Voiko elämä tosiaan olla näin vaikeaa? Koen olevani täysin epäonnistunut ihminen ja elämän runnoma. Välillä mietin että haluaisin aloittaa elämän ihan uudestaan. Elämä ei halua eikä hyväksy ihmisiä joille on sattunut pahoja asioita.
Silloin kun tarvitsisi apua ja toisten tukea sitä ei välttämättä helposti löydy.
Tuntuu että elämä vaan lipuu mun ohitse eikä siinä kyydissä pysy mukana.
Miksi toisille sattuu ikäviä asioita paljon ja toisille ei juuri lainkaan?
Nykyään olen vaan masentunut ja itkuinen,olen pettynyt elämään.
Silloin kun tarvitsisi apua ja toisten tukea sitä ei välttämättä helposti löydy.
Tuntuu että elämä vaan lipuu mun ohitse eikä siinä kyydissä pysy mukana.
Miksi toisille sattuu ikäviä asioita paljon ja toisille ei juuri lainkaan?
Nykyään olen vaan masentunut ja itkuinen,olen pettynyt elämään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Välillä mietin että haluaisin aloittaa elämän ihan uudestaan"
Samaa mietin itsekkin useasti. Tai en ehkä kokonaan uudestaan haluaisi aloittaa mutta tekisin todella monta asiaa toisin.
Voisi jonkin tempun ja palata ajassa taaksepäin. Välillä sitä murehtii liikaakin
mitö olisi tehnyt toisin ja jättänyt tekemättä. Kauheaa tunta olevansa näin epäonnistunut. Kaikilla muilla asiat menee sujuvasti eteenpäin.Oma elämäni tuntuu jotenkin tahmaiselta.Ei saisi velloa asioissa vaan olisi mentävä eteenpäin.Nykyaika luo odotuksia ihmisille..en ole mikään esimerkillinen ihminen.Asioita pahentaa kun tajuaa,miten paljon paremmin muilla menee.
Eteenpäin meno on vaikeampaa koko ajan.
Itsekkin olisi periaatteessa halu tehdä elämästä elämisen arvoista, mutta joka kerta, kun aloittaa ja ihan TOSISSAAN pyristelee puolikin vuotta, vaikka sattuisi mitä, niin loppujen lopuksi sinut lyödään maahan kerta toisensa jälkeen.
Eilen mietin etteikö sitten voisi vaikka tulla joku tappava tauti, kun kerran kaikki muut elämän esteet on tulleet eteen.
Mullaki on nykyään melkein aina joko masentunu, ahdistunu tai itkuinen olo tai näitä kaikkia samaan aikaan ja tuntuu myös että elämä vaan lipuu ohi eikä tule tehtyä mitään hyödyllistä. Minunki mielestä kaikilla muilla tuntuu menevän paremmin ja kaikki toiset tuntuu olevan ainaki jollain tapaa menestyneempiä ja etevämpiä asioissa. Kaikki näyttää johtuvan vaan siitä että olen henkisesti niin heikko ja ihan romuna enkä jaksa enää edes yrittää mitää. Se on mun mielestä fakta että kaikki muut menee elämässään aina edes joissakin asioissa eteenpäin kun mä vaan poljen paikallani enkä edisty missään. Olen ihan liian heikko, väsynyt ja masentunut yrittämään mitään ja tuntuu että saa vaan lisää paskaa niskaansa jos yrittää jotain.
Ihan kauheaa ,tuntuu että kun pyristelee eteenpäin on vaikea olo. Todella
kaipaisin jotain mielekästä nyt elämään. Kokoajan masentaa enkä tiedä miten päästä tästä kierteestä irti.
Muilla tuntuu olevan unelma työpaikka,suhde,harrastuksia jne..mullapa ei ole juuri mitään.Koen olevani epäonnistunut perheen ja ystävien silmissä.
Mulla ei ole sujunut asiat kuten muilla. Olen ujo ja sulkeutunut kun taas
muut ovat sosiaalisia ja reippaita tyyppejä.
Olen aloittanut muutamia harrastuksia,mutta en osaa luoda kontakteja.
Sama työpaikoilla.Haluaisin niin paljon seurustella ja kehittää itseäni
mutten tiedä miten?
Sekin voi olla harhaluulo, että muilla menee niin hyvin. Kaikkea paha oloa ei näytetä ulkopuolisille / ulospäin. Parisuhdeongelmia täytyy olla paljon kun avioliitot tuttavapiirissäni, yksi toisensa jälkeen, hajoavat. Lisäksi sellaiset avoerot, joista jää lapsia. Todellisuus on rikkinäistä.