Lakihenkisyys: mihin se johtaa?

JSM
jokseenki samaa mieltä

Juhani Huttunen kirjoittaa artikkelissa; Uskovaisten "kansaninkvisitio" on saatava kuriin

”Amerikkalaiseen fundamentalistiseen uskonkäsitykseen on sen vuoksi sisäänrakennettuna se, että Yhdysvalloilssa jokaisella pitää olla oma pyssy ja valtiolla hirveä asevarustelu. Kristillisen julistuksen mukaan asia on juuri toisinpäin, mutta en mene nyt siihen.”

En tiedä sohaisenko jotakuta, mutta nämä amerikkalaiset liikkeet ovat suorastaan pelottavia. Ne tuntuvat vetoavan enemmän siihen ihmisen pimeään puoleen ja väittää sitä hyvyydeksi.

Näistä kuulin ensimmäistä kertaa Jehovan todistajilta;

”Fundamentalistisessa uskossa uskovien ylöstempaaminen on siis oikeasti konkreettinen, ruumiillinen liike kohti ”taivasta”, joka on maailmasta erillinen paikka - varmaan etelässä. Kiistaa fundamentalistien keskuudessa on muun muassa siitä, milloin tuhatvuotinen valtakunta perustetaan, temmataanko uskovat ennen sitä vai sen jälkeen, onko Harmageddonin sota ennen vain jälkeen tuhatvuotisen valtakunnan ja niin edelleen.”

Tässä tulee sitten aika railakkaa teksitiä;

”Kun joku pelkästään bloggaa, heti ovat jotkut hengellisen elämän mestarit arvioimassa, onko kirjoittaja aidosti uskossa vai ei. Miksi toisten sielunelämä kiinnostaa enemmän kuin oma tila?
Uskoasiat eivät ole mitään rasti ruutuun -asioita. Sen vuoksi tivaaminen oppilauseiden totena pitämisestä on hölynpölyä, jossa koko uskomisen luonne mielestäni vääristyy.

Minusta on epäreilua perustaa kenttätuomioistuimia, joissa lyhyen huutoäänestyksen jälkeen annetaan hengellinen niskalaukaus henkilöille, joiden rikoksena pidetään kuulopuheisiin ja muutamiin sanomalehtikommentteihin perustuvaa venkoilua. Tällä konstilla kirkkoon saadaan äkkiä synnytettyä vainoharhainen liike, jossa ruvetaan näkemään pikkuperkeleitä milloin kenenkin apupapin pöytäpuheissa.”

En ihan noin räväkästi sanoisi, mutta tuosta viimeisestä lauseesta olen huolissani – eihän vain sorruta vainoharhaisuuteen pelkojen edessä?

”Mutta jotenkin pitäisi välttää se, että yksittäiset uskovaiset voivat niin päättäväisen aggressiivisesti marssia yli toisten ihmisten yksityisyyden rajan ja ronkkia muitten hengellistä tilaa. Sitä vielä selitetään muka rakkaudella tai sillä, että joku Jeesus velvoittaa evankelioimaan. (Selvennykseksi: Tämä merkitsee äärimmäisyyksiin menevää "yksin Raamattu"-periaatteen käyttämistä, tyyppiesimerkkinä ns. non denomninational -uskovaisuus, siis kaikista uskonto- ja kirkkokunnista, eli kaikista auktoriteeteista ja traditioista riippumaton Raamatulla päähän -herätyskristillisyys)

Eivät nämä ihmiset ole kiinnostuneita muista kuin itsestään. Ei heitä kosketa, mikä on muitten tila. Oikeasti he ovat huolissaan itsestään ja omista epäilyistään, mutta se on niin tuskallista, että se pitää kääntää niin päin, että muut ovat ongelmissa ja että heitä muka pitää ”auttaa”.”

Tämän olen jo jotenkin ymmärtänyt että lähimmäisen rakkaus voidaan pukea melkoisen pyövelin kaapuihin.

http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=268&id=6851