Kissainfoa kaipaisin!

Allergia ei ole yhteydessä kissan karvoihin, vaan kissan proteiineihin joita on ihohilse, sylki ja virtsa sekä uloste. Siis edes karvaton kissa ei ole allergiselle sopiva, vaikka niin voisi kuvitella. Eikä myöskään siperiankissa vaikka niin joskus on väitetty.

Jos olet allerginen, niin lähtisin kyllä siitä, että menet vierailemaan kissakodeissa joissa on useampia kissoja. Menet käymään vaikka näyttelyssä jossa on paljon kissoja ja katsot miten reagoit.

Jos joku kasvattaja sinulle kissan myy, niin tee sopimus, että kissan voi palauttaa jos alat oireilla. Tai pyydä jostakin vaikka aikuinen kissa kokeeksi kotiisi pariksi viikoksi. Pentujen sanotaan allergisoivan aikuista enemmän, johtuen siitä että niiden sisäsiisteydessä on aluksi vähän toivomista, itsensä pesut ei vielä täydellistä ja mahdollisesti emon maidolla on jotakin tekemistä pennun proteiinien erilaisuudessa.

Ei kissaa kotiin, jos on pientäkään allergiaa! Allergia ei siitä siedättämällä tavallisesti häviä, päinvastoin voi pahentua, jopa astmaksi.

Ja tosiaan, kaikki kissat aiheuttavat allergiaa, se ei ole kissan karvan pituudesta tms. kiinni.

Se, että vierailee näyttelyssä tms. kokeilemassa, tuleeko allergiaa, ei kerro vielä mitään, monelle allergikolle ei siitä tule mitään oireita, mutta kun kissa on 24/7 samassa ympäristössä, niin se on ihan eri asia! Ei auta, vaikka kuinka tehokkaasti siivoaa ja putsaa kotona.

Tosiaan, jos pakko kissa hankkia, niin kannattaa ottaa joku kissa "lainaan" kokeiltavaksi.

hei! tuosta allergiasta jotain. itselläni on kissaallergia ja otin silti kaksi kissaa, jonkun aikaa häiritsi mutta nykyään ei ole mitään ongelmaa noitten misujen kanssa. nokka ei mene tukkoon vaikka kissat nukkuu mun tyynyn vieressä joka yö. kysyit myös tuosta venäjänsinisestä. meillä sellainen poikakissa. huomionhakuinen kuin mikä!!! seuraa kuin hai laivaa..tosin se on hyvin omapäinen eikä suostu esim syliin jos väkisin ottaa. suosittelen ottamaan ihan pennun. oppii kiintymään suhun helpommin ja pystyt paremmin opettaa ja kitkemään pahat tavat pois.

Aivan ensiksi. Allergian aiheuttaa kissan irtoavan ihon proteiinit, eikä kissan karva. Karvaisuus ei siis aiheuta tai ole aiheuttamatta allergisia reaktioita. Jotkin kissarodut ovat syystä tai toisesta hieman useammin herkille ihmisille sopivia. Ainakin cornish rex ja devon rex eli lyhyet kiharakarvaiset kuuluvat sopivan monille. Muuten ei auta kuin kokeilla.

Toiseksi allergisilla on kissojen kanssa tekemisissä ollessaan yleensä kaksi vaihtoehtoa. Joko kissaan siedättyy ja oireet laimenevat parin kuukauden kuluessa. Toisille kissoille saattaa edelleen oireilla, mutta omalleen ei. Toiset, ne joilla "altistus" menee yli, saattavat lopulta tulla sairaammiksi ja kehittää esimerkiksi astman. Kissapalstoilla näkee molempia.

Kissoista lähtee karvaa, kun niillä on karvanlähtöaika. Pitkäkarvaisemmista myös muutoin.

Itämaiset lyhytkarvaiset rodut ovat usein aktiivisia ja liikkuvia, bengali ja ocicat sieltä vimmaisimmasta päästä. Ovat kaikessa mukana, hääräävät ja saavat myös tuhoja aikaiseksi. Luultavasti näitä rotuja on helpompi opettaa, koska ne ovat kiinnostuneempia yhteistyöstä. Pitkäkarvaisemmat rodut ovat usein rauhallisempia, harkitsevampia, tekevät vähemmän tuhoa. Ragdoll on usein lapsiperheiden suosikki, koska kissa on sopeutuvainen, hellä ja lemmikinomainen. Sen turkki on vielä helppo, toisin kuin persialaisen.

Lemmikkikissat yleensä aina leikataan, joten ne eivät varsinaisesti käyttäydy sukupuolisidonnaisesti. Uroksista kasvaa usein isompia kuin naaraista.

Kissan lapsirakkauden ja muutenkin lemmikiksi sopivuuden varmistaa, kun ostaa pennun rotukissayhdistyksen kautta, eli valitsee listoilta kasvattajan, joka on sitoutunut jonkin kissajärjestön kasvatusperiaatteisiin ja kasvattaa vain rekisteröityjä pentuja. Monet kasvattajat luovuttavat pentunsa vasta 14-viikkoisina, jotta pennut ovat kunnolla sosiaalistettuja. Jos luot hyvät välit kasvattajaan, voi olla, että voitte ottaa rodun edustajan teille kokeeksikin. Se ei välttämättä takaa uuden kissanne sopivuutta allergian kannalta, mutta voi antaa osviittaa.

http://www.kissaliitto.fi/kissarodut on hyvä paikka aloittaa tutustuminen, sieltä pääsee linkkien kautta rotuyhdistysten sivuille, jos kissan yleisesittely herättää kiinnostusta.

Kunhan muistaa aina sen, että ei oikein voida yleisesti sanoa onko rotu lapsirakas, sillä kissat ovat siinäkin suhteessa yksilöllisiä. Totuttaminen lapsiin kisun ollessa jo pieni, on se joka merkitsee(tosin kaikki kisut eivät silti lapsista paljon perusta). Kannattaa tosiaan hankkia kissa kasvattajalta, jolla esimerkiksi on lapsia taloudessa ja joka sitä kautta kykenee totuttamaan kisunpentuja juuri lapsiin, sillä kisujen sosiaalistumiskaudella 2-7vk:ikäisenä on paljon merkitystä asiaan. Hyvä kasvattaja osaa myös kertoa jotain esimerkiksi kissapennun luonteesta tai ainakin sen vanhempien luonteesta, jolla on merkitystä siihen kuinka luottavainen/ihmisrakas/jne. kissasta kasvaa.
Koratista tosiaan vielä sen verran, että sitä ei missään nimessä tule hankkia ainoaksi kissaksi, eikä myöskään ragdollia tai ongelmia tulee varmasti. Itselläni on raggari ja voin sanoa, että välillä vaikka kaksi kissaa onkin, niin raggarin huomionkipeys on toisinaan melkoinen(aktivoinnista jne. huolimatta ja karvaa lähtee ja Paljon). Kannattaa muutenkin tarkkaan miettiä onko oikeasti aikaa kissan aktivointiin jne. sillä varsinkin sisäkissojen osalta se on joskus hyvinkin haasteellista . Tulee muistaa, että sisäkissan virikkeellistäminen on toisinaan työlästä, sillä kisun metsästäjän luonne vaatii liikkuvia ja rapisevia, saalismaisesti käyttäytyviä leluja ja leikkejä aktivoituakseen. Pelkät lattialle heitetyt lelut eivät pidemmän päälle jaksa kiinnostaa. Suosittelen ehdottomasti mieluummin kahden kisun ottamista, kuin yhden ja mieluiten samasta poikueesta tietysti.
Myös vielä allergiasta, että oireet saattavat olla myös täysin eläin yksilökohtaisiakin, tarkoitan siis sitä että toisinaan samanrodun kaksi eri yksilöä aiheuttaa erivahvuisia allergisia oireita.
Kissat ovat todellakin mahtavia olentoja, joten en ihmettele että kisukaverin haluat. Siihen lankaan vaan ei pidä mennä, ettäkö kissat olisivat koiria vaivattomampia ja ns. helpompia lemmikkejä. Kunnon taustatyö tosiaan kannattaa tehdä, jotta itselläsi ja tulevalla kisullasi/kisuillasi olisi antoisa elämä edessä. Tsemiä:)