Huomenna hoitoon...

Itse pääsin juuri sairaalasta/osastolta(?) ja tiedän tuon pelon. Minulla oli sillä tavalla että paino tarkistettiin joka päivä, ruoat tuotiin tiettyyn aikaan ja sulta ei tietenkään kysytty määristä mitään. Joko söit sen kaiken, tai päädyit letkuihin. Jotkin lääkärit oli tosi inhottavia tän asian suhteen, saatto tulla kertoon kesken syömisen tästä letkusta ym. Kun muutenkin oli vaikeeta. En sit tiiä mikä tuohon ajattelutapaan auttaa, toivottavasti se vaan menisi sulta osastojakson aikana ohi, mutta varmaan liian paljon toivottu..

Anteeks näinkin hyödyttömästä viestistä :'D

Kiitos viestistäsi "vatsamakkara". En luokittelisi sitä hyödyttömäksi! :D

Moi!

Voin antaa vertaistukea, itsekin käyn hoidossa. Oon käynyt jo elokuulta asti. Varmasti pelottaa, mutta siitä on hyötyä. Vaikka olo on toivoton ja tuskainen totta kai vaihtelevasti, on jo iloisempiakin hetkiä ja valoa. Munkin halu parantua jojoilee koko ajan, mut yritän löytää sen. Läheisteni ja elämäni takia. Itsellä vähän alipainoa mutta lähellä normaalia. Älä laihduta enää, sen voin sanoa että inhottavinta tätä painoa on ruveta nostamaan. Yäk :I mieli voi olla tosi sairas, vaikka paino olisi normaali. Tiedän, mistä puhut. Avohoidossako käyt sinäkin vai?

Tsemppiä paljon sulle ja rohkeutta,olo varmasti paranee. Paranemisprosessi ei oo helppo ja vaikeita hetkiä tulee, mut se varmaan kannattaa. Sulla on aikaa etsiskellä sitä paranemisen halua...mullekin sitä annetan. Kannattaa ainakin yrittää. Jos ei muuta, niin noi käynnit saa ajattelemaan edes vähän terveemmin, herättelee ja saa vähän aurinkoa sinne risukasaan aluksi...

Ja lisään vielä, että vaikka sä et nyt haluais parantua, niin kannattaa ehdottomasti mennä yrittämään. Mitä alemmas paino menee, sitä sairaammin sä ajattelet ja sitä syvemmälle joudut. itsekin sä huomaat että mieli on sairas ja mielestäni negatiiviseen sävyyn, osaks ehkä haluaisit siitä eroonkin? pidä kiinni siitä viidestä prosentista edes. Pelko on kohdattava, pystyt siihen kyllä.

Halu parantua lähtee sitten loppupelissä tietysti itsestä, että jos yrityksestä huolimatta syömishäiriö voittaa, ei ammattilaisetkaan voi muuta kun nostaa kädet pystyyn. Yritä tosissas, koska avohoito (jos siellä olet?) on huomattavasti osastohoitoa lempeämpää. Siellä sua kytätään enemmän ja jos sinne joudut, oot jo tosi syvällä...Siellä käsittääkseni myös kytätään painoa enemmän.

Kiitos liikanahkaa sinullekkin! Olen siis päivähoidossa eli käyn klinikalla 8-20 ja tulen yöksi kotiiin. Voi elämä mun on pakko kertoa yksi juttu joka tänään tapahtui.

Eli olin iltapalalla ja sivelin salaa leivän voita sormiini. Hoitaja kuitenkin sattui tämän huomaamaan ja toi minulle lusikalla saman määrän voita mitä sormissani oli. Puoli tuntia siinä sitten mietin syönkö voin vai en(vaikka pakko se olisi joka tapauksessa syödä),ja lopulta sitten sen pistin suuhun. Samassa hirvee ahdistus iskee ja syytin hoitajaa että hän haluaa tehdä minusta lihavan!!! Olen edelleen vihainen itselleni,miten saatoin antaa periksi ja syödä sen milligramman voita. Ajatella että niin pienellä määrällä voi olla niin suurta väliä!
Pakko vähän nyt jumpata etttä varmasti saadaan se voi pois kropasta!!

Sairasta porukkaa...

Aattelin että postaan tänne aina minkälaista hoidossa on.
HIRVEÄ MÄÄRÄ RUOKAA!!! Yhtä hoitajaa mä inhoan,ja se just kivasti sattuu olemaan minun omahoitaja! Ruoka-ajat tahtoo vielä venyä tunniksi ja eri rituaalejakin on kerääntynyt,joista ei enää pääse irti;Ylimääräinen rasva pois sormilla,leipä ja juusto pois(järsin pois leivän juuston alta),Yksi ruokalaji kerrallaan,pieniä paloja... Nyt huomaan etten pysty enää uhmaanmaan sairautta;se on saanut musta otteen.
Ja hei te kaikki,Käsityöt auttaa ahdistukseen!