Olen 23-vuotias mies. Pultsannut rankasti 18-vuotiaasta saakka, sitä myöten ns. tyrinyt koko elämäni lähinnä viinan vuoksi. Ulosotossa on velkaa hyvän auton verran, ryyppyhommista seurannutta. Pari kämppää ja autoa mennyt alta.
Ajattelin ryhdistäytyä kun lähipiiri alkoi huolestua ja päätin kokeilla selvinpäin olemista ja asioideni järjestelyä. Neljä kuukautta täysin tipatta, aloitin koulunkäynnin ja muutenkin järjestelin asioitani.
Minua kuitenkin vaan rasittaa koko elämä entistä enemmän. Mikään ei kiinnostanut ja kaikki oli tasaisen harmaata. Avopuolisokin alkoi valittaa murjottamisestani: "Olit paljon mukavampi ihminen silloin kun vielä otit viinaa." Ja hänen alkoholinkäyttönsä rajoittuu yhteen känniin vuodessa, ehkä siideri kuussa.
Viimeisen viikon aikana olen ollut 5 päivää humalassa, ja viimeinen viikko on ollut parasta aikaa neljän kuukauden sisällä. Nyt on taas kivaa. Näkee kavereita paljon enemmän, bänditoiminta alkanut taas kiinnostaa ja luovuus noussut aivan uudelle tasolle. Olen onnellinen.
Olenkin sitä mieltä että ryyppääminen on se mun juttu.
Ajattelin ryhdistäytyä kun lähipiiri alkoi huolestua ja päätin kokeilla selvinpäin olemista ja asioideni järjestelyä. Neljä kuukautta täysin tipatta, aloitin koulunkäynnin ja muutenkin järjestelin asioitani.
Minua kuitenkin vaan rasittaa koko elämä entistä enemmän. Mikään ei kiinnostanut ja kaikki oli tasaisen harmaata. Avopuolisokin alkoi valittaa murjottamisestani: "Olit paljon mukavampi ihminen silloin kun vielä otit viinaa." Ja hänen alkoholinkäyttönsä rajoittuu yhteen känniin vuodessa, ehkä siideri kuussa.
Viimeisen viikon aikana olen ollut 5 päivää humalassa, ja viimeinen viikko on ollut parasta aikaa neljän kuukauden sisällä. Nyt on taas kivaa. Näkee kavereita paljon enemmän, bänditoiminta alkanut taas kiinnostaa ja luovuus noussut aivan uudelle tasolle. Olen onnellinen.
Olenkin sitä mieltä että ryyppääminen on se mun juttu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onnea loppuelämällle :D
Kaikki on siis hyvin. Ole onnellinen.
ja itsekuria, tai sen puutetta.
Pershielleen se menee sitten sinunkin elämäsi viinan voimalla.
Vai luuletko, että viinan kippaaminen pysyy aina lystin pitona?
Ei auta onnen ja menestyksen toivotukset sinuakaan.
Otas vajaapäinen juopporetku taas viinaa, tai käy pilleripurkilla, niin rauhotut vähäksi aikaa.
Ja käy lääkärillä tutkituttamassa viinalla lahonnut pääsi, vaikka diagnoosi onkin selvä:
http://piv.pivpiv.dk/
Ei tuohon sivullisella taida olla huomauttamista, jos avopuolisokin nauttii sun juopottelustasi
Vaihda juominen syömiseen ja liikkumiseen. Jonkin tutkimuksen mukaan ihmiset ovat onnellisia syödessään näläntunteessa.
Löydän ketjun aloittajan kanssa yhtäläysyyksiä omasta elämästäni. Ja joillekkin tosiaan elämä voi olla helpompaa, elämänhalua enemmän, asiat onnistuvat paremmin alkoholin kanssa.. En näe asiaa suoraan tuomittavana. Itse olen parikymppinen ja elän mielestäni normaalia elämää. 18-vuotiaasta asti juonut 3-7 päivänä alkoholia viikossa, keskimäärin 5 päivänä. Ylioppilaslakin itselleni sain, töissä olen käynyt ym. Ei se tarkoita että olisi koko ajan kaatokännissä, se voi olla semmoista tasaista litkimistä. Yhden kuukauden tosin olin hiljattain tipattomasti, koska menin "lyömään vetoa" pystynkö. Pystyin helposti, mutta sen jälkeen aloinkin välittömästi juoda. Omaa terveyttäänhän siinä tietysti pikkuhiljaa nakertaa, mutta eivät kaikki ihmiset haluakaan elää 80-vuotiaksi ja joutua vanhainkotiin. Ihmisen paras elämänfilosofia onkin elää juuri tässä hetkessä, eikä suotta tulevaisuutta suunnitella. Kun täällä kerran eletään, miksei saisi elää mahdollisimman mukavuudenhaluista elämää? Itse en liiemmin näe järkeä kiituuttamisessa ja puurtamisessa. Jokainen tietysti tyylillään.
Kas tikki on siinä, että alkoholin positiiviset vaikutukset menetetään säännöllisellä, liian tiheällä käytöllä.
Mieltä ylentävästä, ja piristävästä vaikutuksesta liukuu mielen alennukseen, lamaannukseen ja väsymykseen kun riippuvuus on astunut kehiin, mutta silti on juotava lisääntyvissä määrin, kun toleranssi on noussut ja riippuvuus pakottaa. Pitkäjänteisestä keskittymiskykyisestä ihmisestä tuleekin lyhytjänteinen hermokimppu, jolle alkoholi on numero 1 kaikessa, ja muusta ei olekaan mitään väliä.
Alkoholilla saavuttamasi nykyinen olotila ei suinkaan ole pysyvä, vaan alkoholi muuttuu aikanaan tuhoavaksi pakoksi, ja voit muuttua ihmisraakiksi jo todella kauan ennen vanhainkotia.
t. wanha ex-juoppo
En tiedä oliko tuo vitsi, vai aidosti 2-kymppisen kokemattoman mielipide, että alkoholin avulla voi elää mahdollisimman mukavuudenhaluisesti tässä ja nyt nauttien.
Voit elää suhteellisen pitkään ryyppäämällä, mutta 4-kymppisenä olet todennäköisesti jo romuna henkisesti, viina ei tuo enään hyvää oloa, kymmenen vuotta myöhemmin köpöttelet rollaattorlla viinakauppaan ja baariin. Elät kitumalla ehkä pitkään. Vertauksena on aivan sama, jos otat kaikkimulleheti tyyliin lainaa niin paljon huvituksiin, kuin saat, sen jälkeen kaikki onkin helvettiä loppuelämän.
Paljon on paskaa ja ikäviä tilanteita edessä noin nuorella ryyppymiehellä, ei käy kateeksi. Mukaan tulee yleensä aina jatkuvan kännisen elämäntyylin myötä koettu väkivalta, tavaroiden hukkaamiset, onnettomuudet, poliisi, rattijuoppoudet, ym.
Oletko ajatellut miksi sinulla on tarve ryypätä, ok ymmärrän, monet saavat syntymälahjana, tai olosuhteiden myötä ahdistuksen, estoja ja arkuutta, jonka viina aluksi poistaa hetkellisesti, mutta se on pakenemista ja tuo ongelmat eteen moninkertaisesti pahempina myöhemmin. Kannattaa pureutua todellisiin ongelmiin hyvissä ajoin, eikä vai yrittää aina paeta alkoholiin, olet muuten se sama taantunut lapsi vuosikymmeniä myöhemmin, kuin silloin aloittaessasi ryyppäämisen.