Heippa!
Olen 20-vuotias 1,4 v ikäisen pojan äiti ja toista odotetaan.
Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa kohta 3vuotta ja molemmat on halunnut ainakin 2lasta,mutta nyt mieheni ilmoittikin,että ei halua toista vaan ennemmin abortin. Olen monesti sanonut miehelleni,että olen jo yhden abortin tehnyt ja toista en enää ikinä halua tehdä...
Mieheni sanoi tässä yks päivä,että odotetaan sinne ekaan ultraan asti ja katotaan sitten uudestaan,mutta jotenkin tiedän sen,että hän ei halua toista lasta.
Olenko täysin tyhmä ihminen jos sanon miehelleni,ettei abortti tule kysymykseenkään vaan lapsi pidetään,että joko erotaan tai sitten jatketaan...??
Voiko olla myös niinkin että mieheni mielipide muuttuu...?
Eka lapsi oli niin unelma lapsi,kun vaan voi olla. vauva-aika meni hyvin,kipeenä ei olla oltu kertaakaan sillein,lääkärissä olisi tarvinnut käydä ja muutenkin lapsi on ollu helppo (jos lapsesta niin voi sanoa:D)
Olisi hienoa,jos jollain olisi samanlainen tilanne....
Jonnekin oli pakko purkaa pahaa oloa...
Kiitoksia jo etukäteen kaikille:)
Olen 20-vuotias 1,4 v ikäisen pojan äiti ja toista odotetaan.
Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa kohta 3vuotta ja molemmat on halunnut ainakin 2lasta,mutta nyt mieheni ilmoittikin,että ei halua toista vaan ennemmin abortin. Olen monesti sanonut miehelleni,että olen jo yhden abortin tehnyt ja toista en enää ikinä halua tehdä...
Mieheni sanoi tässä yks päivä,että odotetaan sinne ekaan ultraan asti ja katotaan sitten uudestaan,mutta jotenkin tiedän sen,että hän ei halua toista lasta.
Olenko täysin tyhmä ihminen jos sanon miehelleni,ettei abortti tule kysymykseenkään vaan lapsi pidetään,että joko erotaan tai sitten jatketaan...??
Voiko olla myös niinkin että mieheni mielipide muuttuu...?
Eka lapsi oli niin unelma lapsi,kun vaan voi olla. vauva-aika meni hyvin,kipeenä ei olla oltu kertaakaan sillein,lääkärissä olisi tarvinnut käydä ja muutenkin lapsi on ollu helppo (jos lapsesta niin voi sanoa:D)
Olisi hienoa,jos jollain olisi samanlainen tilanne....
Jonnekin oli pakko purkaa pahaa oloa...
Kiitoksia jo etukäteen kaikille:)
Vastaukset 27
Vanhimmat
No sano miehelle, että tuo älynväläys ois kannattanut tuoda ilmi ennen kuin harrastitte seksiä ilman ehkäisyä. Toinen on tulossa, etkä aborttia halua. Piste.
Hei mulla oli vähän samanlainen tilanne kun sulla. Esikoinen oli 6kk kun toinen ilmoitti tulostaan, oli ihan yrittämällä yritetty. Kun iloissani kerroin miehelle testin tuloksen, hän kauhukseni järkyttyi ja sanoi ettei halua mitään toista lasta. Viikon kuluttua mieli oli jo aivan toinen, ja nyt mies on aivan rakastunut kuukauden ikäiseen vaivaamme :)
Luultavasti teilläkin vain alkujärkytystä ilmassa, anna miehen rauhassa sisäistää tieto uudesta tulokkaasta ennen kuin alatte jakaa tavaroita... Kaikki voi kääntyä vielä parhain päin :)
Tsemppiä!
Ihana toi "nyt mies on aivan rakastunut kuukauden ikäiseen vaivaamme :)" siis vaivaamme :D varmaankin painovirhepaholainen, mutta joskus hyvin osuva sellainen :DD
Itse kannatan kyllä aborttioikeutta, mutta vain ja ainoastaan silloin kun nainen itse kokee/tietää että se on oikea ratkaisu.
Abortti on aina väärä ratkaisu jos siihen päätyy sen takia että joku muu siihen painostaa.
Jos nainen haluaa lapsen pitää, ja tietää että tulee pärjäämään sen kanssa yksinkin, niin miehen mielipiteellä ei ole juurikaan väliä. Valitettavasti.
Toivottavasti kaikki käy sinulle aloittaja hyvin, ja mieskin tajuaa olevansa nyt hiukan hölmö =)
Abortti on väärin. Mikä oikeus sulla on murhata vielä syntymätön lapsi. Me ollaan kaikki Jumalan luomia, eikä ihmisellä ole oikeutta päättää toisen elämästä. Jokaisella on oikeus syntyä ja elää.
Minä olen evoluution, en jumalan luoma. Älä myy uskoasi, en halua osalliseksi siitä.
Itse en tekisi enää näin aikuisiällä aborttia mistään syystä. Miehelleni olen sen tehnyt hyvin selväksi jo vuosia sitten, joten asiasta olisi meillä ihan turha edes keskustella. Saati jos olette raskauden tarkoituksella laittanut alulle!!
Ekan abortin tein todella painavin perustein ja silloin ei käynyt mielessäkään pitää lasta,koska en olisi osannut rakastaa sitä ja se olisi herättänyt liikaa huonoja muistoja esille...
Ja tämä raskaus oli ihan suunniteltu ja mieheni tiesi,että olen lopettanut pillereitten syönnin. Joten ei mikään vahinko raskaus todellakaan ole.
Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa raskaudesta ja aina vastaus on vain,että katsotaan ultran jälkeen mitä tehdään.
Abortista kyllä ollaan puhuttu ja olen sanonutkin miehelleni,että helppohan hänen olisi elää asian kanssa,toisin kuin minun. Ja käskin hänen ottaa asiasta (abortista) selvää ennen,kun rupee enemmän siitä puhumaan ja ilmeisesti on ottanutkin,koska ei ole asiasta sen kummemmin maininnut.
No ens viikolla se eka ultra sitten olisi ja mieheni ei ole sanonut asiaan yhtään mitään tuleeko mukaan vai ei. Haluaisin hänet mukaan,koska ei ollut ekankaan lapsen ultrassa mukana.
Mieheni on sanonut vain,että ajan kohta on huono toiselle lapselle,koska ei ole töitä tällä hetkellä ja rahatilanne on välillä aika heikko,mutta olen sanonut,että töitä löytyy ettimällä ja jos vain kiinnostaa nostaa takapuoli sohvalta ylös ja rahatilanne paranee kanssa kun saa äitiyspäivärahat,lapsilisät,yms mutta minkään rahan takia en lapsia tee! (niille jotka nyt niin rupes kuvitteleen)
Ja lähipiirissämme on paljon lapsiperheitä,joilta saa vaatteita,vaunut,yms ja ekalta lapselta on kuitenkin vielä tallessa turvakaukalot ja sitterit ja vaatteita,koska ei tuota ikäeroa paljoa tule.
Toivottavasti mieheni mieli muuttuisi,kun ultraan päästään,koska sillon siitä tulee enemmän todellista.
Kiitos kaikille jo vastanneille:)
Ehkä miehesi olisi syytä aikuistua.
Joko hän tekee sen sinun ja lastenne kanssa tai jatkaa kasvamistaan yksin. Aborttia en kannata.
milläs viikolla sun ultra on kun eiks se oo 12 vko jos abortin meinaa tehdä ni tehtävä..? vai onko tietoni väärä? mulla vaan kun oli ultra olin viikolla 12 4... ja sen jälkeen kun sen vauvan siellä näet ni voitko edes ajatella muuta kuin et siel on sun laps jonka sä synnytät muutaman kk päästä? en usko että voit tehä sit enää aborttia, ainakaan kun et tunnu sitä haluavan... koita jaksaa ja toivotaan et mies tulee mukaan ja innostuu lapsesta myös!!
Miehesi voi ihan hyvin tehdä abortin, jos haluaa. Sinun ei tarvitse lastasi tappaa.
Hei. Olen joskus lukenut jotain kirjaa, missä muistaakseni oli masentuneista ihmisistä tai jotain. Niin siinä oli pieni pätkä kerrottu miehestä, joka oli koko ikänsä kärsinyt ahdistuksesta ja masennuksesta. Siis aivan toivoton tapaus, jota lääkäritkään ei pystyny auttamaan. Niin arvatkaapa mistä tää loppujen lopuks johtui: Selvisi, että miehen äiti oli tehnyt abortin, mutta se abortti oli epäonnistunut. Mies selvisi hengissä, mutta sai hirvittävät traumat siitä, että se oli yritetty tappaa jo ennen syntymää.
Eli, pieni ihmisen alkukin on tunteva jo kohdussa. Älkää tappako näitä pieniä viattomia ihmislapsia.
Tämän takia abortin pitää onnistua, koska sikiö tuntee ja kuulee (kunhan aivot on kehittyneet) kaikki tunteet. Varsinkin jos lapsi on ei-toivottu, niin abortti varhaisraskaudessa on kannatettava ajatus. Muuten lapsi kantaa koko ikänsä sitä tunnetta että äiti inhoaa, jos alkion annetaan kehittyä vain pelkkää omaa mukavuudenhalua. Rakkautta ei voi väkisin alkaa tuntea. Lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Siksi vahinkoraskauden kohdalla kannattaa päätyä aborttiin jotta lapsi ei myöhemmin sairastu masennukseen. Varsinkin jos lapsi on annettu adoptioon, on osa hirveä. Lapsi on vielä aikuisiässäkin katkera siitä, että äiti hylkäsi. Kun hedelmöittynyt munasolu on vielä tiedoton eikä aivoja ja hermostoa ole niin lastakaan ei vielä ole.
Suomessa tehdään tosi vähä abortteja miehille.Onnex isä ja lapsi voi hyvi
Yritän tässä just ajatella , että miten sun mies ton asian näkee ja ymmärtää häntä, mutta en kyllä kerta kaikkiaan ymmärrä vaikka yritänkin.
Ensin hän siis haluaa toisen lapsen, ja sitten iskee paniikki , eikä haluakaan ?
Hän teki kyllä siinä oikein, että sanoi mielipiteensä asiaan, koska tunteitaan ei kannata koskaan kieltää eikä peitellä, mutta missä on omatunto. kun ensin oltiin mukana toisen lapsen saamisessa ja nyt ei. Kiinnostaa kyllä tietää mikä on johtanut mielenmuutokseen.
Harmittaa tommonen käytös, todella itsekästä ehdottaa aborttia.
Heippa ja iso kiitos kaikille asiallisesti vastanneille:)
No ultra oli eilen ja pieni yllätys olikin,kun laskettuaika onkin jo helmikuussa:) Neuvolassa laskettiin,ni sillon saatiin,että la olisi toukokuussa:D
Mieheni lähti mukaan ultraan ja istui aivan hiljaa siellä ja tuijotti ruutua,jossa vauva näkyi ja kyllä sieltä se hymykin tuli:)
Yks kaks mieheni kysyi,että saako jo selville kumpaa sukupuolta vauva on?
Tuijotin siinä sitten silmät pyöreenä miestäni ja hän sanoi vain,että "täytyyhän se nyt tietää tuleeko pikkusisko vai pikkuveli"
Ja tyttö olisi näillä näkymin tulossa:)
Juuri näin.
Yleensä raskaus tulee yllätyksenä ja ajatukseen tottuminen vie aikansa. Aikuiset kantavat vastuunsa ja huolehtivat lapsistaan.
Kaiken aborttiväen odottavaan äitiin kohistamat houkuttelut lapsen teilaukseen mukavuusabortissa on päättäväisesti torjuttava.
Off topic mutta...
"Yleensä raskaus tulee yllätyksenä ja ajatukseen tottuminen vie aikansa"
Eiköhän se raskaus kuitenkin YLEENSÄ ole ihan suunniteltu, eikä tule mitenkään yllätyksenä... raskauteen tottuminen vie tietysti aikansa...
:) olipas sulla ihania uutisia!! nyt vaan nauttimaan raskausajasta! ja hirmuisesti onnea tytön johdosta!
Hei aloittaja oon lukenut tätä ketjua ja ihanaa kuulla hyviä uutisia sulta.
Mä jäin vaan ihmettelee sitä et ensin neuvolatädit laski sun laskettu aika toukokuu ja ultra helmikuu. Miten se noin 2kk taaksepäin voi heittää. olitsä niin pitkällä paksuna tietämättä vai miten tollee kävi??
oon itse kans nuori äippä 3,5v poika ja odotan toista (toivottu). Mut mä säikähdin kun tärppäs HETI kierukan poiston jälkeen, puhuin itse PALJON abortista ja mies oli se joka piti mua itsepäisenä ja epäkypsänä ja vaikka mitä.. mä masennuin. Mut se meni ohi kun kans tuijotin sitä näyttöä ja kaikki tuli todeksi, muutui mielikin poisitiiviseksi. Mulla neuvolassa laskettiin LA 24.04 mutta ultra heitti LA 1.5
t. Äiti ja poika odotus
Mun ekassa raskaudessa laskettuaika aikaistui kuukaudella ekassa ultrassa. Mulla kun on erittäin epäsäännöllinen kierto ja raskauden aikanakin vielä tuli parit menkat. Vuoto vain oli hieman vähäisempää, mutta en silloin osannut yhdistää sitä raskauteen, kun muitakaan oireita ei ollut. Eli voin hyvin uskoa aloittajan lasketunajan muuttumiseen :)
Oliko pakko hankkiutua raskaaksi kun mies ei halua toista lasta. Missä olivat pillerisi?
Te jotka ihmettelette tuota lasketun ajan muuttumista,niin sitä ihmettelen itsekin,koska pillereitä söin,lopetin ne vasta elokuun alussa eli noin muutama kk sitten. Neuvolassa täytyy tuota asiaa kysyä,että eikö pillereitten teho sitten ollutkaan minulle sopiva. Ja menkat tuli kuitenkin jo melkein heti elokuun alussa,joten en sitten osannut epäilläkkään olevani raskaana tai ainakaan jo niin pitkällä.
Mutta onneksi ultrassa sanottiin että kaikki on ihan kunnossa:)
Et tee aborttia.Lapsi syntyy.
Mielestäni aborttiin aikuisella iällä tulisi olla suuremmat syyt, kuin että puoliso ei halua.
Eikai miehille tehdä aportteja ( kaikkee tasaarvo teettää )
Minulla on ollut vähän samantyylinen tilanne kuin sinulla. Olin 18v kun tulin raskaaksi, olin kihloissa silloisen mieheni kanssa ja yhdessä oltiin oltu n.1,5v. Oltiin puhuttu että lapsia joskus tehdään ja mennään naimisiin jne.
Kun plussasin, miehen ensimmäinen reaktio oli "et kai sä pidä sitä?!". Olin pyörällä päästäni, olisin kaivannut edes vähän tukea mutta ei. Useasti miehelle itkin että en missään nimessä tahdo tehdä aborttia, mutta mies vain hoki että on pakko. Sanoi myös että olen tod.näk ryypännyt jo lapsen hengiltä, kun silloin tällöin viikonloppuisin käytiin baarissa. Loppujen lopuksi uhkasi jättää minut jos pidän lapsen. Omalääkäri ilmeisesti arvasi että mies painostaa, kun kovasti kyseli että olenko varma, ei kai kukaan pakota minua yms... Oli pakko valehdella että haluan abortin.
Olin n.10h sairaalassa lääkkeellisessä keskeytyksessä, mies tuli minut hakemaan ja mentiin pitsalle!! Minä olin kivusta ja lääkkeistä vähän sekaisin ja henkisesti ihan hajalla, ja piti sitten mennä leikkimään onnellista paria miehen vanhempien luo, kun olivat itse pitsaa tehneet.
Ei mennyt kauaa kun lääkäri totesi minulle abortin jälkeisen masennuksen. Minulle iski aivan hirveä olo kun esim. näin vauvan jossakin. Mies pahoitti mieltäni vielä enemmän jauhamalla exänsä vauvasta (kyseinen exä soitteli miehelle päivittäin suhteemme alussa, ja oikeastaan koko suhteemme ajan, ja suuttui jos sanoin etten halua tietää exänsä vauvasta..
Tästä on nelisen vuotta aikaa ja nyt kyseisellä miehellä on lapsi uuden vaimonsa kanssa. Minulla on myös uusi mies ja pieni vauva, mutta tulen varmaan ikuisesti olemaan katkera exälleni. Hänen takiaan minä tapoin lapseni... Teki minulle muutenkin paljon pahaa, petti ja jätti.
Mieti tarkasti mitä teet, ettei tarvitse katua.