Todettiin pari viikkoa sitten ja nyt on lähtö sairaalaan edessä. Miten on, voiko siitä selvitä hengissä? Onko täällä ketään, joka olisi sairastanut keuhkosyöpää ja parantunut siitä? Tai tunnetteko ketään sairastanutta?
Millaista hoitoa saitte?
Leikattiinko, annettiinko stytostaattihoitoa /sädehoitoa?
Entä solusalpaajat, voiko niitä saada keuhkosyövän hoitoon?
Etäispesäkkeitä ei ole, kaikki kasvaimet ovat rajoittuneet keuhkoihin. Toisessa enemmän ja toisessa vähemmän "pattia".
Olen peloissani, sillä kaksi tuntemaani ihmistä on menehtynyt samaan syöpään.
Olisi mukava, jos joku voisi vastata ja vähän valaista asiaa..
Onko syytä kirjoittaa testamentti ja ostaa hautapaikka ja arkku, ettei jää omaisten huoleksi??
Kaunista kesää ja tervettä elämää kaikille !
terveisin: Kipee
Millaista hoitoa saitte?
Leikattiinko, annettiinko stytostaattihoitoa /sädehoitoa?
Entä solusalpaajat, voiko niitä saada keuhkosyövän hoitoon?
Etäispesäkkeitä ei ole, kaikki kasvaimet ovat rajoittuneet keuhkoihin. Toisessa enemmän ja toisessa vähemmän "pattia".
Olen peloissani, sillä kaksi tuntemaani ihmistä on menehtynyt samaan syöpään.
Olisi mukava, jos joku voisi vastata ja vähän valaista asiaa..
Onko syytä kirjoittaa testamentti ja ostaa hautapaikka ja arkku, ettei jää omaisten huoleksi??
Kaunista kesää ja tervettä elämää kaikille !
terveisin: Kipee
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keuhkosyöpiä on monenlaisia ja suurin osa voidaan parantaa. Tehokkaan hoidon ansiosta keuhkosyöpään kuolleisuus on pudonnut rajusti. Joten ei syytä huoleen. Tosin kaikki syövästä parantuneet ovat joutuneet käymään läpi melkoisen "rääkin" erilaisten hoitojen muodossa. Ja he ovat niitä todellisia taistelijoita, joihin toivoisin sinunkin kuuluvan.
Elämäsi on nyt myllätty ylösalaisin, ja se joko musertaa sinut tai antaa sinulle uskomattoman paljon voimaa, jonka avulla selviät kaikesta nyt ja tulevaisuudessa. Hyvää kesän jatkoa sinulle!
vastauksestasi! Olen koittanut lukea kaiken mahdollisen aiheesta, mutta tuntuu, että kaikki tieto on niin vähäistä, kun omalle kohdalle sattuu. Jännittää kyllä ne hoidot, oli ne sitten mitä tahansa, sen uskon, että helppoja ne ei tule olemaan.. Liputan kuitenkin positiivisesti elämän puolesta ja uskon lääkäreiden tekevän parhaansa minunkin kohdallani. Eihän sille sitten mitään voi, jos käy niin, että hoidot ei auta ja elinaikaa ei anneta pitkään.. Joskushan me kaikki täältä lähdetään, ennemmin tai myöhemmin. Vielä henki kulkee ja kaikesta huolimatta elämänilo ei ole sammunut.
Aurinkoista ja lämmintä kesää myös sinulle =)
...on keuhkosyöpä.se oli vain toisessa keuhkossa,mutta levinnyt "taaksepäin" ei keuhkoihin.leikattiin aika iso pala pois keuhkoista.2,5viikon kuluttua eka stytostaatihoito ja sitä on vielä 2kertaa sen jälkeen jatketaan sädehoidolla.lääkärin mukaan hyvät mahdollisuudet parantua. jaksamista sulle
Itse sairastan vakavaa sairautta ja osaan ajatella asioita jo vähän toisenlaiselta kannalta. Olen käynyt läpi sen kaiken, jotka sinulla on vielä edessä. En vaan löydä sanoja, joilla toisin sinun päivääsi piristystä. Sillä turhat sanat ovat vain sanan helinää vailla tarkoitusta. Mutta jutun, jonka kirjoitin silloin kun olin vastaavassa tilanteessa,kuin missä sinä nyt olet, voin sinulle kirjoittaa. Toivottavasti se antaa sinulle ajatuksia ponnistella eteenpäin.
Elämän merellä!
Lähde kanssani matkalle, matkalle sisimpääsi,
kohti suurta elämän merta.
Ajattele, että ruumiisi olisi laivasi,
mielesi purjeesi, sielusi ruorisi.
Anna minun olla hetken aikaa kartanlukijasi.
Tiedän kyllä, että osaat ohjata elämänlaivaasi vaikeissakin paikoissa.
Elämän valtameri opettaa sinulle kaiken tarpeellisen.
Ne kasvattavat, tekevät lujaksi, mutta samalla nöyräksi.
Mikä voisi olla parempaa, kuin olla oman elämänlaivansa kapteeni.
Saa ohjata ja seistä kannella selkä suorana vasten tuulta.
Välttäen vaaralliset piilevät karikot, koskipaikat, jyrkänteet, pyörteet ja myrskyt!
Katsella oman taivaanrannan horisonttiin, säällä kuin säällä.
Ottaessa tunteesta tuulen suunnan, lukea aisteilla ja nähdä sielun silmin.
Ohikiitavän pienen hetken tajuaa tavoittaneensa jotain ainutlaatuista.
Tietäen tämän olevan oikean tien, nauttien elämän merestä.
Lempeiden tuulten pyyhkiessä kasvoja.
Antaen sateen pestä kaiken pois sen, minkä on aika mennä.
Antaen auringon ja tuulten kuivata.
Matkalla kuitenkin tuntee joskus kuin olisi tuuliajolla, karikolla, karttakirja hukassa, merimerkit täysin tuntemattomia.
Rantoja ei näy ollenkaan, täysin aavalla ulapalla, sysimustassa yössä.
Ilman karttaa on kuitenkin kuljettava, uskallettava antaa tunteiden tuulten viedä kohti tuntematonta.
Mutta kuitenkin niin turvallista elämän merta.
Reitin vierellä houkutukset maanittelevat sanomaan kyllä.
Mutta ne ovat kuitenkin vain korvikkeita, säälittäviä sanoja, tyhjyyttä täynnä.
Lähdetään kuitenkin tälle uudelle elämän merelle rohkeasti, mutta harkiten.
Tunteella, mutta hätäilemättä.
Sellaista on elämä!
Toivotan sulle hyvää kesää ja jatkoa taistelussasi.Itse sairastan levinnyttä rintasyöpää joka on keuhkossa.Metastaasia tosin ehkä helpompi hoitaa kuin varsinaista keuhkosyöpää,mutta toivoa on äläkä ikinä anna periksi.Se on meinaan menoa sitten ,kun toivoa ei enään henkisesti löydy!Eli paa kaikki peliin ja tsemppiä Sulle!
Hei !
En tiedä lohduttaako.. mutta itselläni todettiin keuhkosyöpä v.2001 ja oikean keuhkon ylälohko
poistettiin. En saanut mitään hoitoja ja nyt elän
jatkoajalla..siis hoitoja ei tarvittu syöpäni"kiltteyden" vuoksi.Käyn kontrolleissa nykyisin puolen vuoden välein (alussa tiiheemmin)
joka kerta n. kaksi vkoa ennen kontrollia alkaa
painajaiset ja pelko on päällimmäisenä mielessä tähän mennessä kaikki on ollut ok.Tämän kanssa on vaan opittava elämään ja pyrittävä elää niin hyvää arkipäivää kuin vaan on mahdollista. Eli sinulle jolla on keuhkosyöpä myös sinä voit saada jatkoaikaa eikä kaikki toivo ole menetetty. Kaikki tässä elämässä on vastaanotettava mitä se tullessaan tuo, pitää nauttia tässä ja nyt! koska
huomisesta ei tiedä ja aina on toivoa.
Nim.merk.jatkoajalla