole kuitenkaan niin suuri juttu, että siihen erityisesti suuntautuisi. Se on yksi asia tavaratalossa, jota ei tule edes kokeilleeksi. Suhde siihen ei ole torjuva eikä haluava, vaan melko 'välinpitämätön'.
Kivun kokemus on kielteinen.
Kyse ei ole tuntoaistin vajavuudesta tai puutteista. Nautinnon saaminen aistien kautta jo sinänsä on ajatuksena erikoinen.
A-seksuaalien joukossa on tietysti erilaisia tapauksia. Eiköhän tämä ole silti aika normia. 'Välinpitämättömyys' siis. Kosketuksen jyrkästi torjuvat 'kosketuksenkavahtajat' eivät liene A-seksuaaleja, vaan seksuaalisuutensa tukahduttaneita skitsoja :D ... Anti-seksuaaleja siis.
Muuttuvia tekijöitä sikäli, että läheisyydentarve, kosketus ei-genitaaliosastolla siis, kiinnittyy joihinkin hyvin harvoihin ihmisiin. Näitä tulee vastaan noin suunnilleen yksi tuhannesta. Helposti jää roikkumaan niihin ... :) ... Eli yksiavioisuus ainakin toteutuu tosi vaivatta. Ja pitkäaikaisessa parisuhteessa oppii lisäksi välillisesti iloitsemaan siitäkin, että toisella on kivaa.
Meni valistuspuheenvuoroksi off-topic. En ehkä jatka tällä saitilla enempää, vaikka valistus sinänsä ok? Lisätietoja: http://aseksuaalit.net/viewtopic.php?f=9&t=73 A kirjoitti:
Hellä kosketus on lievästi miellyttävä, ja välillisesti siis myös iloa tuottava. Itsellään kosketus ei ole kuitenkaan niin suuri juttu, että siihen erityisesti suuntautuisi. Se on yksi asia tavaratalossa, jota ei tule edes kokeilleeksi. Suhde siihen ei ole torjuva eikä haluava, vaan melko 'välinpitämätön'.
Kivun kokemus on kielteinen.
Kyse ei ole tuntoaistin vajavuudesta tai puutteista. Nautinnon saaminen aistien kautta jo sinänsä on ajatuksena erikoinen.
A-seksuaalien joukossa on tietysti erilaisia tapauksia. Eiköhän tämä ole silti aika normia. 'Välinpitämättömyys' siis. Kosketuksen jyrkästi torjuvat 'kosketuksenkavahtajat' eivät liene A-seksuaaleja, vaan seksuaalisuutensa tukahduttaneita skitsoja :D ... Anti-seksuaaleja siis.
Muuttuvia tekijöitä sikäli, että läheisyydentarve, kosketus ei-genitaaliosastolla siis, kiinnittyy joihinkin hyvin harvoihin ihmisiin. Näitä tulee vastaan noin suunnilleen yksi tuhannesta. Helposti jää roikkumaan niihin ... :) ... Eli yksiavioisuus ainakin toteutuu tosi vaivatta. Ja pitkäaikaisessa parisuhteessa oppii lisäksi välillisesti iloitsemaan siitäkin, että toisella on kivaa.
Meni valistuspuheenvuoroksi off-topic. En ehkä jatka tällä saitilla enempää, vaikka valistus sinänsä ok? Lisätietoja: http://aseksuaalit.net/viewtopic.php?f=9&t=73Kiitos vastauksestasi ja antamastasi tiedddosta. Minusta on erikoista tuo "Nautinnon saaminen aistien kautta jo sinänsä on ajatuksena erikoinen."
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten erilaisia voimme olla. Erilaisuudella en tarkoita poikkeavuutta tai suhde-hyvä/paha-ajattelua. En vain tiennyt että noinkin voi kokea, tai olla siis kokematta.
Koskettamista tai iholla kokemista en tarkoita pelkästään seksuaalista nautintoa. Nautintoahan voi tuntea vaikkapa hiuspohjan koskettelusta, halaamisesta, hieronnasta ja lukuisista muista seikoista. Kokemuksen ei tarvitse olla seksuaalinen, mutta mielihyvää se voi tuottaa tai voi aiheuttaa myös vastakkaisen reaktion.
- puolikonna
Enemmänkin se kaltoinkohtelu on aiheuttanut sen etten enää siedä kosketusta ollenkaan ja sen ajatteleminenkin on vastenmielistä. Sitä herkkyyttä on varmaan ollut aina mutta sitä on voinut myös hyödyntää omassa toipumisessa, jonkinlainen panssari on ollut pakko rakentaa että selviytyisi jotenkin tässä kovassa maailmassa. Tiedän kyllä että sen panssarin voi myös laskea tarvittaessa enkä siitä silti murene vaikka kolhuja tulisikin. Siitä huolimatta pidän panssarini niinkauan kuin kaikki muutkin tekevät niin :)
Vaikuttaako panssarointi luovuuteen mitenkään? Oletko huomannut eroja siinä?
Ikävä kuulla tuo mitä sanoit ettet siedä kosketusta enää laisinkaan. Se varmaan haittaa monia tilanteita arkipäiväisessäkin elämässä. Lisääkö vai vähentääkö tämä kivun tunteita?- puolikonna
elisakettu kirjoitti:
Vaikuttaako panssarointi luovuuteen mitenkään? Oletko huomannut eroja siinä?
Ikävä kuulla tuo mitä sanoit ettet siedä kosketusta enää laisinkaan. Se varmaan haittaa monia tilanteita arkipäiväisessäkin elämässä. Lisääkö vai vähentääkö tämä kivun tunteita?Ei välttämättä vaikuta, mutta itse voin tietysti vaikuttaa. Tajusitko? :)
Ei sitä kivun tunnetta ole sen enempää kuin normaalisti, sen sijaan jonkinlainen turtumuksen tunne. Ehkä se kipukynnys on ylittynyt liian usein ja paljon. Niitä haavoja on pakko parannella kaikessa rauhassa, varsinkin kun ne on uudestaan "terapiassa" revitty auki. Itse en usko ollenkaan tuollaiseen terapiaan, kaikki paraneminen on ollut ihan vaan itsestä lähtöisin. puolikonna kirjoitti:
Ei välttämättä vaikuta, mutta itse voin tietysti vaikuttaa. Tajusitko? :)
Ei sitä kivun tunnetta ole sen enempää kuin normaalisti, sen sijaan jonkinlainen turtumuksen tunne. Ehkä se kipukynnys on ylittynyt liian usein ja paljon. Niitä haavoja on pakko parannella kaikessa rauhassa, varsinkin kun ne on uudestaan "terapiassa" revitty auki. Itse en usko ollenkaan tuollaiseen terapiaan, kaikki paraneminen on ollut ihan vaan itsestä lähtöisin.Olen tavannut monia ihmisiä, jotka eivät voi sietää kosketusta. Toiset kavahtavat jo pelkästä käden lähelle viennistä (pelkoreaktio, jäänne fyysisestä satuttamisesta). Jotkut eivät siedä vaikkapa halaamista puhumattakaan minkäänlaista kosketusta ja jotkut rajaavat fyysisen tilan ympärillään hyvin suureksi. Joillain on tavallista matalampi kivunsietokyky ja joillakin on poikkeuksellisen korkea. Monelta löytyy kuitenkin erityistä tai monipuolista lahjakkuutta ja osa on täysin sitä mieltä, ettei heissä ole hitustakaan lahjoja mihinkään taiteellisuuteen (itse olen toista mieltä, on mahdollista ettei se ole vain päässyt esille).
Mitä arvelet puolikonna, mikä tekijä voisi yhdistää luovuutta ja kaltoinkohtelua vai onko kysymys vain puhtaasta sattumasta?- pk
elisakettu kirjoitti:
Olen tavannut monia ihmisiä, jotka eivät voi sietää kosketusta. Toiset kavahtavat jo pelkästä käden lähelle viennistä (pelkoreaktio, jäänne fyysisestä satuttamisesta). Jotkut eivät siedä vaikkapa halaamista puhumattakaan minkäänlaista kosketusta ja jotkut rajaavat fyysisen tilan ympärillään hyvin suureksi. Joillain on tavallista matalampi kivunsietokyky ja joillakin on poikkeuksellisen korkea. Monelta löytyy kuitenkin erityistä tai monipuolista lahjakkuutta ja osa on täysin sitä mieltä, ettei heissä ole hitustakaan lahjoja mihinkään taiteellisuuteen (itse olen toista mieltä, on mahdollista ettei se ole vain päässyt esille).
Mitä arvelet puolikonna, mikä tekijä voisi yhdistää luovuutta ja kaltoinkohtelua vai onko kysymys vain puhtaasta sattumasta?"Mitä arvelet puolikonna, mikä tekijä voisi yhdistää luovuutta ja kaltoinkohtelua vai onko kysymys vain puhtaasta sattumasta?"
Jos nyt puhutaan narsisteista niin tulee mieleen ihan vain kateus.
Moni uhri on sanonut että narsisti ei ole halunnut antaa hellyyttä koska on kokenut että annettu hellyys olisi jotenkin itseltä pois?? En käsitä. Onko muilla vastaavia kokemuksia.
Onko hellyys sisällämme kuin pussi karkkeja, jotka kuluu loppuun?
Vai onko niin että p e l k o karkkien loppumisesta estää niiden jakamisen? (jolloin ihminen vaikuttaa hyvin narsistiselta)Tuo onkin erikoinen kysymys. Minuakin mietityttää tämä. N-hlö ei nimittäin juurikaan koskettanut minua. Enkä muista että hellyyttä olisi ollut parin muunkaan tapaamani henkilön kosketuksessa - milläänlailla.
Mutta hellyys - tai koskettaminen - koen jotenkin sen näiden kokemusten jälkeen tavallista herkemmäksi. Ihokosketus on syvempää ja aistit ovat herkistyneimpiä kuin aiemmin elämässäni. Olisiko sitten näillä yhdistäviä tekijöitä, vai johtuuko jostain itsestäni - tunnelukkojen purkamisesta esim.?- A
> Onko hellyys sisällämme kuin pussi karkkeja, jotka kuluu loppuun?
No ei. Ennemminkin se ruostuu tai homehtuu jos ei sitä käytä.
Sanoin jossain aikaisemmin että hellä kosketus tuottaa välillistä mielihyvää sen tarjoajalle. Tämä on synkassa sen kanssa, että tutkiusti eniten mielihyvää tuottaa ilon tuottaminen toiselle. elisakettu kirjoitti:
Tuo onkin erikoinen kysymys. Minuakin mietityttää tämä. N-hlö ei nimittäin juurikaan koskettanut minua. Enkä muista että hellyyttä olisi ollut parin muunkaan tapaamani henkilön kosketuksessa - milläänlailla.
Mutta hellyys - tai koskettaminen - koen jotenkin sen näiden kokemusten jälkeen tavallista herkemmäksi. Ihokosketus on syvempää ja aistit ovat herkistyneimpiä kuin aiemmin elämässäni. Olisiko sitten näillä yhdistäviä tekijöitä, vai johtuuko jostain itsestäni - tunnelukkojen purkamisesta esim.?Kun mainitsit tunnelukot niin varmasti juurikin näistä johtuu, eli meillä kaikilla jostain itsessä olevasta johtuu kokeminen...avoimena rakkaudelle kosketus on herkempää, ja tunnelukkoisena(esim kiukustuneena, epäluottamusta kokien) kosketus voi olla epämiellyttävää.
A kirjoitti:
> Onko hellyys sisällämme kuin pussi karkkeja, jotka kuluu loppuun?
No ei. Ennemminkin se ruostuu tai homehtuu jos ei sitä käytä.
Sanoin jossain aikaisemmin että hellä kosketus tuottaa välillistä mielihyvää sen tarjoajalle. Tämä on synkassa sen kanssa, että tutkiusti eniten mielihyvää tuottaa ilon tuottaminen toiselle.*tarjoaa karkkia* =)
- xcch
"Mutta hellyys - tai koskettaminen - koen jotenkin sen näiden kokemusten jälkeen tavallista herkemmäksi. Ihokosketus on syvempää ja aistit ovat herkistyneimpiä kuin aiemmin elämässäni."
Narsu suhteitten jälkeen, oletan kosketuksen olevan kuin virkistävä vesi janoiselle. Ehkäpä sinullekkin :) - KJ
Höh. Kuljettte kovin korkealla tasolla, johon en pääse kiinni. Itse en siedä kosketusta. Olen rikottu ja siinä kaikki. Lynett kirjoitti minun sanoin, että on saanut kauniit kasvot ja söpön symyn. Sama itselläni. Ei vaan takaa hyvää oloa. Johtaa harhaan. Ärsyttää tämä oma hyväuskoisuus ts laheisriippuvuus. Kyllä sen kosketuksen saa joksus tuntumaan hyvältä, kun annat itsestäsi kaiken.
KJ. Kiitos kommentistasi. Sinäkin tuot esille tämän, ettet siedä kosketusta. Ilmiö lienee yleisempi kuin tiesinkään. Saanko kysyä, rikottiinko sinut lapsena vai myöhemmin aikuisuudessa?
Lapsuudessani minua riepoteltiin paikasta toiseen. Yksi hyvä seuraus sillä oli, että toisinaan kohtasin myös turvallisia aikuisia. Jotka osasivat osoittaa välittämistä ja terveitä toimintamalleja. Ehkä ilman niitä, minulla olisi ollut vähemmän toivoa. En tiedä. Se on vain oletus.
Mutta koskettaminen itsellenikin on ollut eräässä pitkässä vaiheessa vastenmielistä. Minulla vain meni kauan asian tunnistamiseen, hyväksymiseen ja ymmärtämiseen.
Tunnistatko KJ itsessäsi taiteellisia puolia tai oletko miten kiinnostunut luovasta työstä?
Kiitos, elisakettu, kauniista otsikosta :)
Ja kiitos kysymyasettelusta. Tätä viime päivinä muiden puuhien sivussa välillä vähän mietiskelin, ja mietintöjen sivupoluille ajautuessa löytyi uusia sävyjä henkilökohtaisten asioitten tutkailuun.
Joskos jotain kysymyksiisi jälkijunassa vastaisin, vaikka olen kai enemmän satunnainen nurkkaluuhaaja kuin palstalainen.
Musiikki ja jonkinlainen kuvataiteellinen ilmaisu on aina ollut osa elämää. Toista näistä sivusi lopulta myös koulutus. Erityisen hyvä en ole, enkä erityisen huono. En sanoisi, etten ilman näitä voisi elää, mutta ei sellaista tule ajatelleeksi hengitysilmastakaan ;)
Vaikean suhteen ja muiden ongelmallisten, synkänlaatuisten elämänkokemusten vaikutus? Ehkä elämän hyvien asioiden tärkeyden vahvistuminen, näitä ei kukaan voi minulta tahtomattani viedä. Käytetyn skaalan laajeneminen, vivahteiden lisääntyminen, ääripäiden välttämisen vähentyminen.
Kosketustuntemusten en koe muuttuneen. Pidän kosketuksesta, mutta en koe selkeästi nauttivani siitä. Jonkinlainen näkemys on siitä, miltä kosketuksesta nauttiminen tuntuu. Ehkä jollain tavalla pidän tietyn kontrollin, pakovalmiuden tai oman tilani? Narsismin ikäviä puolia sisältäneen suhteen aikana oli ehkä pelastus se, etten päästä "ihan niin lähelle". Olisi muuten voinut olla vieläkin pahemmat seuraukset ja pitempi toipumisaika. Nykyisessä suhteessa taas ei varautuneisuudelle olisi tarvetta, eli siitä on tahattomana enemmänkin haittaa jos jotain.
Niin sanottuna itseoppineena taiteilijana (suhtauduttakoon sanavalintaan aiheellisin varauksin) olen todennut jotain, mikä mahdollisesti millä tahansa kurssilla alkeissa opetetaan: jonkin asian valoisuutta korostavat sen läheisyydessä esiintyvät tummat värit.Kiitos Inkoponko kommentistasi :)
Ensinnäkin palstakommentoinnista tuli sellainen mieleen, ettei palstalla ole sidottua aikaa. Kirjoittajilla ei ole velvotteita, olivatko viivähtäviä tai vakituisia - jokainen omien voimien, resurssien ja mielenkinnon ym mukaan. Kommenttiin voi vastakin - vaikka vuoden viiveellä - kun asia putkahtaa mieleen tai se koskettaa itseään oikealla tavalla.
Sinussa on muun taiteellisuuden myötä myös sanallisen taiteen esittämiseen. Käytät sanoja kauniisti - maalaat - kuten temppukin sanoisi.
Mitä kerroit kosketuksesta; tartun tähän siitä nauttimattomuuteen. Moni on tuonut samaa esille. Minua askarruttaa sen merkitys. Vaikka mahdollisen syyn tai lähteen löytääkin, niin mikä merkitys tällä voi olla meihin ihmisinä? Voiko tuota kokemuksen tuomaa tunnetta syventää, vahventaa väreillä? Onko siihen tarvetta? Moni sanoisi ettei, mutta mikä merkitys tällä voi olla ihmissuhteissamme?elisakettu kirjoitti:
Kiitos Inkoponko kommentistasi :)
Ensinnäkin palstakommentoinnista tuli sellainen mieleen, ettei palstalla ole sidottua aikaa. Kirjoittajilla ei ole velvotteita, olivatko viivähtäviä tai vakituisia - jokainen omien voimien, resurssien ja mielenkinnon ym mukaan. Kommenttiin voi vastakin - vaikka vuoden viiveellä - kun asia putkahtaa mieleen tai se koskettaa itseään oikealla tavalla.
Sinussa on muun taiteellisuuden myötä myös sanallisen taiteen esittämiseen. Käytät sanoja kauniisti - maalaat - kuten temppukin sanoisi.
Mitä kerroit kosketuksesta; tartun tähän siitä nauttimattomuuteen. Moni on tuonut samaa esille. Minua askarruttaa sen merkitys. Vaikka mahdollisen syyn tai lähteen löytääkin, niin mikä merkitys tällä voi olla meihin ihmisinä? Voiko tuota kokemuksen tuomaa tunnetta syventää, vahventaa väreillä? Onko siihen tarvetta? Moni sanoisi ettei, mutta mikä merkitys tällä voi olla ihmissuhteissamme?Varo vain, jos joskus vielä kaivan jonkun iän vanhan ketjun kommentillani esiin ja joku valittaa, sanon että Elisakettu lupasi! ;D
Kun jonkin hyvän asian kokeminen jää vaimeammaksi kuin mitä se voisi olla, esimerkiksi menneisyyden traumojen vuoksi, uskoisin selvittelyn tarpeeseen. Silloin ihminen ei oletettavasti ole normaalitilassaan, sellainen kuin oikeasti olisi.
Entäpä sitten, kun kyseessä on itselle ominainen ominaisuus, kuten ehkä omassakin tilanteessani taitaa ainakin osittain olla?
Itse olisin ainakin tällä hetkellä ihan tyytyväinen näin. En varsinaisesti kaipaa suurempaa nautintoa asiasta, josta kuitenkin selkeästi pidän jo nykyiselläänkin, sekä kosketuksesta että toisen ihmisen koskettamisesta.
Olisin tässä ikään kuin samalla asenteella kuin jääkiekon tai viininmaistelun suhteen:
Ehkä hyvinkin jään jostain paitsi, kun en jaa suosikkijoukkueen jännityksen hetkiä ja mahdollista voitonriemua, tai osaa nauttia viinin eri rypäleiden ja vuosikertojen vivahteista. Toisaalta taas en koe elämääni mitenkään köyhäksi näinkään. Saatan katsoa ihan mielenkiinnolla jääkiekkoa sattuessani paikkaan, jossa sitä seurataan ("siis miksi ne ei nosta tuota mailaa jäältä, ja minne se maalivahti nyt katosi? voittiko ne ny? no sehän oli mukavaa :) "), tai maistelen mielelläni viiniä vaikka osaan vain erottaa milloin se maistuu pahemmalta kuin useimmiten.
(vertaukseni ei osu niinkään asioiden tapahtumistiheyden kuin kokemuksellisuuden osalta, eikä siinäkään mielessä ole ihan täysin verrattavissa... mutta ihan hyvä yritys mielestäni kuitenkin!)
Nykyisessä suhteessani olisi vahvemmalla (itse-? aistien? ) tuntemuksellani mutkan kautta myönteinen merkitys myös kumppanilleni. Siinä on minun syyni tarkempaan itsetutkiskeluun ja tuntemusten tunnusteluun. Joskus olen koittanut esimerkiksi muistella tarkemmin, millainen suunnaton ero on tällä ja aikaisemmalla suhteella ja olotilalla. Eräänlaista väreillä vahvistamista?
Tämän aloituksesi ja keskustelun myötä ajauduin miettimään, voisinko ehkä vain tietoisemmin muistuttaa itseäni siitä, ettei nyt ole tarvetta tilanteen hallintaan: Olen ihan turvassa -> syvempi rentoutuminen, läsnä oleminen, aistien vahvistuminen?
- Alicia'
Kun mies palasi luokseni parin kuukauden eron jälkeen päätin tarkoituksella kohdella häntä niin hyvin kuin pystyisin jotta tuo narsisti pysyisi tyytyväisenä mahdollisimman pitkään. No katosihan mies kuitenkin, mutta anyway, tiesin kyllä että niin käy.
Jatkuva skarppaus etten vain mitenkään loukkaisi aikaansai sen että muutuin säikymmäksi. Säpsähdin milloin mitäkin, ihan normaaleja elämän ääniä ja muut naurahtelivat "sähän säikky olet".
Ajattelin aina että suhteessamme oli paljon hellyyttä, nyt vasta juolahti mieleeni kumpiko meistä nyt se koskettelija oli. Pitkänä miehenä hän valloitti maatessaan koko sohvan, ja piti kovasti kun itse majoittauduin hänen jalkojensa väliin tv:tä katsomaan. Aika kuvaava paikka narsistin puoliskolle:)
Nyt kun mies on-missä-lie, olen huomattavasti rennompi ja nauravaisempi. Edellisen eron aikana opin taas olemaan yksikseni, ja kun täältä näitä juttuja lukee niin oppii kyllä olemaan haaveilematta mistään normaalista liitosta tuon miehen kanssa, eikä ota turhia paineita.
Kirjoittanut olen aina, nyt on taas sellainen aika että päiväkirjan sivut täyttyvät tiuhaan tahtiin...Hei Alicia"
Ensinnäkin oli kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa ja ilmeisesti voit paremmin kuin viimeksi "tavatessamme".
Totta; olet nauravaisempi ja eläväisempi ja huumorintajuisempi :) Se hyvä puoli kun N-suhteesta on laskenut irti - huomaa maailman kaikki värit kauniimpina ja myös hauskempina. Aikanaan. Nautinto tälle voi tavallaan lisääntyä.
Tuo säikkyily ja sätkyttely on tuttua minullekin. Ei enää, mutta N-suhteen jälkeen, ja joskus kauan sitten myös hyvin pahana. Sätkin yhtä ja toista. Koskettelu ei myöskään ollut silloin nautittavaa, jos aina siedettävääkään.
Mukava kun kirjoitat. Se pelkästään ei ole luovuuden tarpeen tyydyttymistä, sillä pystyy avaamaan omia mielen solmuja yksityisesti ja käsittelemään niitä omaan tahtiin. Oletko miten kiinnostunut palstakirjoittelusta? Jos aikaa ja kiinnostusta on, suosittelen :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 175540
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2242795- 412495
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus02211Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella432161Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon332126Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731727Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme131510- 381390
- 1651310