Selvittäkääpäs minulle, miten perintöasiat menevät seuraavassa tilanteessa:
testamentin tehnyt henkilö A kuolee. Hän on rajannut testamentissa lastensa ja lastenlastensa aviopuolisot pois perinnöstä eli että näillä ei ole avio-oikeutta perittävään omaisuuteen. Ymmärrän, että avioeron sattuessa puolisot eivät peri mitään, tämä on selvää kuin pläkki. Mutta entäs jos testamentin tekijän perillinen B kuolee, periikö tämän puoliso C A:lta saadun omaisuuden? Vai siirtyykö omaisuus suoraan B:n ja C:n lapsille? Entäs jos lapsia ei ole, niin siirtyykö perintö esim. B:n omaisille, vaikkapa sisaruksille takaisin?
testamentin tehnyt henkilö A kuolee. Hän on rajannut testamentissa lastensa ja lastenlastensa aviopuolisot pois perinnöstä eli että näillä ei ole avio-oikeutta perittävään omaisuuteen. Ymmärrän, että avioeron sattuessa puolisot eivät peri mitään, tämä on selvää kuin pläkki. Mutta entäs jos testamentin tekijän perillinen B kuolee, periikö tämän puoliso C A:lta saadun omaisuuden? Vai siirtyykö omaisuus suoraan B:n ja C:n lapsille? Entäs jos lapsia ei ole, niin siirtyykö perintö esim. B:n omaisille, vaikkapa sisaruksille takaisin?
Vastaukset 41
Vanhimmat
"Ymmärrän, että avioeron sattuessa puolisot eivät peri mitään, tämä on selvää kuin pläkki."
Avio-oikeus vaikuttaa ositukseen, perintöoikeus perimysjärjestykseen. Leski perii lain nojalla, jos ei ollut rintaperillisiä, ja lesken kuoltua perimysjärjestys määräytyy ikäänkuin 'leski ei olisikaan perinyt'.
Perintökaaressa on säädetty kuolleen, avioliittolaissa elossa olevien varallisuuden jakamisesta.
Perintökaari on kohtuullisen selkokielinen, avioliittolaki vaikeampi lukuisine pykäläviittauksineen, mikä näkyy siinäkin, että esimerkiksi vastikkeesta ei edes keskustella, vaikka se on tärkeimpiä puolison perusteettoman edun estäviä säännöksiä avioerossa.
>>Mutta entäs jos testamentin tekijän perillinen B kuolee, periikö tämän puoliso C A:lta saadun omaisuuden? Vai siirtyykö omaisuus suoraan B:n ja C:n lapsille?>Entäs jos lapsia ei ole, niin siirtyykö perintö esim. B:n omaisille, vaikkapa sisaruksille takaisin?
Kannattais luopua koko perinnöstä jos puolisosi jonka jumala on kanssasi yhdistänyt rajataan pois sinulta. Perinnöksi saadut mannut antavat vain lisää vauhtia kohti vihtahousun valtakuntaa. Tuttavaperheessä kävi noin, oli puolisoilta suljettu avio-oikeus pois. eivät ole enää missään tekemisissä keskenään.
Olen sen verran elämää nähnyt että en halua omille lapsilleni sitä taakkaa että puoliso alkaa uhkailla avioerolla ja puolen omaisuuden viemisellä.
Selvä rajaus lahjoihin ja testamentteihin että puolioilla ei ole avio-oikeutta varallisuuteen niin jää puolisoiden uhkailuilta työkalut pois.
Aika tehoton on uhkaus lähteä jollei saa mukaan kuin oman varallisuuden, senkus menee.
Samaa helvettiä minä jouduin kärsimään tosin ei ollut kyse perinnöstä mutta uhkaus oli sanatarkasti tuo että jos et tee niinkuin haluan niin otan eron ja vien puolet omaisuudesta.
Onneksi tuli ylemmältä taholta määräys erota, minä jäin asuntoon ja puoliso muutti kirkkomaalle.
Lasten puolison rajaaminen pois avio-oikeuden osalta jättää päätösvallan omille lapsille. On lapsesi etu, että perintöoikeus rajataan. Rajauksellahan ei ole mitään merkitystä, jos lapsen avioliitto jatkuu "kunnes kuolema erottaa".
Itse asiassa se poistaa lapsen päätösvallan. Johan sen sanoo maalaisjärki, että jos Matti poistaa poikansa Mikon mahdollisen puolison avio-oikeuden itseltään tulevaan perintöön, niin ei Mikolla ole asiassa sanottavaa, vaan päätös on ollut Matin. Ja rajauksella on merkitystä. Mikko voi tosin jättää määräyksen huomiotta eläessään, mutta esim. Mikon kuollessa lapsettomana hänen leskensä maksaa koko perinnöstä perintöveron sen sijaan, että saisi ehkä osan tasinkona.
Jos Matti haluaisi varmistaa päätösvallan Mikolle, hän kenties neuvoisi tätä aikanaan tekemään avioehdon puolisonsa kanssa, mutta mikäli Mikko niin ei haluaisi tehdä, se olisi Mikon päätösvallassa.
En ota kantaa, onko kyseinen rajaus hyvä vai huono asia. Mutta väitteesi lapsen päätösvallasta oli harhaanjohtava.
Jos rajausta ei tehdä, niin "päätösvalta" asiassa jää Mikon puolisolle. Jos Mikon puoliso päättää lähteä litomaan Matin kuoltua, niin puoliso vie puolet (ellei ole suuremman omaisuuden haltija). Näin käy halusi Mikko ja Matti sitä tai ei.
Se on totta, että omaisuussuhteilla on tässä merkitystä ja asia ei ole aina yksiselitteinen. Myös sillä on merkitystä, onko pariskunta lapseton vai ei - ihan kuten mainitset.
Nykyisenä maailmanaikana ero on kuitenkin todennäköisempi kuin liiton jatkuminen kuolemaan saakka. Siksi näen avio-oikeuden rajauksen parempana vaihtoehtona.
"Jos rajausta ei tehdä, niin "päätösvalta" asiassa jää Mikon puolisolle"
Eipäs. Päätösvalta Mikolle siirtyneen omaisuuden suhteen on silloin Mikolla. Hän voi halutessaan tehdä avioehdon. Hän voi olla menemättä naimisiin, jos asia on hänelle oleellinen eikä puolisoehdokas suostu tekemään avioehtoa. Tai hän voi jättää avioehdon tekemättä.
"Jos Mikon puoliso päättää lähteä litomaan Matin kuoltua"
Tämä kehittelysi ei millään tavalla poista Mikon päätösvaltaa oman omaisuutensa suhteen. Ja kuten toteat, Mikon puoliso voi olla suuremman omaisuuden haltija, jolloin tilanne (puolison litomaan lähtö) toimisikin Mikon eduksi. Silloin puolison omaisuuden suhteen päätösvalta on Mikon puolisolla, eikä Mikolla. Myös puolisolla on mahdollisuus ehdottaa avioehtoa, ja Mikolla oikeus kieltäytyä siitä.
"Siksi näen avio-oikeuden rajauksen parempana vaihtoehtona"
Mutta molempien osapuolten kannalta reilumpaa olisi, että nämä rajaukset tekisi kukin pariskunta keskenään, solmimalla avioehdon, mikäli katsoo sen tarpeelliseksi kohdalleen. Silloin kumpikin osapuoli on yhtäläisellä viivalla. Perinnönjättäjän tehdessä näitä rajauksia voi tilanne nimittäin olla se, että toisen osapuolen omaisuutta suojaa avio-oikeuden poissulkeminen ja toisen osapuolen omaisuus on avio-oikeuden alaista. Jos Matti tekee kyseisen rajauksen, mutta Mikon puolison Liisan isä ei sitä oman omaisuutensa osalta ole tehnyt, Mikko perii avio-oikeudelta suojattua omaisuutta, mutta Liisa avio-oikeuden alaista omaisuutta. Todella hyvä kauppa Mikolle.
Onneksi meillä on oikeus mielipiteisiimme - siitähän tästä lopulta on kysymys.
"Eipäs. Päätösvalta Mikolle siirtyneen omaisuuden suhteen on silloin Mikolla. Hän voi halutessaan tehdä avioehdon. Hän voi olla menemättä naimisiin... "
Jos Mikko ei mene naimisiin, niin silloin ei kai puhuta avio-oikeuden perusteella perimisestä.
Avioehdon voi tehdä, se on tosi, mutta kaikissa tilanteissa sitä ei haluta. En sotkisi avioliitton solmimista perintöasioihin. Vielä nykyisinkin avioliitto suojaa muissa asioissa perhettä paremmin / yksinkertaisemmin kuin avoliitto.
Matti ei myöskään pysty päättämään sitä, tekeekö Mikko avioehdon vai ei, eikä se ole Matin asia. Perinmiseen hän voi vaikuttaa. Jos Mikko siten avioehdon tekee, niin Matti voi muuttaa avio-oikeuslauseketta. Silloin se saattaakin olla viisasta.
"Jos Mikon puoliso päättää lähteä litomaan Matin kuoltua"
"Tämä kehittelysi ei millään tavalla poista Mikon päätösvaltaa oman omaisuutensa suhteen."
Lopputuloksena Mikko kuitenkin köyhtyy (ilman avioehtoa) ja huonona hetkenä asiasta saattaa tulla "kirsityskeino". Eräässä tapauksessa kyseessä oli 2MEUR. Ei ihan pieni summa.
"Perinnönjättäjän tehdessä näitä rajauksia voi tilanne nimittäin olla se, että toisen osapuolen omaisuutta suojaa avio-oikeuden poissulkeminen ja toisen osapuolen omaisuus on avio-oikeuden alaista."
Näin on. Siksi asian onkin syytä olla tarpeellisille osapuolille julkinen. Jos joku ei sitten tuon johdosta halua mennä Mikon kanssa naimisiin, niin sille ei mahda mitään.
"Jos Mikko ei mene naimisiin, niin silloin ei kai puhuta avio-oikeuden perusteella perimisestä"
Ei. Nyt olikin kyse siitä, kuka määrää mistäkin omaisuudesta. Siis Mikolla on täysi valta määrätä omasta omaisuudestaan (ellei hänen isänsä Matti ole sitä vienyt testamenttimääräyksellään).
"mutta kaikissa tilanteissa sitä ei haluta"
Jos puhumme täysivaltaisista aikuisista, jotka osaavat tehdä päätöksen avioliitosta, he varmaan osannevat tehdä päätöksen myös avioehdosta. Puolesta tai vastaan, itselleen sopivalla tavalla. Jos eivät osaa, vika ei ole avioehdon mahdollisuudessa.
"En sotkisi avioliitton solmimista perintöasioihin"
En minäkään. Ja siksi en kannata perinnönjättäjien määräämiä rajoituksia. Ne sotivat aviopuolisoiden itsemääräämisoikeutta vastaan.
"Lopputuloksena Mikko kuitenkin köyhtyy "
Tai ei köyhdy. Liisa voi olla avioliiton uskollinen osapuoli, joka pitää liitosta kiinni vielä Mikon huidellessa nuorempien naisten perässä. Tai Mikko voi tienata mukavasti, kun Liisan isä ei tehnyt vastaavaa testamenttimääräystä, eivätkä Mikko ja Liisa tehneet aikanaan avioehtoa. Mikkohan ei kokenut sitä tarpeelliseksi...
"Siksi asian onkin syytä olla tarpeellisille osapuolille julkinen"
Ja milläs mahdollistat tämän, jos Mikko ei sitä Liisalle kerro. Näinkin on sattunut...
Sovitaan, että pysymme näkemyksissämme.
Mikko voi päättää tai sitten ei.
1. Mikko ja Maija ovat naimisissa.
2. Mikolla ja Maijalla ei ole avioehtoa, mutta ei omaisuuttakaan.
3. Matti - Mikon isä ja Matin ainoa poika - voittaa lotossa 4 MEUR.
4. Mikko ei tohdi ehdottaa Maijalle, rakastetulle vaimolleen avioehtoa
5. Matti ottaa ja kuolee.
6. Mikko perii 4 MEUR.
7. Maija löytää uuden miehen ja lähtee.
8. Mikko voi päättää, ettei anna erossa mitään Maijalle, koska Matti
a) ei tehnyt avio-oikeuden pois sulkevaa testamenttia
b) teki avio-oikeuden pois sulkevan testamentin, joka ei olisi voimassa, jos Mikko kuolisi, mutta olisi voimassa, jos Maija lähtisi.
"Sovitaan, että pysymme näkemyksissämme"
Sovitaan vaan. Kysyn kuitenkin tähän liittyen "Mikko voi päättää tai sitten ei", jos Mikko ei päätä omasta omaisuudestaan, kuka siitä päättää? Onko Mikko holhouksenalainen, vai miksi väität, että hän ei päättäisi omasta omaisuudestaan?
Sinä nimittäin puhut eri asiasta. Puhut siitä, että jos Mikko tekee tietyn päätöksen (ei ehdota avioehtoa), niin sen seurauksena tapahtuu jotain (Maija pääsee tasingoille). Tottakai silloin tapahtuu jotain, mutta päätöksen omasta omaisuudestaan Mikko teki esimerkkisi kohdassa 4 "Mikko ei tohdi ehdottaa Maijalle, rakastetulle vaimolleen avioehtoa". Mikko siis päätti, ettei edes ehdota avioehtoa. Kaipa Mikko aikuisena ihmisenä osaa kantaa tekojensa seuraukset, vai? Mikkohan olisi tuolloin voinut ehdottaa avioehtoa, jos se jäi tekemättä ennen avioliittoa ja Mikko sen tarpeelliseksi katsoo. Sama lopputulos nimittäin on silloinkin, jos Mikko lähtee nuoremman emännän matkaan, ja vientiähän tuoreella miljonäärillä varmasti on. ;D
Mutta, jos Mikko ei ole tyytyväinen asiaintilaan eli aiemmin tekemänsä päätöksen (ei edes ehdottanut avioehtoa) seurauksiin, niin hän voi toki pyrkiä asianajajan kautta kohtuullistamaan erossa maksettavakseen tulevaa tasinkoa. Vaikea tie toki, eikä mitenkään varmaa, kuinka asiassa kävisi. Mutta sellaisia me ihmiset olemme, että teemme monesti päätöksiä (kuten Mikko esimerkissäsi), joiden seurauksien takana emme sitten olekaan halukkaita seisomaan.
Ja tätä olen koko ajan vain sanonut. Kyllä jokainen päättää omasta omaisuudestaan (no, lain sallimissa rajoissa eli yksin omistettua perheen kotia ei voi ilman aviopuolison suostumusta myydä), mutta seuraukset eri päätöksillä ovat erilaiset.
"Kysyn kuitenkin tähän liittyen "Mikko voi päättää tai sitten ei", jos Mikko ei päätä omasta omaisuudestaan, kuka siitä päättää?"
Jos palataan ihan alkuperäiseen lähtöasetelmaan, niin kysehän oli siis viime kädessä Matin omaisuudesta, ei Mikon. Matti voi tehdä omaisuudestaan haluamansa päätöksen.
Matti voi
a) katsoa kuten minä, että tekemällä avio-oikeuden (rajallisesti) poistavan ehdon, hän arvioi siirtävänsä päätösvallan omasta omaisuudestaan yksin Mikolle. Arvio voi olla oikea tai olla väärä, mutta päätös on tehty.
b) tai katsoa kuten sinä, että jättämällä avio-oikeuden rajaavan ehdon tekemättä, hän mahdollistaa Mikolle enemmän liikkumavaraa, ehkäpä tosin pienellä riskillä. Arvio voi olla oikea tai olla väärä, mutta päätös on tehty.
Itse olen tyytyväinen, että vanhempani tekivät päätöksen b, vaikka vaimoni saisikin mahdolllisessa erossa kohtuullisen osuuden saamastani perinnöstä. Omien lasteni osalta olen kuitenkin tehnyt päätöksen a, ihan heitä ajatellakseni ja jo heidän ollessaan lapsia. Jos lapseni pysyvät aviossa sen 25 vuotta ja elän tuolloin, niin saatan palata vaihtoehtoon b.
Todetaan siis, että Matti voi tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Mikko ja Maija tyytyköön siihen.
Jos elämä olisi matematiikkaa, niin tämä saattaisi olla henlpompaa. Onneksi elämä ei ole matematiikkaa, koska sehän maistuisi samalta kuin mausteeton keitto.
"Jos palataan ihan alkuperäiseen lähtöasetelmaan"
Palataan vaan. Ja se alkuperäinen asetelma oli, että väitit "jättää päätösvallan omille lapsille". Ja näinhän ei siis ole, vaan se nimenomaan poistaa lapsen oman päätäntävallan.
"Matti voi tehdä omaisuudestaan haluamansa päätöksen"
Tottakai voi. Silloin hän tosin vie päätäntävallan pojaltaan Mikolta, mikä siis on toisin kuin alussa väitit.
"Omien lasteni osalta olen kuitenkin tehnyt päätöksen a, ihan heitä ajatellakseni ja jo heidän ollessaan lapsia"
Nyt kun lapsesi ovat ilmeisesti jo aikuisia, niin miten on, etkö luota lastesi harkintakykyyn? En esitä, että sinun pitäisi muuttaa tekemääsi päätöstä. Mutta eikö jokaisen tulisi saada elää ihan oma elämänsä, myöskin tehdä omat virheensä, vaikka se sivustakatsojalle joskus onkin tuskallista kestettävää?
"Matti voi tehdä omaisuudellaan mitä haluaa"
Tästä olemme yhtä mieltä. Kuin myös loppupäätelmästäsi.
Itse asiassa, vaikka esimerkin Matti olisi tehnyt avio-oikeuden poissulkevan testamentin, niin ei se sulje pois Mikon päätösvaltaa Matilta perimään omaisuuteen avioerossa (kuolintapauksessa toki on toisin). Kuolemanvaralta toisaalta on oikein, että Matti saa päättää, mihin se hänen perintö lopulta menee, kun Mikko ei siitä ole kuoltuaan päättämässä.
Avioerossa Mikko voi reiluna miehenä sivuuttaa Matin testamentin määräyksen ja antaa puolisolleen tasinkoa kuin poissulkevaa testamenttimääräystä ei olisikaan. Tätä tasinkoa ei pidetä lahjana (josta menisi lahjavero).
"Kuolemanvaralta toisaalta on oikein, että Matti saa päättää, mihin se hänen perintö lopulta menee, kun Mikko ei siitä ole kuoltuaan päättämässä"
Tuohan toteutuu vain, jos Matti tekee myös toissijaismääräyksen sen varalta, että Mikko kuolee lapsettomana. Pelkkä avio-oikeuden poisto ei tuota aiheuta, vaan ainoastaan sen, mihin viittasin jo aiemmin eli jos Mikko kuolee lapsettomana "hänen leskensä maksaa koko perinnöstä perintöveron sen sijaan, että saisi ehkä osan tasinkona".
Ja hiukan erikoinen on kysymys siitä, kuinka pitkälle ihminen "saa päättää, mihin se hänen perintö lopulta menee" eli jos perintö on kuitenkin langennut Mikolle, tuleeko Matin sen käytöstä enää määrätä? No, se on mielipidekysymys. Minua sellaiset ihmiset aina hiukan ihmetyttävät, jotka "vielä haudan takaakin" haluavat eläessään omistamastaan omaisuudesta päsmäröidä. Aivan kuin he eivät malttaisi "päästää irti", vaikka kukaan ei mitään täältä mukaansa saa.
Kommentoin näitä samassa yhteydessä.
"Nyt kun lapsesi ovat ilmeisesti jo aikuisia, niin miten on, etkö luota lastesi harkintakykyyn?"
Nimenomana luotan 110%:sti. Minulla on myös aivan uskomatoman upea miniä, mutta kun elämää on jo nähnyt, niin on myös nähnyt sen, että joskus tilanteet vain voivat muuttua. Ei ihminen ole kone. Aina asiat eivät ole myöskään aina ihmisestä itsestä kiinni.
"Avioerossa Mikko voi reiluna miehenä sivuuttaa Matin testamentin määräyksen ja antaa puolisolleen tasinkoa kuin poissulkevaa testamenttimääräystä ei olisikaan. "
Juuri näin. Päätös on Mikon - ei Matin, eikä Mikon puolison.
"Kuolemanvaralta toisaalta on oikein, että Matti saa päättää, mihin se hänen perintö lopulta menee, kun Mikko ei siitä ole kuoltuaan päättämässä."
Tässäkin tilanteessa päätös on Mikon, ei Matin. Koska Matin avio-oikeusehto rajoitus poistuu, jos Mikko kuolee, niin leskihän Mikon periin tai jos on lapsia, niin leski voi vaatia tasinkoa ja lapset saavat näin puolet Mikon ja lesken omaisuudesta. Tietysti jos Mikko oli tehnyt avio-ehdon, niin silloin mentiin taas Mikon päätösen mukaan.
"kun elämää on jo nähnyt, niin on myös nähnyt sen, että joskus tilanteet vain voivat muuttua"
Tokikin ne muuttuvat, sitä on elämä. Mutta silloinkin, jos upeasta miniästäsi huolimatta tilanne muuttuu, kyse on poikasi elämässä tapahtuva asia. Ei sinun elämässäsi.
"Juuri näin. Päätös on Mikon - ei Matin, eikä Mikon puolison"
Tähän viittasin jo heti alussa, eli avioliiton aikana Mikko voi heittää määräyksellä vesilintua. Ja silloin päätös todella on hänen eikä hänen isänsä. Sen sijaan hänen puolisonsa päätös se ei ole missään vaiheessa. Tämä on se kummallinen väite, jota moni pitää yllä. Jos Mikko maksaa tasinkoa, koska hän ei tehnyt avioehtoa (eikä Matti avio-oikeuslauseketta testamenttiinsa), niin kyse on Mikon (ja Matin) päätösten seurauksista. Tämä, että väitetään päätöksen olevan riippuvainen Mikon puolisosta, on monesti turhaa miniöiden ja vävyjen "demonisointia". Nämä voivat tehdä asiassa omia päätöksiään vain, jos päättävät kieltäytyä tasingosta, mutta mikään muu asia puolison omaisuudessa ei ole heidän vallassaan.
"Koska Matin avio-oikeusehto rajoitus poistuu, jos Mikko kuolee"
Näin todellakin, jos joku tekee testamenttiinsa avio-oikeuslausekkeen nimenomaan perillisen avioeron, mutta ei perillisen kuoleman varalta. Useimmiten todennäköisesti niin vaikeita vääntelyjä ei testamenteissa esiinny, joten siltä osin Mikon päätösvaltaan vetoaminen on jo hiukan semantiikan puolella. Avioehdoissa, joita puolisot tekevät keskenään, näitä rajauksia todennäköisesti sen sijaan esiintyy paljon useammin. Ja silloin ne ovatkin testamenttimääräyksiä "reilumpia" siinä mielessä, että puolisot saavat keskenään sopia asioista juuri heille sopivalla tavalla ja ovat siten myös päätösvallan ja seurausten osalta samalla viivalla.
Oli kiva vaihtaa ajatuksia (nimmarisi taitaa osoittaa keskustelun päättyneeksi)!
"Nämä voivat tehdä asiassa omia päätöksiään vain, jos päättävät kieltäytyä tasingosta, mutta mikään muu asia puolison omaisuudessa ei ole heidän vallassaan."
Ks. avioliittolaki 92-95 §, vastikkeen vaatiminen on nimenomaan sen miniä/vävypuolison päätäntävallassa.
Hiukan hämärää, mitä halusit kommentillasi sanoa. Mainituissa pykälissä ei sanota, että puolison tulee erikseen vaatia tasinkoa. Niissä kyllä kerrotaan, mitä eri omaisuuseriä tasinkoa laskettaessa on otettava mukaan laskentaan. Jos olet eri mieltä, kerrotko vielä tarkemmin kohdan, johon viittaat.
Mutta vaikka laki vaatisi, että tasinkoon oikeutetun tulee sitä nimenomaisesti vaatia, sekin olisi vain tasingosta kieltäytymisen "kääntöpuoli" ("vaadin tasinkoa/kieltäydyn tasingosta"). Se ei muuta sitä tosiasiaa, että miniällä tai vävyllä ei ole muuta tilannetta, jossa voisi omilla päätöksillään vaikuttaa puolisonsa omaisuuteen. Ja tasinkoon puolisoilla on oikeus, mikäli he eivät ole tehneet avioehtoa (tai perinnönjättäjä ei ole heidän puolestaan tehnyt avio-oikeuden rajausta). Jos tasinkoa tulee puolin tai toisin maksettavaksi, se on seurausta osapuolten aiemmista päätöksistä.
Vastikkeen kohdalla puolisot nimenomaan joutuvat tekemään päätöksiä ja sillä vaikuttavat lopullisen suoritettavan tasingon määrään, kun ei esimerkiksi rahankäytön holtittomuuden arvioimista pesänjakaja yksin voi tehdä, ja vaikka tekisikin jonkin oletusarvolaskelman, niin viimekädessä sitä varten on osituksen moitekanne olemassa.
Jep! Eiköhän Matilla ole nyt riittävästi tietoa päätöksen tekemiseen.
Sen vielä totean, että avio-oikeuden poissulkevaa rajausta on muutettu kuoleman tapauksen osalta monessa testamentissa KKO:n ennakkopäätöksen jälkeen. En siis sanoisi, "jos joku". Jo pelkkä verotus puoltaa tuota järjestelyä.
A:n pitäisikin testamentissaan määrätä, ettei puolisoilla ole
1. avio-oikeutta
2. perintöoikeutta
ja vielä mainita kuka/ketkä/mikä taho perii, jos ko. rintaperilliset ja näiden jälkeläiset kuolevat lapsettomina.
ts. pelkkä avio-oikeuden poissulkeminen ei vie perintöä lapsettomalta leskeltä.
Puolison perintöoikeutta ei voi testamentilla rajata pois.
Lähinnä vastaava on myöntää testamenttiin perustuva käyttöoikeus, ja omaisuuden lopulliseksi saajaksi määrätä joku kolmas taho.
Puolison perintöoikeutta ei voi testamentilla rajata pois.
Kerropa miksi ei voi?
Oletko varma tästä? Käsittääkseni esim. omalla appiukollani on testamentti, jossa sanotaan että hänen poikansa ja tyttärensä perivät hänen omaisuutensa puoliksi, ja jos poika kuolee lapsettomana, hänen isältään perimänsä omaisuus menee hänen siskonsa lapsille.
Suoraanhan tuossa ei tietenkään sanota "lasteni puolisoilla ei ole perintöoikeutta minulta perittyyn omaisuuteen" mutta käytännössähän seuraus on täysin sama.
Ei ole sama, vaan appiukon tulisi määrätä lapsensa tekemään testamentti, jossa rajoittavat puolisonsa perimysoikeutta. Pelkästään appiukon testamentin toissijaismääräyksellä ei toteudu tarkoitetulla tavalla, koska lapsettomana kuolleen perii lain nojalla leski, eikä lesken pesässä ole silloin muita osakkaita ilman puolison testamenttimääräystä, jotka voisivat vaatia jakoa ja sen vuoksi lesken ei tarvitse tehdä edes ositusta. Laki kieltää kyllä leskeä testamenttaamasta avio-oikeuden ulkopuolelle jäävää omaisuutta eli tässä siitä appiukolta tulleesta omaisuudesta, mutta muuta rajoitusta ei ole, vaikkakin lahjan peräyttäminen voi olla mahdollista lesken kuoltua, jolloin se appiukon testamentin toissijaismääräys aktualisoituu ja jolloin ko. testamentinsaajat ovat pesän osakkaita.
Tästä aiheesta on käyty joskus aiemmin kiivasta keskustelua.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3663328
En tajua vieläkään. Jos appiukolla on testamentti, jossa on tuo toissijaismääräys, niin eikö se toissijaismääräys sitten tule voimaan kun ensisijainen perjä kuolee? Riippumatta siitä, mitä mahdollisia perijöitä (esim. tässä lapsettoman ihmisen tapauksessa ainoastaan leski) on?
Mitä virkaa tuollaisella toissijaismääräyksellä muuten edes on, jos sitä ei noudateta?
Se tulee voimaan sitten kun leski kuolee ja ruvetaan selvittämään, kenelle kuuluu appiukon perillisittä kuolleen omaisuus.
Tässä on nyt jotain häikkää.....
Se tulee voimaan sitten kun leski kuolee ja ruvetaan selvittämään, kenelle kuuluu sen aiemmin kuolleen aviopuolison omaisuus.
Ei vaan mene minulle perille. Siis appiukkoni on sitä mieltä, että hänen (mittava) omaisuutensa hänen kuolemansa jälkeen menee hänen lapsilleen, ja sitten näiden kuoleman jälkeen lapsenlapsille.
Minulla ja miehelläni ei ole lapsia. Sinun mukaasi, jos mieheni kuolee ennen minua, niin minä saan kaiken hänen omaisuutensa, myös tuon appiukolta perityn. Mikä estää minua tuhlaamasta vaikka joka senttiä noista puolesta miljoonasta esim. matkusteluun, makeaan elämään ja vaikkapa omiin yksityisiin hoitokuluihini huippuluokan yksityisessä vanhainkodissa? Sitten kun minäkin kuolen, niin eihän niille mieheni siskon lapsille edes jää mitään perittävää. Appiukon tahto ei siis toteudu.
Minun käsitykseni mukaan, jos mieheni kuolee ennen minua, niin ensin hänen omaisuudestaan erotellaan se osa, joka on peritty hänen isältään. Se menee suoraan mieheni siskon lapsille. Minä sitten perin loput. Näin appiukon testamentti siis saisi sen lopputuloksen kuin hän toivoo.
Missään nimessä mieheni ei tule tekemään testamenttia jossa sulkisi minut pois perinnöstään, edes osittain. Hän on jopa ollut hieman käärmeissään isälleen siitä että tämän testamentissa on tuollainen ehto. Mieheni mielestä, kun hän on isänsä perinyt, hänen pitäisi saada sitten vapaasti päättää mitä omaisuudelle tapahtuu hänenkin kuoltuaan (eli hän haluaisi minun saavan sen kokonaan).
Mutta nyt sinun vastaustesi perusteella näyttää siltä että noin kävisi joka tapauksessa?
>>Se [appiukon testamentin toissijaismääräys] tulee voimaan sitten kun leski kuolee ja ruvetaan selvittämään, kenelle kuuluu appiukon perillisittä kuolleen omaisuus.>Ei ole sama, vaan appiukon tulisi määrätä lapsensa tekemään testamentti, jossa rajoittavat puolisonsa perimysoikeutta. Pelkästään appiukon testamentin toissijaismääräyksellä ei toteudu tarkoitetulla tavalla, koska lapsettomana kuolleen perii lain nojalla leski
>> Pelkästään appiukon testamentin toissijaismääräyksellä ei toteudu tarkoitetulla tavalla, koska lapsettomana kuolleen perii lain nojalla leski>Tästä aiheesta on käyty joskus aiemmin kiivasta keskustelua.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/3663328
Paljon mahdollista, että toissijainen perijä on pojan pesän osakas lesken rinnalla ja voi sen vuoksi vaatia jakoa. Mutta miten lesken hallintaoikeus silloin toteutuu, vai toteutuuko ollenkaan, kun lesken asumisen suoja on muutoin varsin vahva?
Omistus.
Eihän omistus estä hallintaa.
Se on ihan sama kuka omistaa esim asunnon johon leskellä on hallintaoikeus leskenoikeuden turvin.
Meillä jaettiin pesä jossa leskellä oli hallinta testementin perusteella koko pesään, ei mitään ongelmaa.
Omistajan nimi vain vaihtui papereissa, ei ollut enään kuolinpesä vaan perilliset.
Leskelle jäi edelleen hallintaoikeus.
Ehkäpä on vähän väärä käsitys hallinnan oikeuksista, haltija ei saa myydä, pantata, lahjoittaa, testamentata eikä muutenkaan hävittää hallinnassaan olevaa omaisuutta. Haltijan on myös pidettävä huolta hallitsemastaan omaisuudesta.
No niin, alkoihan tämä selvitä. Kiitos tästä vastauksesta. Kyllähän tämä on huomattavasti järkeenkäyvämpi skenario kuin tuo 29:n inttämä, jonka mukaan mieheni kuoltua saisin aivan kaiken vapaaseen käyttööni, myös mieheni isältään perimän osuuden, jonka pitäisi isän tahdon mukaan mennä hänen lapsenlapsilleen.
Kiitos teille kaikille selvennyksistä! Tilanne on nimittäin se, että iäkäs sukulainen haluaa ehdottomasti, että satoja vuosia suvussa pysynyt tila säilyy edelleen vain omalla suvulla, johon hän ei siis laske avioliiton kautta tulleita henkilöitä. Hän ei halua miniöiden tai vävyjen pääsevän osalliseksi suvun omaisuudesta ja perinnöstään. Täytyy kertoa hänelle, että muuttaa testamenttiaan niin, että avio-oikeuden lisäksi rajataan jollain tavalla puolisoiden perintöoikeus pois.
Anoppini nukkui pois viime keväänä. Testamentissa rajataan lasten puolisoiden avio-oikeus pois. Jos mieheni kuolisi ennen minua, niin meneekö tämä hänen äidiltään perimä omaisuus suoraan lapsillemme ja miehen entisestä liitosta oleville lapsille? Asia on sikäli vähän kimurantti, että mieheni kanssa yhdessä päätimme, että olen kotona lasten koulunkäyntiajan. Tällaista vanhaa akkaa ei kukaan enää ota kuin kaupan kassaksi ja eläkkeeni on siis lähes olematon. Ja miten pitäisi toimia, että lopuelämäni olisi jotenkin turvattu?
>>Jos mieheni kuolisi ennen minua, niin meneekö tämä hänen äidiltään perimä omaisuus suoraan lapsillemme ja miehen entisestä liitosta oleville lapsille?>Asia on sikäli vähän kimurantti, että mieheni kanssa yhdessä päätimme, että olen kotona lasten koulunkäyntiajan. Tällaista vanhaa akkaa ei kukaan enää ota kuin kaupan kassaksi ja eläkkeeni on siis lähes olematon
Nasse-setä! Kiitos! Nämä ovat hankalia juttuja. Itse olen perinyt myös, hyvin vähän tosin. Hassua, kun miehellä on oikeus pieneen pesämunaani, minulla ei mitään hänen suureen varallisuuteensa. Miettisin motiäitiyden nyt kyllä toisella tavoin. Kiitos vielä.