Olenpa tätä "raamattuluokkaa" käynyt nyt joitakin viikkoja, ja minulle on valjennut, että on muutamia sanankohtia, jotka erityisesti ovat vl-oppiin liittyviä. Joitakin näistä jo olen itsekin kommentoinut (mm. Etiopialainen hoviherra, Korneliuksen tapaus ja Paavalin kääntymys).
Nyt olisi vuorossa tämä Roomalaiskirjeen 1:17, jossa vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Olen ymmärtänyt että tämä on keskeinen peruste sille käsitykselle, että ihminen voi tulla Jumalan yhteyteen vain toisen uskovan kautta. Toisin sanoen ihminen voi ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön vain toisen ihmisen hänelle julistaman synninpäästön kautta.
Room 1:16-17 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."
Miten on ymmärrettävä Jeesuksen omat sanat:
Mark 1:15:Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Evankeliumi on sitä, että Jeesuksella oli valta jo maan päällä ollessaan antaa ihmisten synnit anteeksi, ja Hänen ristinkuolemansa merkitsee kaikkien ihmisten syntien anteeksiantamusta, joka on ikuisesti voimassa. Tässä on Jumalan voima, ja jokainen joka tämän uskoo, vanhurskautetaan tämän kautta. Vanhurskas on elävä uskosta, kuten Aabraham, jonka usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Usko on se, joka nytkin luetaan ihmiselle vanhurskaudeksi: usko Jeesukseen Kristukseen.
Uskosta uskoon ei siis tarkoita "minun uskostani sinun uskoosi", vaan Aabrahamin uskosta (joka kohdistui Jumalan lupaukseen) jokaisen kristityn uskoon (joka kohdistuu Jeesukseen, joka on kaikkien Jumalan lupausten täyttymys).
Mikä on sinun uskosi perustus - onko se Jeesus Kristus vai jonkun ihmisen lausuma syntien anteeksijulistus?
Tahdonpa vielä sanoa, että en ole niin hullu että vähättelisin synninpäästön merkitystä. Se on jokaisen kristityn elämässä tärkeä, ylläpitävä tekijä. Syntien anteeksi julistaminen ihmisen toimesta ei kuitenkaan voi olla pelastuksen väline, koska pelastus on sidottu uskoon, ja uskon kohteena on Jeesus, ei "synnit anteeksi". Vanhurskauttaminen - eli synnit anteeksi - tulee automaattisesti uskon kautta Kristukseen, lahjana, ettei kukaan kerskaisi.
Nyt olisi vuorossa tämä Roomalaiskirjeen 1:17, jossa vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Olen ymmärtänyt että tämä on keskeinen peruste sille käsitykselle, että ihminen voi tulla Jumalan yhteyteen vain toisen uskovan kautta. Toisin sanoen ihminen voi ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyön vain toisen ihmisen hänelle julistaman synninpäästön kautta.
Room 1:16-17 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."
Miten on ymmärrettävä Jeesuksen omat sanat:
Mark 1:15:Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Evankeliumi on sitä, että Jeesuksella oli valta jo maan päällä ollessaan antaa ihmisten synnit anteeksi, ja Hänen ristinkuolemansa merkitsee kaikkien ihmisten syntien anteeksiantamusta, joka on ikuisesti voimassa. Tässä on Jumalan voima, ja jokainen joka tämän uskoo, vanhurskautetaan tämän kautta. Vanhurskas on elävä uskosta, kuten Aabraham, jonka usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Usko on se, joka nytkin luetaan ihmiselle vanhurskaudeksi: usko Jeesukseen Kristukseen.
Uskosta uskoon ei siis tarkoita "minun uskostani sinun uskoosi", vaan Aabrahamin uskosta (joka kohdistui Jumalan lupaukseen) jokaisen kristityn uskoon (joka kohdistuu Jeesukseen, joka on kaikkien Jumalan lupausten täyttymys).
Mikä on sinun uskosi perustus - onko se Jeesus Kristus vai jonkun ihmisen lausuma syntien anteeksijulistus?
Tahdonpa vielä sanoa, että en ole niin hullu että vähättelisin synninpäästön merkitystä. Se on jokaisen kristityn elämässä tärkeä, ylläpitävä tekijä. Syntien anteeksi julistaminen ihmisen toimesta ei kuitenkaan voi olla pelastuksen väline, koska pelastus on sidottu uskoon, ja uskon kohteena on Jeesus, ei "synnit anteeksi". Vanhurskauttaminen - eli synnit anteeksi - tulee automaattisesti uskon kautta Kristukseen, lahjana, ettei kukaan kerskaisi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulle tuli sellainen ajatus, että Jumala Pyhän Henkensä kautta herättää ihmisen sisimmässä uskon, että on olemassa edesvastuu, viimeinen tuomio ja helvetti. Ihminen tajuaa ja uskoo, että on helvetti edessä tässä tilassa. Tähän uskoon voidaan julistaa evankeliumia täytetystä Golgatan työstä ja pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa.
Jotta voit tulla uskoon sinun on ensin löydettävä Jeesus. Luther sanoo mistä Jeesus löytyy; nimittäin Hänen seurakunnastaan Häneen uskovien sydämeltä. Sinun on siis ensin löydettävä Hänen seurakuntansa, jossa Hänen omansa kokoontuvat. Näin ainakin esikoisten seurakunnassa uskotaan.
Seurakunta on Jumalan työväline maan päällä, ja jos seurakuntaa ei olisi, pitäisi ilmeisesti kivien huutaa, jotta evankeliumia kuitenkin julistettaisiin.
Mistä tiedän, että Kristus toimii kaikkien häneen sitoutuvien seurakuntien kautta (evlut, lestadiolaisuus, vapaat suunnat, kirkon herätysliikkeet etc.)?
Koska kivet eivät huuda. Jos Kristus jäisi yhden nimeltämainitsemattoman joukon varaan evankeliumin julistamisen suhteen, minunkin pöydälläni oleva kivi huutaisi täyttä kurkkua.
>>Uskosta uskoon ei siis tarkoita "minun uskostani sinun uskoosi", vaan Aabrahamin uskosta (joka kohdistui Jumalan lupaukseen) jokaisen kristityn uskoon (joka kohdistuu Jeesukseen, joka on kaikkien Jumalan lupausten täyttymys).
Kiitos siitä, että kerroit omista ajatuksistasi. Avasit asiaa uudesta näkökulmasta, paremmin kuin osasin itse sen sanoa.
Vanhurskaus ilmestyy todella uskosta uskoon aina Aabrahamin päivistä tähän päivään saakka. Jumala sen vaikuttaa, ja ihmiset saavat sen vastaanottaa - toisen ihmisen kautta tai uuden testamentin kirjojen ja kirjeiden kautta.
Sanopa vielä, mitä ymmärrät evankeliumin julistamisella (erityisesti tuo sota-ajan kirjeisiin viittaus kiinnostaa tässä mielessä)?
Käsite on mielestäni laaja: Lähetyskäskyn mukaan Jeesuksen opetuslasten tuli julistaa evankeliumia eli hyvää sanomaa Jeesuksesta kaikkeen maailmaan, alkaen Jerusalemista aina maan ääriin saakka. Tuo hyvä sanoma kertoi ihmisille, jotka eivät Jeesuksesta mitään tienneet, kuka Jeesus oli ja mitä hän on tehnyt sovittaakseen meidän kaikkien synnit. Lisäksi oleellinen osa evankeliumia on julistus, että sinunkin, kuulija/lukija, synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen sovintotyön tähden, kun vain kadut syntejäsi ja uskot.
Lestadiolainen tapa on julistaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämähän ei ole välttämätöntä juuri näillä sanoilla.
Pienoisevankeliumina pitäisin tuota henkilökohtaista julistusta, henkilölle joka jo tietää Jeesuksesta, mutta ei vielä usko. Nuo sota-aikana lähetetyt kirjeet kertovat (sotaveteraani-isäni kertomana) kuinka rintamalla oli uskovaisen kodin poikia, jotka olivat kieltäneet uskonsa. Heidän kotiväkensä oli huolissaan, kuinka poikaparan käy, jos uskottomana sodassa kaatuu. Niin tuota pienoisevankeliumia julistettiin kirjeessä sotilaalle. Usein sotilas uskoi ja kertoi uskostaan paluukirjeessä. Silloin muuttui käytös, ei enää kiroiltu eikä uhiteltu, vaan tunnolla oleva Jumalan rauha aiheutti tyynen mielen, tiedon, että Jumalan varjelus on mukana. Jos kuitenkin Jumala on hyväksi nähnyt, että kuolee sodassa, niin taivaspaikka on avoinna.
Isäni kertoi myös, kuinka Jumala varjeli häntä sodassa: hän oli hakenut suojaa jonkun ison halkopinon takaa ilmapommituksen aikana. Hänelle oli tullut tieto, että siitä paikasta pitää lähteä pois. Hän oli sanonut kaverilleenkin siinä vieressä, että täältä pitää lähteä äkkiä pois, tänne osuu. He siirtyivätkin pikaisesti toiseen paikkaan ja hetken kuluttua oli räjähtänyt juuri siinä äskeisessä paikassa.
Nämä ovat minun omia ajatuksiani, en esitä niitä minkään joukon nimissä ja voivat tietysti olla vääriäkin. Kuitenkin on hyvä ja turvallinen asia uskoa näin, Jumalan varjelukseen nojaten ja entisten uskovien (apostolien) evankeliumia uskoen.
Hyvää kesää sinulle:)
Evankeliumin ydin on ihmisen ja Jumalan välisen suhteen ennalleenasettaminen. Se mikä syntiinlankeemuksessa menetettiin, voitettiin takaisin Jeesuksessa.
Ihminen, jota Jumala vetää puoleensa, alkaa nähdä itsensä oikeassa ja totuudellisessa valossa: syntisenä ja kykenemättömänä saavuttamaan omilla teoillaan - hyvilläkään - sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Hänelle sanoma syntien anteeksiantamuksesta on parasta mitä voi olla, ja siinä on evankeliumi hänelle.
Pitäisiköhän meidän kristittyjen toimia niinkuin sota-ajan uskovat noissa kirjeissään: Julistaa syntien anteeksiantamusta kaikille, myös niille jotka ovat pois poikenneet (kieltäneet uskonsa). Tai niinkuin Mika Waltarin kirjassa Felix Onnellinen, jossa päähenkilöllä oli kutsumus julistaa syntien anteeksiantamusta kohtaamilleen ihmisille sanoilla (muistaakseni näin): Sinun syntisi on anteeksi annettu, jos vain tahdot.
Onko meillä ylipäätään oikeutta olla julistamatta tätä sanomaa kaikille - juuri niillekin, jotka eivät vielä usko... Vaikka he eivät vielä aktiivisesti itse sitä etsisikään. Mainitsemissasi kirjeissä näkyy vanhempien usko ja huoli omiensa puolesta. Usko siinä, että synnit haluttiin julistaa anteeksi, vaikkei poika ollutkaan usko(ma)ssa - poika nähtiin Jumalan valtakunnassa vaikkei hän siellä juuri sillä hetkellä ollutkaan. Tällainen usko siirtää vuoria.
Evankeliumin ydin on siis yksinkertainen ja vapauttava sanoma. Mutta mitä Paavali mahtaa tarkoittaa puhuessaan Ef 3:17-19 "ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä."
Onko kyse tämän ytimen täydellisemmästä ymmärtämisestä, vai sen ympärille muotoutuvasta rikkaasta elämästä Kristuksessa ja hänen rakkaudessaan. Se on paljon enemmän, kuin osaamme kuvitellakaan.
//"Evankeliumin ydin on siis yksinkertainen ja vapauttava sanoma. Mutta mitä Paavali mahtaa tarkoittaa puhuessaan Ef 3:17-19 "ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä."
Onko kyse tämän ytimen täydellisemmästä ymmärtämisestä, vai sen ympärille muotoutuvasta rikkaasta elämästä Kristuksessa ja hänen rakkaudessaan. Se on paljon enemmän, kuin osaamme kuvitellakaan."//
Efesolaiskirjeen 3.luvun lopussa on Paavalin rukous, jossa hän rukoilee, että Isä sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi efesolaisten sisäistä olemusta. Jakeet 17-19 kertovat siis meille, että vain Pyhä Henki voi avata meidän silmämme ja ymmärryksemme tajuamaan Kristuksen rakkauden ulottuvuudet. Silloin Jumalan koko täyteys valtaa meidät, eikä se voi olla näkymättä.
Jokainen elävässä kristillisessä uskossa oleva vie evankeliumin sanomaa eteenpäin, sillä hänellä on Kristuksen mieli.
" Tää on uskon Sana jota saarnaamme" "Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta" " Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustus antaa pelastuksen." "Usko jonka Jeesus vaikuttaa on antanut hänelle jäsentensä terveyden." "...Vaan minä teidät synnytin evankelion kautta." Noissa muutamissa Sanankohdissa ilmenee tämänkin päivän ilosanomavoima josta saamme nyt Jeesus nimeen ja sovintoVerestään Jumalaa kiittää kuten Hän kehoitti: "Kääntymystä syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava nimessään kaikille kansoille alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat". Lk. 24:47,48. Tätä tietä siksi Armorikkaasti.
Oikein hyva teksti, kiitos siita! :)