Samalla viivalla (5. luku)

Saavuttuaan kotiinsa Mikko kiiruhti mahdollisimman nopeasti yläkertaan ja omaan huoneeseensa. Sinne päästyään hän laittoi oven kiinni, meni vatsalleen makaamaan sängylle ja itki. Ensin hän oli rohkaistunut paljastamaan tunteensa Juusoa kohtaan ja sitten selvisikin, että Pyry oli nähnyt kaiken ja tehnyt omat johtopäätöksensä tapahtuneesta. ''Kaikki se - ihan turhaan'', Mikko suri. Hän ei edes yrittänyt saada Pyryä kiinni kännykällä, koska tiesi sen olevan toivotonta. Mikon elämän yksi onnellisimmista ja yksi onnettomimmista hetkistä tapahtuivat vain tunnin sisällä toisistaan.

Puolen tunnin kuluttua Mikko soitti Juusolle kertoakseen, mitä oli tapahtunut. Juuso ei ollut uskoa korviaan: ''Ei jumankeuta - ja mä kun vielä katoin, ettei missään näkyny ketään!'' Mikko ei vastannut mitään, vaan yritti pitää uuden tunteenpurkauksen sisällään. ''Mut hei, mä meen kyl nyt sen Pyryn luo ja selvitän tän asian; täähän on ihan naurettavaa, että se vetäisee tosta noin helposti herneen nenäänsä!'' ''Mut oli se sille varmasti aikamoinen järkytys.'' ''Saatto olla ihan kuinka iso tahansa, mut mä meen kyllä sanomaan sille, miten asiat oikeesti on.'' ''Mee vaan, mua se ei haluu nähäkään. En mä tosin tiedä, haluaako se suakaan, mutta ainahan sitä voi yrittää'', Mikko sanoi ääni täristen. ''Joo, mä soitan sulle sit myöhemmin, okei? ''Okei.'' ''Juu, moro.'' ''Moikka'', Mikko sanoi lysähtäen sängylle istumaan. Hän katseli ulos ikkunasta ja puhui itsekseen: ''Pyry, ymmärtäisit nyt, että mä pidän teistä molemmista ihan yhtä paljon.'' Pienehkö kurkiaura lensi punertavan taivaan halki. ''Enemmän kuin arvaattekaan'', hän lisäsi hetken kuluttua.

Aurinko oli jo laskeutumassa horisonttiin Juuson lähestyessä Pyryn taloa. ''Onneks Mikko sentään on kertonut, missä se asuu'', Juuso huokaisi. ''7C - ai, siinähän se jo olikin. Ja kolmas oikealta - Järvinen. Syteen tai saveen'', Juuso päätti painaessaan ovikelloa. Ketään ei tullut avaamaan. ''Nyt jumalauta, Pyry, me selvitetään tää tän päivän aikana'', Juuso raivosi mielessään. Hän oli painamassa ovikelloa uudestaan, kun ovi aukesi, ja Pyry astui ulos. ''Ja kehtaat sitten säkin näyttää pärstääs täällä! Menisit nyt nauttimaan Mikon seurasta, kun ei näytä Järvisen Pyry enää kelpaavan'', Pyry tiuskaisi. ''Pyry, kuuntele nyt. Mä-'' ''Mä näin aivan tarpeeks hyvin, mitä siinä tapahtu!'' ''Oo hiljaa nyt vähän aikaa! Sä et nimittäin tiedä!'' Juuso ei osannut sillä hetkellä sanoa, kumpi heistä oli vihaisempi. Pyry tuhahti vihaisena. Juuso jatkoi: ''Mikko halus kertoa mulle, että se haluais olla mun ystävä-'' ''Sydänystävä siitä halauksesta päätellen'', Pyry keskeytti kylmästi. ''-ja että se pelkäs ihan sairaasti, miten mä reagoisin siihen. Mikko olis varmasti kertonu sullekin heti sen jälkeen, mutta sä näitkin kaiken.'' ''Ja toi sepityskö mun pitäis sitten uskoa?'' ''Kyllä pitää! Mikko on ollu ihan maassa siitä lähtien, kun sä raivosit sille just tässä samassa paikassa!'' Juuso toivoi sydämensä pohjasta, että Pyry suostuisi selvittämään asian. Jokerikortti ei ollut nyt käytettävissä, eikä Juusolla ollut enää paljoa vasta-argumentteja Pyrylle. Pyry oli myöskin huomattavasti pitempi ja hieman voimakasrakenteisempi kuin Juuso, joten käsirysyä Juuso ei todellakaan halunnut. ''Jos se asia tosiaan on noin, niin siinä tapauksessa... Sano Mikolle, että nähdään tässä huomenna kahdeltatoista. Päivällä.'' Juuso tunsi helpotuksen tunteen. ''Joo, mä sanon sille. Moro'', Juuso huikkasi lähtiessään jo kävelemään poispäin. Käveltyään jonkin matkaa Juuso soitti Mikolle ja kertoi Pyryn halusta tavata hänet huomenna. Mikko oli enemmän kuin odottanut tätä ja oli onnessaan. Juuso tiesi tehneensä hyvän työn.