Voisitko vastata?

1. nainen
2. 21
3. lapsuuden ylipaino, josta laihduttaminen aluksi alkoi. tuolloin kuitenkin vielä terveellä tavalla, laihdutuksen jälkeen paino meinasi alkaa aina nousemaan helposti joten elämä oli yhtä kaloreiden kyttäämistä (tuolloin kalorimäärä vielä normaali). vuosien mittaan syöminen alkoi olla yhä rajoittuneenpaa kunnes lopulta sairastuin anoreksiaan.
4. yhteensä kuusi vuotta (selkeästi, luultavasti kuitenkin jo paljon aiemmin), edelleen sairastan. sekä anoreksiaa että bulimiaa
5. kielsin pitkäänkin, laihduttaminen terveellä tavalla oli kuulunut elämääni niin pitkää että oli vaikea huomata sen muuttuneen sairaudeksi
6. olen kertonut yhdelle ystävälle, perhe "tietää", mutta olen kieltänyt sen heiltä, mutta eiväthän he sokeita ole.
7. en ole hakenut apua, koska se on liian vaikeaa.

1. sukupuoli> nainen
2. ikä> 20
3. Mikä ns. laukaisi häiriösi?
>tähän en osaa sanoa, moni asia kai: masennus, koulukiusaaminen, yksinäisyys, perhejutut, tulevaisuudenpelko
4. Kuinka monta vuotta sairastat/sairastit jotakin syömishäiriötä ja mitä?
>bulimiasta anoreksiaan, ja niiden välimuotoa, nyt anoreksia. yhteensä joku 3-4 vuotta. (Masennusta joku 7 vuotta)
5. Miten huomasit sinulla olevan syömishäiriö? Kielsitkö sairauden aluksi vai hyväksyitkö sen?
>Kyllä sen bulimian tietää sairaudeks, mut anoreksia-aikoina sen lähinnä kieltää, että on sairas, ellei ole sitä oksentelua mukana. Eli kyllä ja ei.
6. Oliko sinun helppo puhua sairaudesta läheisillesi tai jollekkin muulle?
>Ei. Enkä vieläkään myönnä, vaikka kuinka tietäisivät.
7. Mistä sait apua ongelmaasi?
>Koulusta, tai lukion terkka epäonnistui mun suhteeni, kun valehtelin aivan pokkana ummet ja lammet. Sittemmin olen hakeutunut taas hoitoon kahdesti yliopiston terkalle, sekä yrittänyt parantua itse.

Hei!

1.Nainen
2.17
3.Joutuminen lastenkotiin.. Olin nuorempana pyöreä ja sain kuulla siitä monta kertaa vihjailevasti ystäviltä ja perheeltä. Laihduin normaalisti 10kg. Sitten halusin vielä pari kiloa pois ja kun jouduin lastenkotiin tilanne räjähti käsille. Tarvitsin jotain mitä kontroilloida itse, jotta pysyin järjissäni. Aloin panostamaan kouluun hulluna ja aloin saamaan kokeista ysejä, kutosten sijasta. Aluksi laihduin tavoitteeseeni, mutta sen jälkee paino alkoi vain tippua. En halunnut laihtua, mutta kontrolloin itseäni pakonomaisesti jolloin se vain jatkoi tippumista. Kun olen nyt päässyt kotiin on tilanne parempi, mutta en varmaan ikinä pääse tästä kontrolloimisen tarpeesta ja kalorien laskemisesta. Laihduin yhteensä 24kg.. painoa tullut takaisin ehkä 3kg ja vielä on matkaa..
4. pari vuotta nyt sairastettu ja en voisi tätä anoreksiaksi kutsua koska en halua laihtua ja syön aika paljon. Minulla on vaan liian kova tarve kontrolloida kaloreita ja suunniteltua määrää ei saa ylittää joka vaikeuttaa lihoamista. Harrastan myös paljon liikuntaa koska haluan lihaksia.
5.Alipaino ja kaikki oireet mitä minulla oli. Meni pari kuukautta ennen kuin myönsin asian itselleni ettei kaikki ole kunnossa.
6.Ei enkä vieläkään puhu siitä tai myönnä.
7.Lastenkodista ja koulusta yritettiin tuputtaa apua kun huomasivat, mutta liian myöhään olin jo pääsemässä molemmista pois....

1. nainen
2. 20
3. Pienet lausahdukset perheenjäseniltä vuosien mittaan, mutta "viimeinen tikki" oli se kun aloitin amiksen. Ja muut kurssilaiseni olivat mielestäni niin pieniä ja minä vain yksin jättiläinen.
4. Vuoden anoreksiaa.
5. Tiedostin alusta alkaen, että minulla on anoreksia. Mutta en vain pystynyt katkaisemaan sitä.
6. Puhuminen oli vaikeaa, mutta puhuin sitten lopulta paljon ja monista asioista, kun minulla anoreksia oli oire suuremmasta pahasta olosta.
7. Koulukuraattorilta ja koululääkäriltä ja sieltä sitten menin sh-poliklinikalle.

1. Oletko mies vai nainen?
-nainen

2. Minkä ikäinen olet?
-22

3 .Mikä ns. laukaisi häiriösi?
-en osaa sanoa. perheongelmat? kilpaurheilu? isän laihuuden ihannointi ja lihavien ihmisten mollaus?

4. Kuinka monta vuotta sairastat/sairastit jotakin syömishäiriötä ja mitä?
-14-15-vuotiaana aloin laihduttaa ja olin masentunut ja siitä tuo on jatkunut tähän päivään asti. Olen ollut ali- sekä ylipainoinen. Kai tämä lähinnä ednosta on?
Mitään diagnoosia minulla ei ole, mutta tiedän että suhtautumiseni ruokaan ei ole tervettä. Ei kukaan paastoa, oksenna ja ahmi normaalisti.

5. Miten huomasit sinulla olevan syömishäiriö? Kielsitkö sairauden aluksi vai hyväksyitkö sen?
-kaipa tuon tajusi tuossa 18-vuoden paikkeilla..

6. Oliko sinun helppo puhua sairaudesta läheisillesi tai jollekkin muulle?
-ei. eikä ole edelleenkään. perhe eikä poikaystävä tiedä. vain muutamalle ihmiselle olen kertonut asiasta

7. Mistä sait apua ongelmaasi?
-en ole hakenut apua aikuisena, nuorena en sitä terkkarin kautta saanut joten asia on jäänyt

1. Oletko mies vai nainen?
- nainen

2. Minkä ikäinen olet?
- 20

3 .Mikä ns. laukaisi häiriösi?
- Masennus (jonka laukaisi ero).

4. Kuinka monta vuotta sairastat/sairastit jotakin syömishäiriötä ja mitä?
- Minulla oli alkuvuodesta reilun kuukauden jakso, kun olin sairastua/sairastin anoreksiaa. Ensin ruoka ei mennyt alas, sitten aloin nauttia laihuudestani (vaikka olen luonnostani normaalilla ruokavaliolla - 2 ateriaa, aamupala, välipalat, iltapala, herkut - alipainoinen), Pääsin siitä kuitenkin tuella nopeasti eroon.

Nyt en sairasta anoreksiaa, mutta masennuksen takia en jaksa huolehtia hyvinvoinnistani. Tiedän itsekin olevani pahasti alipainoinen, enkä nauti siitä, mutta nyt ensin ruoka ei mennyt alas, sitten totuin olemaan syömättä. Saatan vain unohtaa syömisen, kun en huomaa ajankulua enkä tunnen nälkää tai sitten en jaksa tehdä ruokaa/mennä kauppaan, vaikka olisin nälkäinen. Kun syön vahvoina hetkinä, välillä aterian monena päivänä peräkkäin, välillä en päivakausiin, niin syön lähinnä pakosta tai sitten herkkuja lohdutukseksi.

5. Miten huomasit sinulla olevan syömishäiriö? Kielsitkö sairauden aluksi vai hyväksyitkö sen?
Sekä nyt että alkuvuodesta huomasin sen heti.

6. Oliko sinun helppo puhua sairaudesta läheisillesi tai jollekkin muulle?
Myönsin kevättalvella asian vain kumppanilleni. Vaikka hän huomasi sen muutenkin. Muille sanoin kuten nytkin, ettei ruoka maistu ja tiedän että pitäisi lihoa. Minulla ei vain ole ketään joka välittäisi.

7. Mistä sait apua ongelmaasi?
Alkuvuodesta kumppani tuki minua, nyt olen vasta menossa psykologin puheille vakavan masennuksen, en syömisen takia. Jonottaminen vie aikaa.

18 12.. oletko varma ettei sairautesi kuitenkin olisi sittenkin masennus eikä anoreksia. masennuksen aikana myös yleensä laihtuu paljon...?

1. Oletko mies vai nainen?
olen nainen

2. Minkä ikäinen olet?
17

3 .Mikä ns. laukaisi häiriösi?
sen laukaisi kaverit ja oma halu laihtua hiukan. ensin ihan hitaasti ja sitten nopeasti. suurin syy oli kuitenkin koulu kiusaaminen.

4. Kuinka monta vuotta sairastat/sairastit jotakin syömishäiriötä ja mitä?
4 vuotta anoreksiaa

5. Miten huomasit sinulla olevan syömishäiriö? Kielsitkö sairauden aluksi vai hyväksyitkö sen?
en ole vieläkään huomannut sitä tai ainakaan suostu tiedostamaan, mut kai osaaltaan silloin kun olin ollut jo 3 viikoa syömättä enempää kuin 20 kcal

6. Oliko sinun helppo puhua sairaudesta läheisillesi tai jollekkin muulle?
tuntemattomana kyllä, mutta muuten ei

7. Mistä sait apua ongelmaasi

psy polilta ja sit jouduin sh-sairaalaan ja siellä olen ollut nyt noin 1,5 vuotta ja kohta pitäs päästä kai pois.

1. Oletko mies vai nainen?
Nainen

2. Minkä ikäinen olet?
18

3 .Mikä ns. laukaisi häiriösi?
Se on seuraus monista asioista. Siihen on vaikuttanut mm. koulukiusaaminen, huonot perheasiat ja ulkoiset tekijät kuten vaikka kauneusihanteet ja kaikki ne luurangonlaihat mallit mitä meille tungetaan.

4. Kuinka monta vuotta sairastat/sairastit jotakin syömishäiriötä ja mitä?
Viisi vuotta sitten sairastuin bulimiaan. Siitä se on vaihdellut anoreksiasta bediin, ja takaisin bulimiaan. Eli olen kai kaikki nämä vuodet sairastanut jonkin sortin ednosia.

5. Miten huomasit sinulla olevan syömishäiriö? Kielsitkö sairauden aluksi vai hyväksyitkö sen?
Halusin kieltää sen mutta kun tunkee sormia kurkkuun pää pöntössä on vaikea enää valehdella itselleen.

6. Oliko sinun helppo puhua sairaudesta läheisillesi tai jollekkin muulle?
En ole koskaan puhunut kellekään "oikeassa elämässäni", ainoastaan netissä tuntemattomana.

7. Mistä sait apua ongelmaasi?
En ole hakenut apua, koen sen liian noloksi ahmintakausina. Miltä tuntuisi mennä sanomaan että hei, en osaa lopettaa syömistä vaikka sattuu. Syömättömyyskausina taas en halua apua, haluan kuitenkin laihtua.

fgjfkmcbmgjfdr: Kuten sanoin, se liittyy nykyään masennukseen. Aiemmin olin kuitenkin todella sairastua kunnolla anoreksiaan, siksi vastasin. Minusta oli ihanaa olla todella laiha ja nautin siitä, että pystyin jättämään ateriat väliin. Unohdinpa sanoa, että oli minulla lukioaikana bulimiankin oireita, ahmin toisinaan herkkuja aivan valtavasti ja sitten oksensin. En pystynyt hallita syömistäni ollenkaan, jos jotain oli käsillä. Sekin loppui jossain vaiheessa, en muista mihin.